Kaffebulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yllätä että mies ajattelee perheensä parasta mutta kusipäinen itsekäs nainen vain itseään, kavereitaan ja harrastuksiaan.

Lapsiaan hän ajattelee, eikä itseään.

Ihan itseään ajattelee. Lapsille muutto on paljon pienempi ongelma kuin vanhempien rikkoutuneet välit ja äidin itsekkyys. 

Voipi olla koulunvaihto JA vanhempien rikkoutuneet välit, jos toinen muuttaa vastahakoisesti painostuksesta.

Eli mielummin onneton pakolla tuppukylään jäänyt isä kuin äidin muutto? Just just. Ap on kyllä aika tollo, jos Espooseen ei halua jostain Jumalan selän takaa. 

Et selvästikään ole kasvattanut lapsia Espoossa. Juuri entinen työkaveri on muuttamassa takaisin pikkukaupunkiin, koska ei halua, että lapset joutuvat Espoon peruskouluun. Kuulema hirveä kasvatusympäristö.

Siellä alkaa olla mm porukkaa todella paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni jutun pointti ei ollut se että Röyhkä harmittelee sitä ettei hänellä ole nuoria naislukijoita.

Ei ollutkaan. Hän harmittelee, kun nuoret naiset ei ihastele hänen oletettua nerouttaan ja anna pillua. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikille sopiva laulu olisi Täti Moonika, siitä pitävät varmasti ihan kaikki.

Siinäkin oletetaan aika paljon! Ei voi olettaa että täti on nainen! Ja miksi oletetaan, että hän menee torille? Miksei hän voi olla trans henkilöoletettu joka menee intersektionaaliseen keskustelutilaisuuteen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesä Kannaksella ja Velvet Underground-kirja ovat viimeisimmät Röyhkältä lukemani kirjat.  Ei kannata vähätellä miestä, hän on saanut kirjallisuuden valtionpalkinnon ja ollut joskus ehdolla Finlandia-ehdokkaana.  Hänen mielipiteensä usein herättävät keskustelua, kuten pitääkin.  Hän on taitava provosoimaan, hienoa että nykyään kirjalisuuskin on asia joka saa aikaan reaktioita.

Mutta näyttää vähän siltä että Röyhkä on liian yksin joidenkin asioiden esilletuomisessa. Voisihan näitä olla vähän useampikin tyyppi mediassa pitämässä ääntä kirjallisuuden ja taiteen monimuotoisuuden ja -arvoisuuden tärkeydestä.

Mikään ei estä myöskään itsenäisiä naisia tähän ryhtymästä. Vaikkapa kysymästä: miksi tehtiin näin eikä noin? Miksei tuollaista (enää tai vielä) näy missään? Tai: muistatteko sen? Joka toisi jotain ihan aidosti uutta tuulahdusta feminismin ummehduttamaan ja kovin ennustettavaan narratiiviin. Ulkomailta löytyy vaikkapa Lionel Shriver joka tekee hyvää haastamista.

Olen lukenut pari Shriverin kirjaa. Ummehtunutta nihilismiä.

Ainakin viimeisimmät kritisoivat purevasti umpikyynistä ja ihmisiä pakkomielteisesti lokeroivaa wokehulluutta. Mutta eipä tuota Maniaa ole suomennettu, on se kyllä jännä tämäkin.

Ja samaa tyyppi on hs pistetaulukossa taatusti samalla rivillä äärifoobisen Rowlingin kanssa.

Rowling ei ole mikään ääri, eikä foobikko. 
Ihan vaan biologisessa todellisuudessa pysyttäytyvä normaalijärkinen ihminen.

Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ne vaan pappaiässäkin luulevat että nuoria naisia kiinnostaa siinä mielessä.

… Ja sitten suututaan ja ihmetellään ja koetaan väärinymmärretyksi tulemista, kun ei vaan kiinnosta. 
Vrt. Panu Rajala 😅