JaneLane

Maanantaina oli taas neuvola-aika ja saatiin raskaustodistus. Toivottavasti asuntohakemus etenisi tästä vähän nopsempaan... Terkka oli taas mukava ja sain kysyttyä useita askarruttavia kysymyksiä. Vähän ehkä liikaa keskittyi tällä kerralla ravitsemuspuoleen, vaikka paino onkin noussut jonkin verran edelliskäynnistä - joka sattui olemaan juuri pahimpaan pahoinvointiaikaan, kun en saanut alas muuta kuin paahtoleipää. Vielä paino on kuitenkin yli kaksi kiloa vähemmän kuin ekalla neuvolakerralla. Maha on tässä muutoinkin muuttanut muotoaan sellaiseksi raskausmahan näköiseksi, joten en ihmettele painon nousuakaan.

Hemoglobiini oli aivan romahtanut (102), vaikka edellisellä neuvolakerralla kehotettiin ottamaan rautaa. Annos tosin silloin 15 vai 20 mg per päivä. Nyt sitten napostelen 100 mg tabuja, josko rupeaisi arvot nousemaan. Mutta eipä ole ihme, että on ollut huimauskohtauksia ja kunto aivan nollassa!

Tänään ajattelin varata hammaslääkärin, kun tähän mennessä en ole saanut aikaiseksi (ja ekassa neuvolassa sanottiin, ettei nyt niin kova kiire ole siinä muutenkaan, mutta että kannattaa varata kuitenkin alkupuolella, kun sitten myöhemmin mahan kanssa voi olla vaikeaa siinä tuolissa). Noh, ei sitten ollut ihan niin helppoa kuin olin ajatellut! Neuvolassa siis käskettiin varata aika suuhygienistille, MUTTA täällä ei sitten saakaan aikaa sinne suoraan, ellei ole aiemmin ollut tuolla hammaslääkärissä (eli pitää ensin käydä jossain tarkastuksessa). Koska muutin opintojen takia tänne, en ole käynyt kuin YTHS:llä tätä aiemmin. Tuonne tarkastukseen puolestaan on antaa aikoja vasta toukokuun lopulle ja laskettu aikahan minulla kesäkuun alussa... Onneksi sitten sain edes jonkun ihme pikatarkastusajan (eli katsovat yhtä nyt kipeytynyttä hammasta, ei mitään muuta) parin viikon päähän. Luultavimmin YTHS:ltä olisi päässyt nopeammin tarkastukseen, mutta sieltä taas on kehotettu käymään raskauden aikana nimenomaan kunnallisen puolen palveluita kaikissa lääkärijutuissa.

Täällä taas pitkästä aikaa! Raskauspahoinvointia ei ole enää juuri ollut pariin viikkoon, joten toivottavasti olisi nyt se jäänyt ihan historiaan. Ruokahalukin on vähän palannut, vaikka vieläkin on paljon sellaisia ruokia, että ei yksinkertaisesti pysty syömään (esim. jauheliha missä tahansa muodossa tökkii todella paljon).

Lauantaina tunsin ensimmäiset selkeät liikkeet. Sitä ennen on välissä tullut jotain "hipaisuja", mutta nyt vilinää tuntuisi olevan sen verran, ettei tämä kutittelu voi kyllä muutakaan olla, vaikka esikoista odottavana on vaikea tietää :) Mieskin on innoissaan lääppinyt masua :D Ylihuomenna olisi sitten ultrakin, niin pääsee vähän katselemaan tuota menoa. Tarkoitus olisi myös kysäistä, että kumpikohan sieltä olisi tuloillaan. Saa nähdä sitten pysyykö pikkuinen sen vertaa paikalla, että pystyy edes sukupuolta näkemään ;)

Meidän oli tarkoitus hankkia uudet lastenvaunut, koska meillä ei ole autoa ja tulee liikuttua paljon jalan sekä julkisilla. Budjetti kuitenkin on rajallinen ja löydettiinkin todella kivat yhdistelmävaunut halvalla netistä (ja oli ihan hyviä arvostelujakin saanut esim. ulkomaisilla sivuilla). Kun sitten anoppi kuuli, että ollaan hankkimassa "halppisvaunuja", niin ilmoitti heti kättelyyn, että appivanhemmat kustantavat meille vaunut yhdestä liikkeestä. Vähän hirvitti kyllä alkuun, kun vaunujen hinnat pyörivät lähes 1000€ hinnoissa, mutta toisaalta on hienoa, että tulevat isovanhemmat haluavat tukea näin (heillä kun on todellakin varaa tuollaiseen satsaukseen).

