JanoCH

olen kyllä yrittänyt keksiä järkeviä plussia ja keksinkin useita kun sitten tajusin että kaikki niille joilla on jo lapsi! eli sitten aloin miettimään plussia niille jotka esikoista kuumeilee... tämä on oikeastaan melko vaikeaa, koska ainoa järkevä plussa on se oma tieto siitä että se vauva on saatava! =)



+loppuu se valitus siitä että haluaa lapsen jos sen saa

+lapset on ihaninta maailmassa

+lapset kasvattaa

+parasta mitä lapselle voi antaa on sisarus

+toinen lapsi on taloudellisesti halvempi jos on säästänyt vauvan tavarat



älkää jooko heti kumotko mun plussia.

eilen näitä oli enemmän nyt en tosiaan enää muista... aamuhöperyyttä vielä ilmassa. miinuksia en edes uskalla/halua miettiä nyt...



Uusi vauva-lehti tuli, luin tänään aamuyöllä sitä kun en oikein saanut nukuttua. Suuri odotusjuttu vai mikä olikaan. Tosi ärsyttävää! minä haluan myös vauvan ja liittyä odottajiin. Eli samassa jamassa olen edelleen, vauva mielessä 24/7.

on se kyllä ihanankamalaa huomata miten aika pomppii eteenpäin lapsen saannin jälkeen, " vastahan olin synnyttämässä" ja silti siitä on oikeastaan jo melkein vuosi. Nii en muista olenko maininnut aiemmin, mutta olen halunnut toista lasta esikoisen syntymästä saakka. kauan on aikaa kulunut ja monet itkut on itketty miehen " ei:n" takia.

Voi kun voisi esim. antaa miehelle jotain konkreettista faktaa miksi eka lapsi/toka lapsi/kolmas... olisi hyvä idea. Niin siitä mieleen tuli + ja - lista, keksittäisiinkö siis yhteisvoimin hyviä ja huonoja puolia lapsen hankinnalle? (enemmän hyviä mielellään)...

kun aloin oikein tosissaan miettimään niin sain vain niin surkean vähän +:ssia että nyt tarvitsen apuaa!

t. epätoivoinen plussien etsijä

God damn! Ihanku tyhjästä mulle on ilmestyny kolme kaveria joilla myös oikea hervoton vauvakuume ja vastakaikua ei heillekään miesten suunnalta heru! Aika uskomatonta, olemme kaikki olleet kavereita pidemmän aikaa, kavereillanikin lapsia/lapsi ja nyt vasta kahvilla ollessamme alkoi kamala vauvakuume nostaa päätään kun raskaana oleva nainen istui viereisessä pöydässä! Minä avasin suuni ja ilmoitin että mulle myös vauva mahaan ja äkkiä! Yksi kavereistani ei kuulunut ikävä kyllä halunnut vauvaa ja jäi koko loppukeskustelusta pahasti ulkopuolelle... :( me muut oikein pohtimalla pohdimme miten sen miehen mielen sitten saisi muuttumaan ja kun sitten olimme vatvoneet kaikkien meidän käyttämät konstit läpi olimme taas alkupisteessä eli ihmettelimme että miksi vain me naiset niitä vauvoja halutaan... Oliko tarpeeksi sekavasti sanottu? No näiden kavereiden kanssa sovittiin että näemme useammin ja yllättäen meillä ei sen koomin ole ollut puhetta muusta kuin vauvoista... Aika pitkälle olen jo kuumeilussani päässyt....



Itse mieheni kanssa olemme jopa keskustelleet vauvasta ja arvatkaas mitä! En siis ole onnistunut kääntämään mieheni päätä, mutta hän itse sanoi että lapsi ja huom! lapset on ihaninta mitä voi sattua ja että niiden saaminen ja kehityksen näkeminen on elämässä parasta! että aivan varmasti hän vielä siihen kakkoseen suostuu vaikka väittää ettei toista halua. nyt olen alkanut salaa toivoa että mies sanoo ei, koska minä hoen koko ajan kyllä kyllä kyllä...

olen nyt ollut huomattavasti paremmalla tuulella kuin pari päivää sitten=)



Christina84: Siihen vauvakuumeeseen on vain se yksi lääke, minkä jo varmasti tiesitkin, mutta toivoisin voivani auttaa sinua enemmän! Tunnut haluavan sitä vauvaa niin kovin että kyllä minä ja varmasti kaikki muut tällä palstalla sen sinulle soisimme! Voi koeta jaksaa!

