JaneLane

Eilen käytiin ultrassa ja kyllä aika paljon konkreettisemmaksi muuttui koko raskaus! Oli ihana päästä vähän kurkkaamaan, että kaikki on varmasti kunnossa ja onneksi niin olikin. Pikkuinen vastasi kooltaan viikkoja ja kaikki oli kunnossa muutenkin: hyvä syke, pää kehittynyt hyvin eikä niskaturvotusta. Tänään tuli Netpostiinkin viesti, että ei ole kohonnutta trisomiariskiä tms. myöskään verikokeen perusteella eli hyvä homma. Kovasti pikkanen siellä riehui, jalat vispasi kuin viimeistä päivää (kätilökin sanoi, että ihan kuin pyörää polkisi :D). Eli varsin hyvä fiilis on ollut :) Pahoinvointiakaan ei ole juurikaan ollut, liekö johtunut jännityksestä... Koska sokerirasitusta pelkäsin todella paljon ja kyllä tämä ultrakin jännitti, jos ei olisikaan ollut kaikki ok.

Innaa, tiedän niin tunteen! Mulla on aivan hirveä sairaalapelko, lääkäripelko, piikkipelko, pillereitä en voi syödä jne... Kaikki vaan kammottaa niin paljon! Onneksi sain purettua näitä tunteita ekalla neuvolareissulla neuvolatädille, sillä se auttoi kyllä... Minulla tämä on ollut pienestä pitäen, "periytynyt" isoäidiltä (ja äidiltäkin).

Tänään oli sokerirasitus painon takia ja voin sanoa, että pelotti ja jännitti aivan törkeästi: oksennanko, pyörrynkö, sattuuko verikokeet 3x jne. Lisäksi isoin pelko oli syömättömyyden kanssa, sillä minulle tulee todella paha olo kun en syö, laatta lentänyt useampaankin kertaan tämän takia. Koe oli 8 aamulla ja pääsin kotiin vasta seitsemältä illalla ja syömättä pitää olla 12h. Vähän jotain leipää nakersin jännityksessä, mutta uni ei tullut jännityksen ja muutenkin "myöhään" menneen illan takia. Kymmeneltä maha murisi kuin viimeistä päivää ja olin varma että laatta lentää. Itkeskelin vain huonoa oloa ja mies oli jo sitä mieltä, että nyt syöt. Pysyin kovana ja jossain vaiheessa sainkin nukahdettua. Heräsin kuitenkin jo viideltä ja tämän jälkeen taas kurinakonsertti sekä hirveä jännitys. rauhoittelin itseäni hengittelemällä syvään ja kun lopulta pääsimme tk:lle, oli jopa helpottavaa päästä labraan, koska sitten koe saataisiin alulle ja joskus tehtyä!

Ensin otettiin paastoarvo eli suoraan verta putkeen. Olin niin huonona ja jännittynyt, että ehdotin heti että ottaa veren kämmenselästä (huonot ja karkaavat suonet). Muutaman tipan sai tulemaan, mutta ilmeisesti onneksi riitti. Sitten litkua naamaan: juotavaksi tuli kaksi lasillista (3-4dl) vadelmanmakuista, makeaa, hieman paksua (ei mitään siirappia, mutta ei vettäkään), kirkasta kylmää nestettä. Aikaa juomiseen oli viisi minuuttia ja otin juoman rauhallisesti pieninä kulauksina (pohjanmaan kautta olisi lentänyt minulla heti ylös, koska vettäkin pystyn juomaan vain pieninä määrinä nyt). suuhun ja kurkkuun jäi makea jälkimaku ja ärsytti, kun ei saanut juoda vettä. sitten ohjattiin pieneen huoneeseen odottamaan. Sänkyä ei ollut, mikä häiritsi alkuun, sillä ekat 15min oli pahat (maku suussa/kurkussa ja adrenaliini jyllää). Sitten aloin lukemaan, mikä rauhoitti ja toisaalta sokerista sai virtaa, niin ei vatsakaan enää murissut. Hirveän pahaa oloa ei minulla ollut juomisen jälkeen, röyhtäytti paljon koko ajan ja sitten pistoaikojen lähetessä vähän tuli huono olo jännityksestä. Tokalla kertaa ei saanut enää verta kämmenselästä, joten otti taipeesta ja suoin löytyi heti! Sitten taas odottamaan toiseksi tunniksi... Huono olo rupesi tulemaan viimeisen vartin kohdalla, kun alkoi tulla nälkä. Sinnittelin kuitenkin oksentamatta ja viimeinen verikoe otettiin kyynärtaipeesta: tokalla kerralla löytyi suoni. Sitten syömään! Kannattaa muuten varata eväitä. Itselläni oli hapankorppua, myslipatukka ja sipsejä. Makeaa ei tee mieli tuon jälkeen ;) tuloksia odotellessa... Ja huomenna eka ultra! 

