Kaffebulla
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.
Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.
Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä
Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.
Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"
En ihmettele erolukuja.
Täällähän sinulle on monessa esimerkissä selvennetty kuinka ero on tullut kun nainen on lopettanut näiden tehtävien hoitamisen! Eli mies on sitä odottanut mutta ei ole suostunut vastaavaa tekemään itse. Ja eiköhän se ole monin tutkimuksin todistettu että naiset tekevät valtaosan kotitöistä JA näistä tunnetöistä, ja yleensä tilanne pahenee siinä kohtaa kuin lapsia tulee. Itse asiassa olen itse aika järkyttynyt näistä ketjun esimerkeistä, että nämä naisten tunnetyölakot ovat näinkin suoraviivaisesti johtaneet eroihin.
-Ap
Missähän todellisuudessa sä oikein elät, kun luulet, että miehet ovat niitä, jotka kaipaavat jotain "tunnetyötä". (Varmaan yksikään mies ei edes keksisi koko termiä) Miehet ovat loppujen lopuksi huomattavan paljon vähempään tyytyväisiä kuin naiset.
No luepa ne esimerkit uudestaan; niissähän naiset kertoo kuinka ukot ei oo yhtään tykänneet kun naiset on lopettaneet siivoamisen, neuvolakäyntien koordinoimisen ja miehen kuulumisten kyselemisen, ja mies ei ole osannut tarttua itse toimeen eikä varmaan ole tajunnut edes että mistä on kyse, mutta jostain syystä on silti v*tuttanut.
-Ap
Ehkä sulle tekis hyvää lukea kans niitä esimerkkejä läpi sillä silmällä, et voisko mun väitteessä tarpeiden erilaisuudesta olla perää. Moni esimerkki näyttäis viittaavan siihen.
Sitä en ymmärrä miten neuvolakäynnit tai kotityöt liittyvät emotionaaliseen työhön...
Just niin, tämä on hieman huvittava ketju. Alkoi emotionaalisella työllä josta esimerkkinä viitatussa jutussa käytettiin sisustamista ja sukulaisten lahjojen ostamista. Nyt ketju on laajennut yleiseksi miesten arvosteluksi. Eiköhän noiden tyytymättömien kannattaisi joko erota jos ongelmat niin suuria - tai sitten etsiä ratkaisua lapsellisen kiukuttelun (en tee kun toinenkaan ei tee) sijaan. Noissa kertomuksissa on suhde alkanut hyvänä mutta "mies on muuttunut". Meneekö se aina noin vai eikö huomata sitä omaa osuutta parisuhteessa.
Tunnetyöllä tarkoitetaan sekä sitä että manageroidaan omaa ja muiden tunne-elämää yhtä aikaa (selvitetään ongelmat ja konfliktit, kommunikoidaan aktiivisesti, yritetään pitää muut hyvällä tuulella) että sitä että koordinoidaan neuvolakäyntejä, sisustamisia ja sukulaissuhteita.
-Ap
Mä en oikein käsitä tätä. Musta tässä menee kaksi ihan eri asiaa sekaisin; tunnetyö ja arjen vastuu.
Arjen pyöritys on tehtävä joka tapauksessa. Ihan riippumatta siitä, mikä fiilis on kotona ja huvittaako. Yleensä se tekee, joka on vastuuntuntoisempi (yleensä äiti) mutta ottakaa huomioon, että nuo joulukortit ja sukulaisten muistamiset sun muu höpötys ei ole oikeasti mitenkään tärkeää, vaan ihan oma valinta jos tuollaiseen laittaa aikaa.
Jos nainen uhriutuu siitä, että joutuu aina ostamaan lasten kavereiden synttärilahjat, niin aika pienet on huolet mammalla.
Ihan samalla tavalla se mies voi huolehtia perheen auton varaosat. Hän hoitaa oman tonttinsa valittamatta, eikä yhtäkkiä laitakaan liinoja kiinni ja ajattele, että "hitto, nyt mä en enää korjaakaan tätä autoa, kun toi toinen ei osallistu varaosien tilaamiseen". Ymmärrättekö, mitä ajan takaa?