Täällä kaikki pysyy ennallaan, jatkuu samana yksinkuumeiluna, olisi kyllä ihanaa jos sen ok, yritetään vaan saisi kuulla miehen suusta!

Mietiskelin tuossa eilen, että kun mies on sitä laatua että helpolla ei periksi anna ja aivan varmasti pysyy kannassaan niin miksi silti jatkan vauvasta hokemista... Tietty kun se oma kuume vaan nousee sitä mukaa kun esikoinen kasvaa niin milläköhän voisin edes lopettaa vauvahaaveeni...

Sitten tuli sellainenkin ajatus että kun olen saanut mieheltä joskus aika ympäripyöreitä selityksiä yms. niin ei se ukko sanoisi että toisen haluaa kun on niin monta kertaa ein sanonut, vaikka olisikin miettinyt asiaa ja ajatellut ettei se kakkonen niin kamala ajatus olisi... No jää taas nähtäväksi.

Vaikeaa vaan itselle kun kuitenkin haluaisin sen pienen ikäeron lapsille ja aloittaa yrityksen nyt eikä joskus vuosien päästä. En kyllä mitenkään pysty hautaamaan kuumettani tai olemaan mainitsematta vauvasta miehelle lähes joka päivä. Monta kertaa aamulla olen kyllä ajatellut että NYT saa mies olla rauhassa ja sitten lipsun kun esim. telkkarista tulee Meille tuli vauva, josta on muodostunut alkuviikon pakkomielle. Aivan ihana ohjelma, aika usein saan vielä kyyneleen puristettua kun sitä katselen! Heh.

Toisinaan menee hyvin ja sitten taas on niitä päiviä kun katselen kun esikoinen yksin häärää lelujensa kanssa ja mietin miten yksinäinen hän on. (vaikka siis esikoinen itse ei vielä tajua mitään).

Haluaisin niin kovin kokea kaiken vauvaan liittyvän uudelleen, edes sen toisen kerran. Synnytyksen, sukupuolen jännittämisen, minkä näköinen vauvasta tulisi, minkälainen vauva olisi, miten esikoinen sisarukseen suhtautuisi yms. Kaikki on mennyt esikoisen kanssa niin hyvin, että todellakin olisin valmis uuteen ihmeeseen!

Myös mulle on tästä palstasta apua, vaikka onkin toisaalta surullista että on niin monia samassa yksipuolisessa vauvakuumeessa eläviä, niin on se kiva jakaa omia synkkiäkin ajatuksia muiden kanssa!

kiitos siis teille muille!

Toivon tosiaan että saamme lisää niitä hyviä uutisia kaikilta tälle palstalle kirjotteneilta! Siitäkin saa aina uutta puhtia omaan vauvakuumeeseen kun kuulee että jossain on taas joku mies suostunut vauvan tekoon.

Tulipahan taas pohdittua!

no, pidemmittä puheitta, hauskaa loppuviikkoa teille kaikille!

On kyllä ihanaa lukea noita viestejä joissa miehen mieli onkin muuttunut! Onnea teille kaikille yritykseen!



Täällä kuume edelleen korkealla, mutta ehkä mennyt hieman paremmin kuin normaalisti! Olen jopa jaksanut tehdä kaikkea, mikä on kohdallani muutos parempaan! Ehkä yritän nyt olla aktiivinen kaikessa jos vaikka mies sitten huomaisi kuina reipas olen ja suostuisi vauvaan (ehkä toiveajattelua, mutta kaikkea kannattaa kokeilla)



Mun mielestä kaikki tekee lapsensa siinä iässä kun itse parhaaksi näkee! Mun kohdalla lapsi toi elämääni enemmän sisältöä kuin mikään aiemmin kokemani! Olin 24 kun vauva syntyi ja siitä asti olen kuumeillut toista. Mitään ei oikein voi edes verrata siihen tunteeseen kun saa sen pienen käärön syliin...



Kaikille hauskaa alkanutta viikkoa, lähden taas kertomaan miehelle jotain uusia vauvajuttuja ;)