Justiina89

Jai pakko kommentoida sen verran, että olen pahoillani tilanteesta koirasi kanssa! :'( Ymmärrän tunteesi, itse jouduin hyvästelemään karvaisen kamun puolitoista vuotta sitten ja se oli todella rankkaa aikaa. Viime kesänä luoksemme muutti uusi koiruus, mikä on hoitanut sydänsuruani merkittävästi! Viime viikolla koira loukkasi jalkansa niin, että joutuu ristisideleikkaukseen. :( Onneksi vaikuttaisi kuitenkin siltä, että leikkauksesta toipuu yleensä hienosti ja koira voi jatkaa normaalia elämää, hyviä ja terveitä vuosia toivottavasti edessä. Voimia Sinulle päätöksen tekoon, suru helpottaa aikanaan.. <3

Tiistaita kaikille! :)

Ekpi: Mukava kuulla että asia selkiytyi! :) Meillä ei olla muista peloista puhuttu, kun raha-asioista, että jos joutuisi "tinkimään" jostain mitä ilman lasta olisi vara ostaa... se on miehen pelko. Varmasti sillä on muitakin pelkoja, mutta ei olla nyt aiheesta kauheesti puhuttu. Eli siis itse raskauteen ei liity varmaan hänellä pelkoja, pelkästään siihen lapsen tuloon. Itseäni pelottaisi keskenmeno myöhäisessä vaiheessa.

Katjaa: jei, onnea yritykseen! :)

ON: Kuume nostaa taas toiveikkaana päätään: kouluhommat ovat edenneet ja sain tänään yhteydenoton, jossa povailtiin minulle mahdollisia töitä ainakin sijaisuusluonteisesti! :) Onhan sitä vielä liian aikaista hehkuttaa, kun ei olla vielä työnantajan kans mitään sovittu, mutta kuulemma tarve olis ja tuttu oli mua suositellut. :) Laskeskelin tuossa, että pillereitä on jäljellä vielä n. 10 viikkoa, yhden tauon aion pitää välissä... eli ei kovin kauaa enää menis, kun ainakin teoriassa lapsen yrittämisen vois aloittaa! Jännittävää. :)

Mitä muuten ootte ajatellut vauvojen tarvikkeista, vai onko tämä vielä ajankohtainen aihe ajatuksissanne? :) Tarkoittaen siis, että aiotteko ostaa kaiken uutena, osan uutena ja osan käytettynä vai kokonaan käytettynä? Tässähän ei ole oikeaa tapaa, kukin tyylillään, mutta olisi kiva tietää. :) Itse ajattelin, että ihan uutena haluaisin turvakaukalon, kaiken varalta. Muuten periaatteessa ihan sama, vaikka kaikki muu olisikin käytettyä/tutuilta vanhoja ilmaiseksi saatuja jne... niin ja hygieniasyistä tutit/tuttipullot, jos sellaisille tulle käyttöä. Vaikka tuskin sitä voi vastustaa kiusausta ostaa jokin iiiiiihana vaate upouutena pienelle. ;)

Aurinkoista huhtikuuta leidit! ;)

Moi kaikille! :)

En oo aikoihin kirjoittanut, välillä oon pikaisesti käynyt lukemassa teidän juttuja, mutta jostain syystä en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään.

Kimalllus-84: Onnea luomumenkoista. :) Jännät ajat sulla edessä... ;)

Vauvaunelmia ja Jai: Täällä kans yksi opiskelija, itse olen ihan "loppusuoralla", eli nyt kevään aikana pitäisi valmistua. Tsemppiä opintoihin! :)

ON: Pari viikkoa sitten iski epätoivo ja kuumeilu koki pienen lopahduksen. Todellisuus nimittäin iski ja pahasti! Tai todellisuuden sijaan vielä pessimismi ja huolet. Kuten edellä mainitsin, opintoni ovat loppusuoralla, mutta niiden loppuun saattaminen on ollut todella takkuista. Pitkään jatkuneesta opiskeluajan suomasta turvasta onkin hankala luopua ja en osaa saattaa aloittamiani tehtäviä päätökseen. Pelkään valmistumisen jälkeistä elämää ja etten saa töitä. Tällä hetkellä olen aivan varaton ja puolison elätettävä. :( Se stressaa. Ennen ajattelin, että kyllähän me pärjätään taloudellisesti, mutta nyt tuntuu paljon epävarmemmalta... entä jos en saakaan töitä tänä vuonna? Siinä tapauksessa lapsen tulo takuulla lykkääntyy. Uskon kyllä, että pystyisimme elämään ihan tyydyttävästi äitiyspäivärahalla ja miehen tuloilla, mutta silti asia kaivelee minua kovasti.