Sorry, meni pitkäksi, mutta pitää vähän päästä purkamaan tuntoja :D

Neuvolatäti oli meille aika "tiukkana" siitä, että kannattaa se influenssarokote ottaa, sillä kertoi omasta kokemuksestaan, kun oli joutunut raskaana tiputukseen influenssan takia. Joten sellainen siis. Keskiviikkona on ultra, jännittää jo aikalailla :) mutta hirveän vaikeaa oli se ajan vaihtaminen! Kun se torstai ei yksinkertaisesti käynyt (esim. oikeuteen menossa, ei voi siirtää) ja siellä luurin toisessa päässä vaan oli, "no mutkun täs olis tää torstai...". Sitten jollain ilveellä löysi jostain ajan keskiviikolle, mikä oniin meille mitä parhain vaihtoehto :)

Kun on tätä pahoinvointia ollut, niin jumpat on jäänyt välistä, mutta eilen päätin kokeilla, kun oli suht ok päivä. Söin ennen tanssia (45min tunti) ruisleivän ja silti olin sen jälkeen aivan kuollut ja nälissäni, että oksensin eteisen lattialle, kun pääsin kotiin! Ja asun siis parin sadan metrin päästä salilta ja vedin tunnin ihan "puoliteholla". Ei kiva... Ensi viikolla on sokerirasitus, johon pitää olla syömättä 12 TUNTIA! En tajua, miten olen siinä vaiheessa mitenkään tolpillani, oksentelen varmaan bussissa kaikki vatsahapot :D nytkin joudun yliopistolla luentojen aikanakin närhimään jotain myslipatukoita, kun suunnilleen tunnin välein saisi olla syömässä...

Nettieeva, hauska kuulla että ruokapäiväkirja on auttanut sinua(kin)! mulla myös kovassa tarkkailussa paino ja olin ihan ällikällä lyöty, kun yksi päivä päästiin uusille (alemmille;)) kymmenyksille. Tällä hetkellä "raskautumispainosta" lähtenyt suunnilleen viitisen kiloa. 

Oon myös huomannut tunteilun, sillä ihan sama mitä tv:stä tulee, niin voin alkaa pillittää... Esim.joku päivä tuli joku, missä iäkäs pariskunta siivosi jotain varastoa, että saisivat rahaa matkustaa, niin itkin kun ne sai ison summan rahaa huutokaupasta ja pääsivät matkustamaan sen miehen synnyinmaahan,jossa nainen ei ollut koskaan käynyt.. mieskin on ihmetellyt ja sanonut, että ainoa missä et vollota, on tyyliin joku ruokaohjelma :D

Pakko kirjoittaa vähän unista tänne, sillä yleensä en muista mitään unia, mutta nyt raskausaikana muistan todella tarkasti ja unet ovat aivan pöhköjä! Edellisyön uni on vieläkin ihan syöpyneenä verkkokalvoille. Unessa olimme lähteneet miehen kanssa Italiaan ja siellä mietittiin, että mentäisiin vielä jonnekin Aasiaan matkalle ennen lapsen syntymää (minulla unessa hervoton maha). Sitten mies alkoi ottamaan selvää, voidaanko lentää ja huomasikin, että ei voida enää lentää edes takaisin Suomeen, koska raskaus on jo niin pitkällä. Joten hankimme jostain maailman pienimmän Fiatin kotimatkaa vaeten! Olin säätämässä pelkääjän paikan tuolia taaemmas, kun mies asettuikin sinne takapenkille taakseni. Sitten kuskiksi tuli joku italialainen mummo joka ajoi meidät kotiinsa ja tarjosi ruokaa. Uni päättyi siihen, kun minä olisi halunnut jatkaa matkaa ja ottaa ruoat evääksi, mutta mies ei tajunnut vinkkiäni vaan jäi syömään... Olen myös nähnyt unia, joissa lapsi on jo olemassa ja joskus sellaisia, että odotan jo toista lasta jne. Millaisia unia muut olette nähneet? Vai onko muilla tällaista? :D

JaneLane 10+4