Miksi naiselle on niin hirveän tärkeää, että mies osallistuu naisen arjen pyöritykseen? Menettekö itse sinne autotalliin osallistumaan siihen, mitä se mies siellä puuhaa?
Jos kumpikin hoitaa oman tonttinsa, siinä ei ole mitään vikaa.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.
Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.
Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä
Miksi miesten tulee muuttaa vain toimintatapaansa? Kuka sanoo mikä "työ" on tarpeen ja mikä ei? Mikä etuoikeus naisella on määritellä kaikki kotiin, lapsiin ja parisuhteeseen liittyvät tarpeet? Jos ne sattuvat olemaan erilaiset, miksi naiset määritelmät ovat ne oikeat.
Tätä minä en millään naisena ymmärrä! Kyllä minä näen, mitä ympärillä tapahtuu: naiset latelee itseoikeutetusti hyvä elämän kaikki kriteerit täysin omasta vinkkelistä ja auta armias, jos mies ei näitä täytä. Itse ei tarvitse antaa missään periksi tai tulla missään vastaan. Kaikki johtuu vain toisen "laiminlyönnistä"
En ihmettele erolukuja.
Täällähän sinulle on monessa esimerkissä selvennetty kuinka ero on tullut kun nainen on lopettanut näiden tehtävien hoitamisen! Eli mies on sitä odottanut mutta ei ole suostunut vastaavaa tekemään itse. Ja eiköhän se ole monin tutkimuksin todistettu että naiset tekevät valtaosan kotitöistä JA näistä tunnetöistä, ja yleensä tilanne pahenee siinä kohtaa kuin lapsia tulee. Itse asiassa olen itse aika järkyttynyt näistä ketjun esimerkeistä, että nämä naisten tunnetyölakot ovat näinkin suoraviivaisesti johtaneet eroihin.
-Ap
Erot alkaa yhä enemmän naisten aloitteesta, naiset ovat tyytymättömiä "laiminlyönteihin". Johan täälläkin moni pitää ongelmana sitä, ettei mies ole nähnyt mitään ongelmaa "laiminlyönnissään". Miehet eivät sitä tunnetyötä kaipaa, vaan naiset tekevät sitä omista tarpeistaan käsin ja marttyroivat, kun mies ei sitä arvosta, tai koe tarpeellisena. Kyse on koko ajan erilaisista tarpeista!
Mä uskon, että asia on pitkälti näin. Naiset tekevät paljon kaikkea turhaa, mitä muut eivät heiltä odota. Vain siksi, että kuvittelevat, että heiltä odotetaan niitä asioita.
Itse olen aina toiminut jäätävän itsekkäästi, teen vain sen, mikä tuntuu minusta kivalta ja mielekkäältä. Siivoan, koska minä pidän siisteydestä. Otan aikaa ja tilaa itselleni, jos siltä tuntuu. Kuulostelen, mikä olisi minulle ok juuri nyt. Vasta sitten, mitenhän mies nyt reagoisi, jos tekisin näin ja noin.
Ymmärrän toki, että jos perheessä on lapsia, on paljon vaikeampi olla itsekäs. Jos mies nostaa kädet ylös lasten kanssa ja häippää baariin, ei nainen voi tehdä samaa. On pakko hoitaa ne lapset. Mutta tällaiseen suhteeseen ei pidä jäädä, ei edes lasten takia.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ja naiset ovat erilaisia, vaikka nykyään nähdään paljon vaivaa erojen kiistämiseen. Jostain kumman syystä sen toisen sukupuolen tapaa on hirveen vaikea ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää. Aina oma tapa = ainoa oikea.
Monesti kuitenkin naisten "emotionaalinen työ" johtaa ongelmiin, mutta tämä unohdetaan miehiä haukuttaessa. Useat suvun ongelmat ovat nimenomaan naisten välisiä (anoppi, käly, siskot, äiti, miniä...) Näkyy näissäkin keskusteluissa. Ei me naiset niin ylivertaisia olla.