Kesäkuun puolessa välissä olisi siis tarkoitus lopettaa pillerit. Aiemmin olin asiasta super-innoissani, nyt vähän pelottaa. Lapsen haluaisin edelleen yhtä kovasti kuin ennenkin, mutta muut asiat tuntuvat nyt hidastavan ja vaikeuttavan sitä unelmaa. Saas nähdä.

Niin ja minua ei haittaa muiden "omanapailu", ne ovat minusta kaikkein mielenkiintoisinta luettavaa, joista joskus löytyy samankaltaisia kokemuksia ja tunteita kuin itseltä. :) Että minun puolestani: kertokaa vaan mitä on sydämmellä! :)

Ekpi meillä toisinaan on jotkut tutut/sukulaiset kysynyt, mutta ei omat vanhemmat saatika sitten miehen vanhemmat, he eivät KOSKAAN kysy mitään meidän yhteisestä elämästä tms... mikä vähän harmittaakin, olisi kiva jos he osoittaisivat hieman enemmän kiinnostusta. Appivanhempien kanssa keskustelu on muutenkin hankalaa, heidän kanssaan kun tuntuu, että "pitää" puhua vain turvallisista ja neutraaleista aiheista. Tosin olen pari kertaa ihan tarkoituksella "järkyttänyt" anoppia heittelemällä kommentteja tyyliin "sitten kun meille tulee lapsi". :D Vähän siedätyshoitoa sillekin. ;) Omat vanhemmat ei kysy varmaan siksi, koska itse yleensä ennätän kertomaan heille omat kuulumiseni enempää niitä utelemattakaan.

Niin ja tuosta laihdutuksesta ja utelevista sukulaisista tuli mieleen, kerronpa teille "hauskan" tositarinan.

Pari vuotta sitten pikkusiskollani oli rippijuhlat, eli pukeuduin tietenkin tilaisuutta varten. Rahat oli aika tiukilla, joten ostin edullisen H&M mekon, jonka yläosa oli toppimainen ja hameosa sellaista jännää kerrostettua, vähän "hörselöistä" kangasta. Päätin korostaa vyötäröni sellaisella ns. tissivyöllä, joka tulee siis rintojen alapuolelle. Muutenkin mekko näytti minusta tylsältä ilman vyötä. Olin sitten mielestäni oikein nätti, kunnes...

Setäni, joka ei todellakaan ole mistään huomaavaisimmasta päästä tokaisee kaikkien kuullen" OLETKOS SINÄ PIENIIN PÄIN?!" En ole, punastellen vakuutan... Setä vielä varmistaa "ETKÖ VARMASTI, NÄYTÄT IHAN NIIN KUIN OLISIT?!" -_- Vakuutan, etten ole raskaana ja poistun nolona eri huoneeseen.
 Mutta ei siinä vielä kaikki.

Hetkeä myöhemmin istun kahvipöydässä muutaman sukulaisen kanssa. Isotätini kysyy oikein herttaisesti: "Anteeksi, mutta monennellako kuulla sinä olet?" Tuntuu, että voisin vajota maan alle. Vastaan, että en ole millään "kuulla" menossa, en ole raskaana. Muistaakseni mummoni tässä kohtaa vähän äyskähtää, että mitä se täti tuollaisia kyselee (huomasi että pahoitin mieleni), niin täti vaan jatkaa vilpittömästi, että "no raskaushan on ihana asia!" Niin... onhan se, jos olisi raskaana! :/

Siinä vaiheessa piti poistua paikalta ja käydä pienet itsesääli-itkut tirauttamassa. :D Sillä hienolla asukokonaisuudella olinkin vain tullut korostaneeksi sitä "huonointa" puoltani, eli pyöreää mahaa. Kyllä, olen hieman ylipainoinen, mutta yleensä yritän olla välittämättä siitä.

Että semmoinen tarina! :D Silloin kyllä mietin, että miksi sukulaiset eivät voi pitää mölyjä mahassaan... kyllä minä kerron sitten, kun jotain kerrottavaa on! :D

Haaveissa äiti tsemppiä Sinulle kovasti, olet odottanut jo melko kauan, mutta toivottavasti odotuksesi palkitaan. Älä vain vaivu vielä epätoivoon! Toivon mukaan sydämen keventäminen täällä keskustelussa auttaa edes hieman... :) Mukavaa, että miehesi on toiveikas, kenties toiveikkuus tarttuu sinuunkin. Tupakoiminen tai pari ylimääräistä kiloa ei todellakaan tarkoita, että olisit ansainnut minkäänlaista surua tai murhetta. Hieno homma kuitenkin ihan itsesi kannalta, että olet saanut vähennettyä tupakointia! :) Kerrothan, jos saat sen lääkäriajan? :)

Aurinkoista kevättä <3