Jotenkin hassua on ollut myös se, että tuntuu lähipiirissä olevan nyt kesävauvabuumi :) Kahdella serkullani LA touko-kesäkuussa, miehen serkulla LA toukokuussa ja nyt paljastui, että veljen perheeseen tulossa kolmas elokuussa :)

Alkaa jo lievästi ottaen ottaa päähän tämä yrjötys! Eilen sitten jo yöpuulle mentyä tuli oksennettua kahdesti pelkät vatsahapot, kurkku aivan karrelle palanut :( oksettaa kun ei syö ja kun syö/juo, niin kerralla voi ottaa vain hyvin pieniä määriä, tai tulee kaikki ylös hissillä. Juuri tuossa pari päivää sitten laskin, että en ole viimeiseen kymmeneen vuoteen oksentanut kuin kolmesti: remontissa liisterin haju sai yrjöämään, kerran iskenyt noro ja kerran nuorempana krapulassa. Nyt sitten laatta lentänyt näiden kymmenen vuoden edestä oikein toden teolla. Varmaan hampaatkin hyvässä kuosissa tätä menoa! :(

Paino tosiaan laskenut viisi kiloa viidessä viikossa... Ei silti, painoa löytyy omasta takaa, joten terkka oli ihan tyytyväinen. Eilen siis oli toka neuvola. Sydänääniä päästiin kuulemaan ja onneksi syke on vahva (+pari viikkoa sitten olleessa ultrassa pikkuinen vastasi viikkoja). Olisin muuten varmasti aivan vauhkona siitä, miten tää kaveri pärjää, kun oma olo on kaikkea muuta kuin hyvä. Ja että muuten ärsyttää nämä ihmiset, jotka hehkuttavat sitä, kuinka hyvä olo heillä oli raskausaikana! Siis omassa lähipiirissä, kun itse on ihan kalman kalpea ja liikun kotonakin kahlittuna yrjöämpäriin ja sitten toinen tulee siihen, että minullapa meni kaikki kuin ruusuilla tanssien. Ja sitten kun tulee "vinkkejä", että johtuu asenteesta tms. on pään sisällä tämä paha olo, niin kyllä tekisi mieli tintata päin näköä! 

Olin jo aiemmin jotenkin ajatellut, että siinä vko 12 maissa pitäisi helpottaa, mutta tuntuu että pahenee vain, vaikka viikkoja nyt jo +15 :( suunnattomasti toivon, että tämä rupeaisi hellittämään, mutta aina kun tuntuu pääsevän askelen eteenpäin, niin mennään kohta kaksi taaksepäin eli paha olo vain pahenee :(

Täällä menossa mielestäni 14+2. Olen päivissä aivan sekaisin :) mulla pahoinvointi teki comebackin viime viikolla ja siitä lähtien on sitten ollut enempi tai vähempi etova olo lähes joka päivä :/ eilinen oli ehkä pahin tähänastisista, vaikkei oksua tullutkaan, mutta olo oli kuin jyrän alle jääneellä... Itsenäisyyspäivänä oltiin anoppilassa syömässä juhla-ateria ja aloin sitten (juuri ennen ruokailua) kakomaan ruokapöydässä, oikein kiva muille varmaan :D tänään kanssa lensi aamulla heti mukavasti laatta oikein kunnolla, ei pysynyt sitten aamuinen ruisleipä vaan tuli ylös oikein kunnon paineella :/ huomenna pitäisi käydä tekemässä tentti, odotan innolla jos alan siellä yrjöämään... Mutta voin sanoa, että tämä raskaus on ollut aikamoista shokkihoitoa oksennuskammoiselle! 

Meillä olisi tarkoitus kertoa miehen sisaruksille ja tuleville isoisovanhemmille itsenäisyyspäivänä, kun pitkästä aikaa on koko lössi koossa :) Vähän jännittää jo muiden reaktiot, koska tulee kyllä varmasti aika yllätyksenä kaikille :D Mutta positiivisia reaktioita odottelen kyllä, erityisesti tulevien isoisovanhempien kohdalta (ensimmäinen lapsenlapsenlapsi ja heillä ollut nyt monta kuolintapausta suvussa, niin positiiviset uutiset varmasti ilahduttavat entisestään). Nyt kuitenkin on 13 viikko menossa, niin uskaltaa ehkä vähän laajemmin kertoa (tähän mennessä kerrottu vain vanhemmille). Joulun jälkeen sitten tieto "yleiseen levitykseen" :)