JaneLane

Nettieeva, mua ainakin on auttanut toi ruokapäiväkirjailu :) Kun ruokailut kirjaa ylös heti ruokailemisen jälkeen, jää huomattavasti parempi kuva siitä, kuinka paljon on päivän aikana mussuttanut, kuin silloin, jos vaan illalla yrittäisi muistella. Erityisesti jos tulee kovin monta riviä, niin viimeistään jossain vaiheessa päivää alkaa "nolottaa", että eihän sitä nyt näin paljon voi syödä - vaikka yleisesti ottaen pidän päiväkirjaa itselleni :) Erityisesti nyt raskauden aikana minulla ainakin on "nälkä" parin tunnin välein riippumatta siitä, mitä on aiemmin syönyt. Siksi minusta on ainakin ollut hyvin tärkeää miettiä sitä, mitä syö (ja kuinka paljon), sillä jos vetäisi joka toinen tunti sämpylän tms. niin siitä kertyy yllättävän paljon päivän lopussa.

Itse aiemmin en ajatellut syöväni mitenkään erityisen "huonosti", mutta kyllä se ruokapäiväkirja paljastaa monia asioita. Laihdutin vuosi sitten keväällä 20 kiloa viidessä kuukaudessa ja erityisesti silloin ruokapäiväkirjasta oli hyötyä. Esimerkiksi aiemmin en kiinnittänyt huomioita annoskokoon ja oli tietty mentaliteetti, että lautanen syödään tyhjäksi. Sitten kun rupesi karsimaan määristä (esim. ottikin jatkossa neljän perunan sijaan 1-2 tai kahden leivän sijaan yhden) ja huomasi, että sillä pienemmälläkin määrällä pärjää vallan hyvin, niin saa aika helpolla karsittua niitä ylimääräisiä kaloreita :) Terkka suositteli minua tutustumaan esimerkiksi raskausdiabeetikoiden ruokavalioon (vaikkei mitään sellaista ole minulla siis todettu), mutta näissä on yleensä hyviä vinkkejä esim. terveellisiin välipaloihin. Samoin noista listauksista kyllä huomaa, ettei esim. 1600-1800 kcal syöminen per päivä tarkoita mitään nälkäkuuria, vaan syödä saa yllättävän paljonkin :) Ja listauksissa on usein myös merkitty, että jos tekee mieli vaikka jäätelöä tai pullaa, niin paljonko on "sopiva" määrä. Yleensä "himon" saa kuitenkin taltutettua yllättävän vähälläkin määrällä - nim. aiemmin suklaalevy meni helposti illassa mutta nykyään makeanhimon saa hillittyä parilla palalla :) Ja toki suosittelen ottamaan puheeksi myös neuvolassa, sillä oma terkka oli ainakin erittäin ymmärtäväinen (ja voin sanoa, että vielä tuon 20kg:n jälkeenkin ylipainoa löytyy paljon, joten minä ainakin odotin pelkkää sapiskaa - sen sijaan sain ymmärrystä, vaikka terkka itse oli täysin normaalipainoinen :))

Meillä koossa tänään viikkoja 9+0 ja takana ensimmäinen terkkari :) Kaksi viikkoa sitten käytiin Irlannissa ja seuraava viikko siitä oli yhtä närästystä ja etovuutta, että on meikäläisen osalta ollut melko hiljaista täällä :) Panikoin aina kaikkea vähänkin lekureihin/sairaaloihin/piikkeihin ym. liittyvää ja olin kääntää monot ympäri tk:n edessä, mutta onneksi mies oli mukana tsemppaamassa :D Lisäksi terkka oli tosi mukava ja samaa ikähaitaria kuin me (minä siis 25 ja mies 26). Ensin oli virtsatesti (piti olla virtsaamatta väh. 4h ja kun oli klo 8.15 terkka, niin minullahan oli herätyskello aamukolmelta soittamassa - ja hyvä niin, sillä olisi muuten rakko revennyt :D), sitten kyseltiin esitietolomakkeissa kysyttyjä asioita (sairaudet, päihteiden käyttö, ruokailu, liikunta ym.), punnittiin, otettiin hemoglobiini ja verenpaine. 1,5h meni siinä aika tarkalleen.

Koska minulla on huomattava ylipaino, olen pitänyt ihan plussauksesta asti ruokapäiväkirjaa. Terkka oli oikein otettu tästä ja käski jatkamaan samaan malliin - ruokailutottumukset siis on hyvällä mallilla. Minulla itse asiassa on plussauksesta tippunut paino 3-4 kiloa :D Ja terkka ei tosiaan ollut mikään "kukkahattutäti" (mitä hirveästi pelkäsin), vaan oli ihan sitä mieltä, että jos joskus tekee mieli jätskiä tai karkkia, niin voi sitäkin syödä. Ei pidä itseltään kieltää mitään ja jos suurimmaksi osaksi menee sitä kultaista keskitietä, niin voi välillä poiketa polulta eikä siitä haittaa ole. Tavoite kuitenkin on, että paino ei tästä nousisi, joten yritän kyllä pitää herkut minimissä ;)

Hirveästi pitää vaan kaikkea muistaa nyt tehdä ja varata... Ensi viikolla pitäisi käydä labrassa verikokeessa, parin viikon päähän pitäisi varata sokerirasitustesti (mikä muuten jännittää hirveästi!), sitten pitäisi varata aika myös suuhygienistille ja mitä muuta... Ultrasta tulee meille jokin kirje, joten sitä ei onneksi tarvitse itse varata (täytyy vain toivoa että aika sopii). Seuraava terkka-aika onkin sitten vasta 18.12, hirveän pitkän ajan päästä minun mielestäni :D Meille muuten terkka suositteli, että ottaisimme influenssarokotteet seuraavalla käynnillä. Tämä oli minulle ihan uusi tieto, onko teillä ollut vastaavaa? Sain myös kehotuksen hankkia polion, jäykkäkouristuksen ja mitä näitä nyt on sitten synnytyksen jälkeen, koska minulle nämä on viimeksi laitettu silloin ala-asteella....

