Kaffebulla

Kyllä mä ymmärrän tuon tunnetyö käsitteen toisaalta, olenhan tehnyt sitä itsekin viimeiset kaksi päivää, kun mieheni on ryypännyt. Kumpanakin iltana sammui sänkyyn, oli tosi hankala, jouduin riisumaan hänet jne.



Kyse on siis siitä, että tekee toisen vuoksi sellaista, mitä ei muuten tekisi. Jos eilen olisin tehnyt kuten itse haluan, olisin jättänyt miehen sammumispisteessä baariin ja kävellyt itse hotellille nukkumaan. Jättänyt sinne, en olisi huolehtinut tavaroista, en pitänyt hereillä, en taluttanut hotellille.



Mutta eihän niin voi tehdä. Kun ollaan yhdessä, toisesta huolehditaan. Mieheni tekisi saman minulle. Hän ei ikinä jättäisi minua yksin vieraassa kaupungissa.



Parisuhteessa olo on välillä rankkaa ja ottaa enemmän kuin antaa. Jos kokonaisuutena ollaan kuitenkin plussalla, kyllä se vaiva kannattaa nähdä.



Asiat eivät ainakaan parane sillä, että lakkaa tekemästä mitään toisen eteen. Siinä ampuu vain itseään jalkaan.

Mä en ole edes tullut ajatelleeksi, että normaali toisen huomioiminen olisi työtä. Minulta se tulee ihan luonnostaan, eikä vaadi mitään erityistä eforttia.

Siinä tekee myös asiat itselleen helpommaksi, kun ottaa huomioon toisen tarpeita ja käyttäytyy joustavasti ja vastavuoroisesti. Eli tavallaan se on myös itsekästä.

Ehkä se sitten tuntuu työltä, jos on sosiaalisesti hirveän taidoton ihminen, joka joutuu ponnistelemaan näiden asioiden eteen.

Normaalissa parisuhteessa kommunikoidaan paljon, ja se on vastavuoroista. Jos kokee olevansa suhteessa yksin, ts. että toinen ei tule yhtään vastaan, kannattaa lähteä suhteesta.

En usko toimivaksi strategiaksi sellaista, että itse vetäydytään suhteesta täysin. Toisaalta siinähän se totuus paljastuu helposti; näkee, tuleeko toinen vastaan yhtään, vai jatkuuko vastavuoroisuuden puute.

Ajattelen silti, että sellainen mielenosoituksellisesti vetäytyminen on aika pitkälti vallankäyttöä ja siksi melko epäkypsä strategia.

Miksi murjottaa? Mitä sillä saavuttaa? Kuulostaa teini-ikäisen toimintamallilta. Fiksu ihminen osaa ohjailla asioita haluamaansa suuntaan ilman mitään valtataistelua. Murjottaminen ja hankalaksi heittäytyminen johtaa vain siihen, että toinen osapuoli tympääntyy ja lähtee.

Pakko myöntää että tuo sinkkumiehen joulu on vähän koominen.” Sitten syödään jouluruokaa”... jaa, niin kuka sen on valmistanut?

Mutta siis, edelleenkään tässä ei ole kyse mistään hemmetin ”tunnetyöstä”. Vaan ihan käytännön työstä :)

Ap on provo :D

Hienosti menin minäkin halpaan. Kamoon, tunnetyö!

Ap, ymmärsinkö oikein, ettei sinulla ole edes lapsia? Mikä sinun parisuhteissasi on niin rankkaa ollut? En oikein ymmärrä. Tunnetyö? Mitä ihmettä?



Lapsettomana on helppo ottaa rennosti, tai erota jos siltä tuntuu. En oikein ymmärrä, miten parisuhde on tuntunut niin työläältä sinulle, jos edes lapsia ei ole ollut?



Tunnen monia naisia, jotka hoitavat työnsä, huushollinsa, miehensä ja lapsensa tekemättä asiastaan mitään ihmeempää numeroa.



Onko sinulla jotenkin tosi rajalliset voimavarat, vai onko vaan parinvalinta mennyt pieleen?