Niin usein tähän ovat syynä vastuuta välttelevät miehet, jotka luikkivat nurkissa ja vapaamatkustavat, sen sijaan että ratkoisivat ongelmia ja olisivat läsnä. Kun mies on heikko ja välttelee, naiset kuormittuvat ja tulee kaikenmaailman klikkejä
Tämä! Usein anopin ja miniän välisten kriisien syynä on se, ettei mies uskalla pitää oman perheensä puolta, vaan antaa anopin sotkeutua perheen sisäisiin asioihin. Tämä sitten kiristää kaikkien hermoja.
Mitäs valitsette tuollaisia lampaita puolisoiksenne?
Tilanne ei ollut tuollainen ennen lasten syntymää.
Tää on kanssa kumma juttu, tästä oon kuullut ja lukenut monta kertaa. Että siihen asti kotityöt sujuvat mieheltäkin kunnes lapsia tulee, sitten ne ja lastenhoito jää naisen kontolle ja mies pakenee töihin. Mistä sekin sitten johtuu, se kunnollinen "iso" vastuu ei kiinnostakaan.
-Ap
Miehet haluavat lapsia, koska niitä kuuluu olla. Ei se tarkoita, että miehiä kiinnostaisi touhuta taaperoiden kanssa yhtään mitään. Pikkulapsi kiinnostaa keskivertomiestä yhtä paljon kuin kilo paskaa.
Voi kun kaikki naiset ymmärtäisivät tämän. Hankkikaa lapsia vain, jos teille on täysin ok hoitaa ne itse kun mies touhuaa omiaan.
Lapsia ei muuten ole pakko hankkia ollenkaan. Eikä varsinkaan miehen tahdosta. Miesten on helppo tahtoa niitä lapsia, kun niitä ei tarvitse hoitaa itse. Kyllähän minäkin lapsia miehenä tahtoisin, kivojahan ne on!
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
BSS kirjoitti:
Itse näkisin, että nirsoilu on kaikin puolin ok, kunhan sille on oikeat perusteet. Esimerkiksi samankaltaisten arvojen ja elämäntyylin edellyttäminen ei mielestäni ole liiallinen vaatimus, sillä ilman noita ominaisuuksia arjesta tulee helposti jatkuvaa perusasioista kinastelua.
Sen sijaan on mielestäni naisena hiukan kohtuutonta edellyttää, että oma mies olisi charmantti supliikkimies ja loistava ihmistuntija. Sosiaalisten tilanteiden luoviminen on tutkitusti miehille vaikeampaa kuin naisille, joten jos edellyttää mieheltä järisyttävää sosiaalista älyä ja keskustelutaitoa, voi oikean miehen löytäminen jäädä ikuisuusprojektiksi.
Myös tietynpituisten (yleensä pitkien) miesten suosiminen herättää kysymyksen siitä, onko kyse aidosti biologisesta vetovoimasta vai pelosta siitä, että deittailemalla "vääränpituisia" miehiä asettaa itsensä huonoon valoon.
Toisin sanoen kannattaa olla tarkkana sen suhteen, etteivät omat ihanteet miehen (tai naisen) suhteen perustu mainonnan ja fiktion luomiin mielikuviin siitä, millainen on haluttava ja deittailtava ihminen. Muuten jää helposti metsästämään illuusiota.
Heh, eli on ok olla nirso joistakin asioista mutta ei sellaisista, joissa kirjoittaja itse ei pärjää. Se muuttuukin yhtäkkiä kielteiseksi edellytykseksi.
Itse en viehäty ujoista, sulkeutuneista ja hiljaisista miehistä. En ole koskaan viehättynyt. Se ei ole nirsoutta, se on sitä että heitä ei koe haluttaviksi. Se ei poikkea millään tavalla siitä, jos joku ei viehäty ylipainoisesta, akneihoisesta, kaljuuntuvasta, pitkästä, pätkästä, harteikkaasta, hintelästä, sivistymättömästä, snobista... Ihminen joko viehättää tai ei viehätä, niin yksinkertaista se on.
