JanoCH

Unelias: Aivan älyttömän ihania uutisia! Onnea paljon!!!!



Siis laitan nyt oman miehen kattoo vauvaohjelmia ja lukee jotain järkeviä artikkeleita missä kerrotaan sisarusten tärkeydestä!! Olen taas katsonut nelosen meille tuli vauva -ohjelman ja olen aivan tulisilla hiilillä!!! Pakko saada se vauva, pakko pakko pakko! Mies on nyt jostain kaivanut tekosyyksi sen että on niin vanha (35!!) Miten 35 on muka liian vanha??? apua mikä turha tekosyy, olis jättäny sanomatta.



Miten te muut olette yrittäneet saada miehen suostumaan vauvaan?

Musta tuntuu että olen jo tehnyt kaiken mahdollisen, ottanut kavereiden lapsia (6kk-2v) hoitoon, selittänyt varmaan sata kertaa miten kovasti haluan toisen vauvan, yritän vedota siihen että lapsella pitäisi olla sisarus yms.

Eka lapsemme oli iloinen vahinko, eli en saanut suostuteltua miestä, mutta eipä itseänikään vauvakuume silloin vaivannut! Koko raskauden aikana en edes miettinyt miten ihanaa elämä vauvan kanssa tulisi olemaan, mutta heti kun vauva syntyi sanoin sairaalassa että näitä haluan sitten lisää... Silloin se kuume iski ja pahentuu koko ajan kun muksu kasvaa. Mies ei ollut vahingosta kovin iloinen, minä pelkästään järkyttynyt, mutta päätimme kuitenkin itkujen yms. jäkeen pitää vauvan. Huom! Siis vahinko kävi kun kerran olimme pienessä humalassa ja ehkäisyä ei käytetty. Kiitos sille humalalle!



pitänee mennä antamaan esikoiselle ruokaa!

Tästä se taas lähtee, uusi viikko uudet kujeet! Päivä lähtenyt hyvin käyntiin, kun harvemmin maanantait sitä tekee.

Vauvoja mietin koko ajan, olisi kai helpompaa olla miettimättä, mutta kun ei vaan kykene. Varmaan olisin enemmän motivoitunut jos pystyisin olla ajattelematta vauvoja koko ajan... Eipä kellään sattuis olee vinkkejä siihen? Miten voin olla miettimättä vauvoja? (tietty itsekin tiedän sen että ainakaan vauva lehden sivuilla pyöriminen ei paljon auta..)

Ja mikä sen ihanampaa tällä viikolla näen kaverin vastasyntyneen vauvan! Harmikseni vaan kuume tuskin siitäkään laskee...

Olen kuitenkin hieman toiveikas vauvan suhteen, luulen että saan vielä jollain konstilla miehen suostumaan siihen! pakko saada!

hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!!

En sanois että kierukan poisto on kamala rikos. Ite en suostuis edes laittamaan (lähinnä kovan vauvakuumeen takia juuri). Mies huolehtikoon ehkäisystä, miks naisen pitäis? tai sitte homma jotenki puoliksi. ??

Mietin taas eilen miten saisin tän kuumeen edes hieman laskemaan, mutta epätoivoiselta tuntuu.

Näin yhtä kaveria jolla myös yksi lapsi ja mies ei halua toista oli oikeastaan todella helpottavaa päästä puimaan asiaa yhdessä! Suosittelen. En edes tiennyt että hänen miehensä ei halua enempää lapsia kun ilmaisin miten surullinen olen ja miten kova vauvakuume minulla on.

Ehkä eniten minua huolettaa se että oma lapsi joutuisi kasvamaan ilman sisaruksia! (itsellä 2) Juuri tällä hetkellä haluan sen toisen lapsen enemmän kuin mitään muuta. Mietin koko ajan miksi minun mielipidettä ei oteta huomioon. Olen nyt yrittänyt olla sanomatta miehelle mitään, mutta vaikeaa se on ja luulen hänen huomaavan kun välillä itkeskelen salaa ilman sen kummempaa syytä...

Olen TODELLA onnellinen teidän puolesta joilla on enemmän kuin yksi lapsi, mutta vauvakuumeen ymmärrän myös! Voisin hyvin kuvitella jos saisin vaikka 2 lasta lisää että haluaisin vielä neljännen! Nyt yritän vain miettiä miten saisin sen pikkukakkosen... Ja teille joilla ei ole vielä lapsia ollenkaan toivon todella sydämmestäni että saatte miehenne ylipuhuttua, sillä mikään ei voita sitä tunnetta kun sen oman nyytin saa sairaalassa syliin.

voimia kaikille!

Meillä myös mies huolehtii ehkäisystä. Mennään myös osittain varmojen päivien mukaan ja minä tietenkin toivon että vahinko tapahtuu! (Ei vaan näytä siltä)



Välillä mietin kuinka toivottomassa tilanteessa olen. En haluaisi painostaa miestä, mutta vauvakuume jotenkin sokaisee minut hetkittäin ja läpätän vaan menemään siitä miten vauvat on ihania ja kuinka haluan myös sellaisen! Voi kun vauvakuumeen olisi joku muu lääke kun vauva!!! Olisin mielummin iloinen ja positiivinen, kuin itkuntihrustaja kun vauvoista tulee puhe, riittää jo kun tv:ssä on pieni vauva, itku siitäkin tulee joka kerta.



Meillä mies tykkää vauvoista kovasti, on aina pitelemässä tuttavien vauvoja yms. Mutta toista ei halua, ymmärtäisin tämän jos meidän esikoinen olisi ollut hankala vauva mutta hän on oikea päivänsäde, ollut aina helppo ja nukkunut hyvin pienestä saakka... Tuntuu jotenkin toivottomalta, en haluaisi isoa ikäeroa lasten välille!



Tällä viikolla syntyy kaverin vauva (synnytys käynnistetään ke, jos ei itse synny) Voi miten ihanaa päästä katsomaan sitä pientä tuhisijaa! Aion ottaa miehen mukaan vauvaa katsomaan, jos vaikka vähän heltyisi...



hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!!

Mulla kanssa ovis lähenee ja miehen suostuttelu on huipussaan, sellaista kyselyä " kokeillaan tän kerran?" yms.



Aion illalla katella paksuna leffan, toivottavasti on hyvä!



Mun mielestä enemmän saa negaa tutuilta yms. ystäviltä, tai ainakin kaikki lohdutukset oon huonosti ottanut vastaan. Mun äiti ja anoppi ovat sitä mieltä että paljon vauvoja ja sassiin, muut hokee samaa, olet vielä nuori, kyllä sitä aikaa on. Pahin on ehkä se kun jotkut toteavat että sinulla on jo 1 lapsi. (rakastan tietenkin lastani yli kaiken, mutta heti tämän esikoisen saatuani sain kovan vauvakuumeen). Sitten on se kun jotkut sanovat huolettomasti että vaihda miestä, kyllä jotkut haluavat lapsia. Kyllä vaihtaisin jos se olisi sama kun sukkien vaihto!!!!

Tietty on ne ihanat parhaat kaverit jotka uskovat miehen muuttavan mieltään... heille iso +



palaamisiin!