Kaffebulla

On aika kamalia avioliittoja, joissa toisen osapuolen elämäntehtävä on tehdä sen toisen elämästä helvettiä. Usein näihin kuvioihin kuuluu narsismi, alkoholismi, erilaiset vallankäytön kuviot ja toisen nujertaminen. Se alistaja on niin riippuvainen uhristaan, ettei millään voi päästää irti.

Eron jälkeenkin -jos siis uhri onnistuu pääsemään irti- kuvioon kuuluu ex-puolison stalkkaaminen, syyllistäminen, maineen mustaamiseen jne.

Mä onnittelen jokaista, joka on päässyt huonosta suhteesta eroon. Olen nähnyt näitä tarinoita ihan liikaa, roikkuvia ja häiriköiviä exiä.

Normaali ihminen osaa päästää sen puolisonsa menemään, jos se haluaa lähteä. Kaiken sen negatiivisen energian olisi voinut kääntää positiiviseksi ja keskittyä olemaan niin hyvä puoliso, ettei se toinen halua lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Kukaan ei lähde toimivasta liitosta kävelemään huvin vuoksi. Kyllä ne ongelmat, tyytymättömyys ja totaalinen kyllästyminen toiseen naamaan ja tapoihin ovat yleensä kyteneet vuosia pinnan alla.

Pitkässä liitossa oppii myös tuntemaan itsensä, ja kun ratkaisu lähtemisestä lopulta tehdään, se on valtava helpotus. Osa löytää kumppanin heti, osa vasta vähän ajan päästä. Uusi suhde ei ole todellakaan välttämättä mikään "laastari" vaan se voi olla se suuri rakkaus, jo kuolleeksi luultujen tunteiden herääminen pitkän kuivan talvikauden jälkeen.

Moni ystäväni on eronnut pitkästä toimimattomasta liitosta ja kertonut, että se on ollut elämän paras ratkaisu. Usein uusi rakkaus vauhdittaa asioiden etenemistä. Tunnekylmässä liitossa sydän on kuin kuiva puu, se roihahtaa liekkeihin kipinästä. Ja sitten se on menoa.

Itse en tuomitse eroajia vaan ajattelen pikemminkin niin, että elämä on liian lyhyt kärsittäväksi ihmissuhteessa, jossa ei halua olla. Usein puhutaan, että lasten vuoksi ei pitäisi erota, mutta tuollaiset ratkaisut vain katkeroittavat ihmistä. Ei siitä saa mitään kirkkaampaa kruunua, että elää rakkaudetonta elämää. Jokainen on itselleen velkaa sen, että edes yrittää olla onnellinen.

Ja toisten liittojen korkeampi eroprosentti kertoo suuresta rakkaudesta? 😂

Ei, vaan se kertoo siitä, että keski-ikäisenä ei enää tarvitse jäädä roikkumaan huonoon suhteeseen lasten vuoksi, tai sukulaisten mielipiteiden vuoksi. Kun on eronnut jo kerran, ymmärtää, että siitä selviää. Toimimattomassa liitossa ei tarvitse olla hetkeäkään. Ei oikeasti tarvitse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex:äsi elää nyt uutta nuoruuttaan. Aika hoitaa ja tekee tehtävänsä. Nuo ovat vasta ns. honeymoon, eli lemmekkäässä vaiheessa. Odota rauhassa. Arki koittaa ja kiiltokuvamainen hohde rapisee. Luultavasti nuori morsian saa pian tarpeekseen ja etsii itselleen oikean adoniksen.

Onpa veemäinen neuvo. 

Samaa mieltä. Mitä Ap:n pitäisi odottaa? Suhde on ohi.

Ymmärrän, että lasten vuoksi pitää olla yhteydessä ja se on usein se veemäisin osa sitä eroa. Muutenhan kaikki olisi helppoa. Poissa silmistä, poissa mielestä. Lasten vuoksi ex-kumppania joutuu kuitenkin näkemään, lapset kertovat ehkä asiota ex-puolison uudesta kumppanista jne. 

Kannattaa oikeasti käsitellä se ero ja liikkua eteenpäin elämässä. Muuten tilanne käy lapsillekin tosi tukalaksi, kun vanhemmat tappelevat keskenään. 

Kukaan ei lähde toimivasta liitosta kävelemään huvin vuoksi. Kyllä ne ongelmat, tyytymättömyys ja totaalinen kyllästyminen toiseen naamaan ja tapoihin ovat yleensä kyteneet vuosia pinnan alla.

Pitkässä liitossa oppii myös tuntemaan itsensä, ja kun ratkaisu lähtemisestä lopulta tehdään, se on valtava helpotus. Osa löytää kumppanin heti, osa vasta vähän ajan päästä. Uusi suhde ei ole todellakaan välttämättä mikään "laastari" vaan se voi olla se suuri rakkaus, jo kuolleeksi luultujen tunteiden herääminen pitkän kuivan talvikauden jälkeen.

Moni ystäväni on eronnut pitkästä toimimattomasta liitosta ja kertonut, että se on ollut elämän paras ratkaisu. Usein uusi rakkaus vauhdittaa asioiden etenemistä. Tunnekylmässä liitossa sydän on kuin kuiva puu, se roihahtaa liekkeihin kipinästä. Ja sitten se on menoa.

Itse en tuomitse eroajia vaan ajattelen pikemminkin niin, että elämä on liian lyhyt kärsittäväksi ihmissuhteessa, jossa ei halua olla. Usein puhutaan, että lasten vuoksi ei pitäisi erota, mutta tuollaiset ratkaisut vain katkeroittavat ihmistä. Ei siitä saa mitään kirkkaampaa kruunua, että elää rakkaudetonta elämää. Jokainen on itselleen velkaa sen, että edes yrittää olla onnellinen.

Julkisella sektorilla tuo suuntaus on ollut jo pitkään. Kun olin terv.hoitajana ta:lla töissä, meillä oli lääkäreillä 12 minuuttia per potilas. Eli viisi tunnissa.

Kaikki maksaa, kaikesta säästetään.

Itse en käytä julkisia palveluita ollenkaan, en uskaltaisi. Olen nähnyt liikaa.