Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa aletaan puhua äiti- ja isäpuolien hukkaan menneistä vuosista?

Kaikki on annettu ja paljosta luovuttu toisen lapsen vuoksi ja mitä siitä itselle käteen jää?

Ei mitään muuta kuin mustamaalaamista ja epäkiitollisuutta.

Eikös suhde toiseen lapsen tehneeseen ihmiseen ole täysin vapaaehtoista? jostain syystä se äidin kanssa asuva isäpuoli hyväksyy sen lapsen paremmin kuin isän kanssa asuva äitipuoli. Varsinkin vaikeuksia tuntuu enemmän olevan viikonloppu isien luona asuvilla naisilla. Lapsi näyttää rikkovan sen "rakkaus suhteen" joka kerta kun käy. Äitipuoli kokee sen lapsen rasitteena.

Johtuisko siitä et päävastuu yleensä edelleen on äidillä sekä kodin rutiineista että lapsista. Miehen on paljon helpompi asettua siihen valmiiseen kotiin, jossa äiti hoitaa suuren osan kotitöistä ja lapsensa yleensä kokonaan. Arki rullaa, pyykinpesut ja ruuanlaitot ja muu. Mies voi halutessaan osallistua. Se ex-mies on usein aika etä, eikä pahemmin sotke perheen elämää lapsia hakiessaan. Sama toisinpäin: Mies on enempivähempi kädetön, jos kyseessä viikonloppuisä, hänellä ei ole mitään rutiineja lasten hoidosta ja muusta. Lasten asiat toimii tasan miten hänen exänsä, se lähi päättää. Vaimon pitää ottaa kotiinsa tämä toimimaton, exä elämän nmuotoinen lapsi tai lapset. Lapset tulevat sotkemaan hänen kotinsa ja sen systeemit. Naisen pitää siis yrittää sovittaa yhteen se oma kotinsa ja miehen exän vanhemmuuden seuraukset, miehen säätäessä apuhommissa, usein taantuen siihen miten siellä hänen ex-perheessään toimittiin. Kun se vanhemmuus sen uuden perheen systeemien mukaan ei niin vain vakiinnu. Tarvitaan todella fiksu mies ja hyvä parisuhde ja mielellään myös miehen ex jonka kanssa on suht hyvät välit, jotta siinä on vaimolla ok olla. Siltikin kyse on usein siitä, et hänen pyörittämäänsä kotiin ja hänen "reviirilleen" löntystelee toisen naisen lapset tuoden mukanaan hänen vanhemmuutensa, kasvstuksensa, siisteyskäsityksensä, jopa kotinsa ominaishajun. Jos miehen ex vielä on konrollinhaluinen, katkera tms, tilanne on aika kurja. Vähempikin v****taa.

Näinhän se menee. Jos nainen kuitenkin kaikesta tästä huolimatta haluaa muuttaa yhteen miehen kanssa, miten se voi tulla yllätyksenä, että kyllä se on osan ajasta sitten myös niiden lasten koti. Jos tätä ei pysty hyväksymään, on paras jatkaa parisuhdetta kahdesta eri kodista käsin. Yhteen ei ole mikään pakko muuttaa.

Minun miehelläni on kaksi lasta, tosin jo isoa, mutta meille he saavat tulla aina. Laitan ruuat ja siivoan eikä todellakaan tulisi mieleenkään valittaa.

Minä olen aikuinen, joka on valinnut tämän tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Sinulla paha mieli, kun et saanut joululahjaa... ja tätä kostat lapsille? Voi herrajumala...

Luit vissiin rivien välistä?

Eihän kyse ollut siitä vaan, että mies muuttuu kun lapset tulevat.

Kyllä minä saan mieheltäni synttäri ja joululahjan ja olisi aika pettymys jos yhtäkkiä mies ei muistaisi minua samalla tavalla.

Tottakai miehen käytöksen kuuluukin muuttua, kun hän on lasten kanssa! Silloin kaikki huomio annetaan lapsille, ilman muuta. Puoliso odottakoon vuoroaan.

Lapset menevät aina edelle! Jopa minä lapsettomana ihmisenä ymmärrän tämän.

Mutta sinä olet aikuinen. Anna niiden lasten olla lapsia.

Olen lukenut ihan järkyttyneenä näitä juttuja täältä. Itselläni ei ole lapsia, mutta jos olisi, en ikinä suostuisi viikko-viikko -systeemiin.

En ottaisi sitä riskiä, että siellä on joku henkisesti lapsen asteelle jäänyt äitipuoli kierrättämässä pahoja olojaan lapsilleni.

Sinulla paha mieli, kun et saanut joululahjaa... ja tätä kostat lapsille? Voi herrajumala...

Ei kai teillä ole lapsia siellä?