Ei se mikään binääri kysymys ole, on/off. Jotkut viehättää vähäsen, toiset enemmän, ja vielä toiset todella paljon. Ja taas toiset ei yhtään.
Useimmilla ei ole mahdollisuuksia niihin, jotka viehättävät todella paljon. Joten pitää laskea rimaa, ja keskittyä jonkun toisen ryhmän edustajan hyviin puoliin. Oppia rakastumaan, vaikka toinen ei ole täydellinen, tai täytä kaikkia toiveita/kriteerejä. Tai sitten olla nirso ja todennäköisesti jäädä yksin.
Minulle tulee tästä väistämättä mieleen mies, jonka ajatusmaailma on samalla asteella kuin itselläni esiteininä, kun olin ihastunut poikabändien jäseniin. Hänelle ne todella paljon viehättävät naiset ovat luultavasti instabeibejä ja se viehätys perustuu puhtaasti ulkonäköön. Riman laskemista on se, jos hän tyytyy ihan tavallisen näköiseen naiseen.
Eli ei minkäänlaista kokemusta ihastumisesta. Siitä, kun joku ihminen valloittaa ja vie jalat alta. Vain odotus, että löytyisi nainen, joka edes kohtuullisesti täyttäisi kriteerilistan.
Minäkin ajattelen usein lukiessani palstaa, että onpa palstan naiset lapsellisia. Ei ole mitään käsitystä elämän realiteeteista, kaikki ikävät totuudet pitää mystifioida ja hattaroida pois.
Niin, kummalla sitten lienee paremmat käsitykset elämän realiteeteista, 50+ naisella jolla on yli 40 vuoden parisuhdehistoria iloineen ja pettymyksineen sekä aikuiset lapset, joiden kautta näkee millaista pariutuminen on nuoremmille sukupolville, vai miehellä joka miettii kriteerejä ja sitä kuinka ei voi koskaan saada itselleen todella paljon viehättävää naista. Itse löydin vielä 50 vuotta täytettyäni elämääni todella paljon viehättävän miehen, sellaisen joka vei jalat alta.
Hienosti kirjoitettu.
Rakkaus on lahja, älkää tuhlatko sitä vääriin ihmisiin. Yksinäisyys ja katkeruus on hirveä syöpä. Älkää päästäkö sitä sydämeenne!
Iloitkaa elämästä täysillä. Jos olette onnellisia ja elämästänne ei puutu mitään, ja sitten rakastutte, se on hyvä merkki.
Jos taas on tunne, että elämästä puuttuu iso pala, ja toisesta ihmisestä odottaa laastarilappua omalle tyytymättömyydelle, se on huono merkki. Omaa vajavaisuutta ei voi paikata toisella ihmisellä. Toisella ihmisellä on oma elämänsä, sinulla omasi.
Ole ensin itse onnellinen. Sitten voit olla onnellinen jonkun toisen kanssa.
🇺🇦🇮🇱
Meinaat, että astioiden laittaminen koneeseen on joku uroteko? Sen tekee minuutissa, ja tekisit sen joka tapauksessa, vaikka asuisit yksin. Ihan samalla tavalla se mies voi joka aamu raaputtaa auton jäästä, tekemättä siitä mitään numeroa.
Arjessa on koko ajan kaikkea pientä puuhaa, joka on hoidettava joka tapauksessa, huvitti tai ei, oli parisuhteessa tai ei. Kodin siivoaminen on ihan perustavanlaatuinen työnjakoon liittyvä kysymys, ei se ole mitään tunnetyötä. Jos mies mies on patalaiska pieruperse, joka ei tee muuta kuin makaa sohvalla, ei kun ukko vaihtoon.
Mitä tuohon tunnetyötön tulee, niin eiköhän se ole aika pitkälti sellaista turhaa toisten puolesta ajattelemista. Jokainen ajatelkoon omasta puolestaan, ei toisen. Ei se ole tervettä.
🇺🇦🇮🇱