Jo aiemmin mainitsinkin, että meille hankittiin jo varmaan pari päivää plussauksen jälkeen pinnasänky ikeasta :) Muuta vauvakamaa ei olla vielä hankittu, mutta Irlannista piti tietenkin tälle jäniksenä matkustaneelle jotain hankkia. Emme päässeet miehen kanssa sopuun, niin ostimme molemmat omat tuliaiset (molemmilla siis vaatteita). Vaunuja olemme myös miettineet, mutta ajateltiin jättää hankinta aikaisintaan joulukuulle. Isoisovanhemmat asuvat lähellä erästä isoa vaunukauppaa, joten täytynee piipahtaa siellä koeajelulla ;)

Täälläkin on alkanut etomisvaihe... Tosin en tiedä, johtuuko enemmän siitä, että tänään pitää kertoa miehen vanhemmille :D Tänään jo mietin sitäkin, että mitä jos tämä ei olekaan todellista, että kuvittelen vain kaiken :D Positiivinen raskaustesti olikin kuviteltua ja kuukautiset jääneet pois jostain muusta syystä, etovuus ja selkäkolotukset johtuvat jostain liikkeellä olevasta pöpöstä jne. ;)

Eilen tuli neuvolastakin infopaketti, mukaan lukien kiellettyjen ruokien lista. Oli muuten aika pitkä! Vaikuttaisi myös olevan eroja esim. jenkkisuositusten välillä, koska eräässä jenkkikirjassa kiellettiin ehdottomasti purkkitonnikala, mutta tässä lipareessa kiellettyjen listalla sitä ei ole. Murehdin jo kovasti joulua, koska olen kotoisin rannikolta ja meiltä joulupöydästä löytyy pääosin meren antimia - kylmäsavua, mätiä ja sen sellaista. Nyt lipareen mukaan näitä ei saisi syödä... Mietin kuitenkin, että onko listerian riski muka niin suuri, ettei näitä parane edes maistella? Jos vuosittain koko Suomessa listeriatartuntoja on muutama kymmen ja niistäkin puolet jotan yli 70-vuotiaita, niin uskaltaako esim. joulupöydässä näitä herkkuja ajatellakaan vai pitäisikö ajaa suoraan mäkkärin autokaistalle?

Niin ja siis ruokapäiväkirjaa pidetty plussauksesta asti ;)

Liitytään täältäkin suunnalta joukkoon :) Meillä plussa tuli viime sunnuntaina ja siitä asti ollut aika sumuista. Laskurin mukaan laskettu aika 12.6. ja tällä hetkellä menossa siis 5+2. Ollaan molemmat kuin puulla päähän lyötyjä, koska nappasi heti ensimmäisellä yrityskerralla, ensimmäistä siis odotellaan. Olen tuntenut oloni jotenkin aivan äärimmäisen luonnolliseksi! Vaikea kuvailla... Vaikka maha on vähän nipistellyt, nukuttaa koko ajan ja alaselkää ja rintoja aristaa, on silti kuitenkin jotenkin supermahtava olo :D Ja tämä tulee ihmiseltä, joka vielä muutama vuosi sitten oli sitä mieltä, että ei minulle ainakaan lasta tule...

Keskiviikkona varasin ajan neuvolaan ja saatiin aika vasta 5.11! En tiedä miten päin pitäisi siihen asti olla! Emme ole kertoneet asiasta vielä kellekään, mutta molempien vanhemmille olisi tarkoitus kertoa ensi viikolla. Miehen vanhemmille kyseessä on ensimmäinen lapsenlapsi, joten reaktioita odotellessa :) Muille kerromme sitten myöhemmin.

Olen pitänyt raskauden alkamisesta lähtien ruokapäiväkirjaa, sillä haluan tukea painonhallinnassa raskauden aikana. Harmittaa tämänkin takia se, että menee eka neuvolakäynti noin myöhäiselle :( Haluaisin kuitenkin syödä niin, että tämä uusi asukaskin on tyytyväinen oloonsa! Liikuntaa olen myös harrastanut vielä samaan tahtiin (myös bodypumpissa vatsalihaksia). Alkuraskaudesta pitäisi olla ihan ok melkeinpä kaikenlainen liikunta :) Esim. jossain punnerrusliikkeissä voi kuitenkin mennä nopeasti selkä notkolle (kun alkaa vähänkin kasvaa masu), niin silloin kannattaa ehkä tehdä jotain muuta liikettä sen aikaa.

P.S. meille hankittiin jo pinnasänky ;D Olin muutama vuosi sitten ihastunut ikihyviksi vihreään Ikean Somnat-pinnikseen ja sanonut, että jos meille tulee joskus muksu, niin tuollainen meille. Uudessa katalogissa/nettisivuilla ei tuota sänkyä enää ole ja olinkin ihan paniikissa, että mitä nyt! Sitten piti käydä itse varmistamassa Ikeasta tilanne ja hyllystä löytyi vielä muutama kappale ainakin vihreitä (ja ilmeisesti sinisiä) pinniksiä, joten sellainen lähti kantoon :D En siis hirveästi ole antanut tilaa sille, että mitä jos tämä ei pitkälle jatkukaan, mutta turha kai sitä on murehtia etukäteenkään.