Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että naiset ottavat hoitaakseen ihan turhia velvollisuuksia. Niin minäkin aluksi. Nykyään en lähete kenellekään joulu- ja syntymäpäivämuistamisia, en laita ruokaa, en siivoa, en pese pyykkiä. Enkä myöskään keskustele mistään tai ole pahemmin edes paikalla. No, asiat sitten eivät hoidu tai hoituvat ontuen mutta eipä se minun napaani kaivele. Naiset vaan kuvittelevat, että kaikki pitää olla hallinassa.

Ymh, ei meilläkään äiti oikein jaksanut huolehtia "turhista jutuista" eikä isäkään. Esimerkiksi terveelliseen ruokavalioon ei panostettu, joten välipalaksi kaivoimme kaapista aina keksejä, karkkeja yms. Teini-iän kieppeillä tämän herkkujen jatkuvan puputtamisen takia kertynyt ylipaino johti minulla 15 vuotta kestäneeseen bulimiaan ja siskollani ahmimishäiriöön, jonka takia ylipainoa on yhä sairaalloisen paljon.

Näin lapsettomana ovi viellä "perseillä" ihan miten sattuun, mutta siinä vaiheessa kun on lapsia, niin se kasvuympäristö kyllä vaikuttaa ihan kaikkeen. Ja myös nämä ajattelemattomat mallit siirtyy. Jossain määrin kai koulin miestä isyyteen, jos koskaan hankitaan lapsia. Olen kyllä kaiken tämän tietoisuuden ja erilaisten keskustelujen takia päätynyt miettimään, tahdonko sittenkään lapsia. Vielä voi veisata viis monestakin asiasta, mutta lapsiperheessä asia on ihan eri.

Ap

Jos et selviä kahden lapsettoman aikuisen huusholllin hoidosta, et tule selviämään lasten kanssa. Älä tee lapsia.

Vierailija kirjoitti:

No mutta ko pitää olla se omakotitalo ja kakarat ja koirat, kun muillakin on. Siellä sitten pyöritään stressaantuneena kun miestä ei kesäverhojen vaihto kiinnosta.

Joko luovutte tuosta keskiluokkaisesta ja keskinkertaisesta omakotitalo-muu-sonta-idyllistä ja elätte sinkkuina tai ostatte idyllin ja ylläpidätte sitä. Ei se marinalla tai keskustelemalla miksikään muutu.

Kiitos loistavasta kiteytyksestä. Näinhän se menee. Omat valinnat.

Jos ei paukut riitä siihen koko helapaskaan, niin sitten vaan tyydytään vähempään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tuo lahjojenosto-korttienlähetys-joulunlaittokulttuuri on naisten keksimä ja siten ylläpitämä.

Eli jätetään esim. kummilapset lahjoitta? Se on vain naisten keksintö ostaa lahjoja? Tai anoppi ja appi lahjoitta? Yleensä se on nainen, joka MIEHEN vanhemmillekin joutuu ideoimaan ja hankkimaan lahjan. Tai lasten kavereille. Ei oikein kehtaa synttäreille mennä ilman lahjaa!

Älkää ryhtykö kummeiksi, jos lahjojen osto on noin rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tuo lahjojenosto-korttienlähetys-joulunlaittokulttuuri on naisten keksimä ja siten ylläpitämä.

Olen samaa mieltä. Ensin naiset hössöttävät näistä asioista ihan intona, ja sitten uhrautuvat, kun ”kaikki pitää hoitaa yksin”.

Erotkaa niistä miehistänne sitten, niin näette, mitä on oikeasti yksin. Ehkä se on helpompi niin, sitten ei tarvitse jakaa mitään vaan voi yksin paistatella yh- arjen raskaudessa ja sankaruudesta.

Niin first world problems.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Sinulla paha mieli, kun et saanut joululahjaa... ja tätä kostat lapsille? Voi herrajumala...

Luit vissiin rivien välistä?

Eihän kyse ollut siitä vaan, että mies muuttuu kun lapset tulevat.

Kyllä minä saan mieheltäni synttäri ja joululahjan ja olisi aika pettymys jos yhtäkkiä mies ei muistaisi minua samalla tavalla.

Tottakai miehen käytöksen kuuluukin muuttua, kun hän on lasten kanssa! Silloin kaikki huomio annetaan lapsille, ilman muuta. Puoliso odottakoon vuoroaan.

Lapset menevät aina edelle! Jopa minä lapsettomana ihmisenä ymmärrän tämän.

No sittenhän on hyvä, että voit loppuelämäsi olla taka-alalla ja seurata sivusta miehen perhe elämää.

Kaikille ei toimi tuo omassa kodissa ulkopuolisena oleminen.

Voihan olla, että lapsista teillä on niin kivaa, että tahtovat tulla sinne asumaankin.

Mutta varmaan myös ymmärrät, että se mikä sopii sinulle, ei sovi kaikille.

Miltä tuntuu katsella miestä, jota et omaksi tunnistaisi kun tästä tulee lasten läsnäollessa välinpitämätön sinua kohtaan?

Olen helkkarin onnellinen, että miehelläni on läheiset välit lapsiin ja teen kaikkeni, että niin on jatkossakin. Ostan lapsille lahjoja, reissaamme yhdessä ym. Laitan aina sitä ruokaa mitä lapset haluavat ja pidän heidän puoliaan kaikessa. Toinen lapsista asuu tällä hetkellä meillä, ja minusta se on todella ok. Talo on hänen lapsuudenkotinsa. Olisi aika absurdia, jos minä alkaisin hänelle sanelemaan, miten saa omassa kodissaan olla.

Minulle se on helppoa, kun ei ole omia biologisia lapsia kilpailemassa. Ymmärrän kyllä, että asetelma on paljon vaikeampi, jos uudessakin suhteessa on lapsia.

En käsitä, miten joku voi olla mustasukkainen miehelle tämän lapsista? Tottakai ne lapset ovat ykkösiä! Heidät isä pelastaisi palavasta talosta, ei minua. Ja niin sen pitää ollakin.

En ikinä kunnioittaisi miestä, joka olisi niin tunnevammainen, ettei pystyisi rakastamaan omia lapsiaan.