Höpenö

Se on laskettu päivä tänään :) Eilen ekaaa kertaa tuli pitempään (=muutaman tunnin) epäsäännöllisiä supistuksia, tosin vain osa niistä oli kipeitä. Ei ne kyllä sellasia ollu, että oisin aatellu, et synnytys vielä ois alkamassa, mutta hei: kaikki on kotiin päin! ;) Eiköhän nämäkin jo jotain tee: valmistelee kohdunsuuta ja vie kuitenkin kohti sitä h-hetkeä.

Meillä on vielä toistaiseksi (lapsen syntymään saakka) tää kahden kodin systeemi, eli mies asuu n. kahden tunnin matkan päässä (työn takia). Se tuli eilen illalla tänne mun ja poikien luo, mutta joutuu töidensä takia lähtemään takasin taas tänään illalla...mutta tulee taas perjantaina takasin. Tällasta ramppaamista tää nyt vielä on, onneksi kohta rauhottuu ja mieskin asettuu enimmäkseen "tähän päähän" :)

Ja sitten alkaakin vauva-arki :)

Onnea MAMII! :)

Täällä viikot tänään 39+6 eli laskettu on huomenna. Vauvan liikkeet taas tutnu tosi huonosti eilisillasta lähtien, niin tänään kävin ylimääräisillä sydänäänillä neuvolassa: hyvät äänet kuulu :) Ne kuulu nyt ekaa kertaa tosi alhaalta, eli vauva lienee laskeutunut ja on lähtötelineissä, jee! :) Huomenna onkin virallinen neuvola-aika, tää tän päiväinen kun oli vaan sellanen yliääräinen n.10min käynti. Huomenna miehenikin pääsee neuvolaan mukaan, ei oo töiltään päässy aikaisemmin kuin kerran. Tosi kiva kun nyt tulee mukaan :)

Odottelua, odottelua...mutta pian se loppuu ja päästään vauvan kanssa nenätysten ihmettelemään toisiamme :) Pojat (11v ja 14v) oottelee kans jo aika kovasti ja iskää taitaa vähän jännittää, kun on hänelle ensimmäinen biologinen lapsi. Elämme jännittäviä aikoja... :)

Tsempit kaikille!

Voi väsymyksen väsymys... Jotenkin helpottavaa kuulla, että täällä on muitakin, joilla alkaa usko loppumaan. Mä oon NIIN valmis synnyttämään. Mun kaverilla oli laskettu aika tänään - ja tänään myös syntyi tyttö. Oon niiden puolesta tosi ilonen - ja kateellinen :D Mulla on laskettu aika torstaina...vaan en oikeen usko, että on tulossa vielä. Ei ennustele yh-tään! Supistuksia tulee ihan tosi vähänja nekin mitä tulee, ei oo ees kipeitä. Ihan muutama vähän kipeä on tullu viimesen viikon aikana. Turhauttaa... Tosin toisen lapseni syntymäkään ei enteilly oikeen mitenkään ja sit vaan yhtenä yönä alko epäsäännölliset kipeet supistukset, seuraavana päivänä meni vedet ja sit samoin tein supistukset säännöllisty - ja illalla synty poika. Että mätäällä elättelen toiveita, että vaikka nyt ei ennustelekaan mitenkään, niin syntyis silti pian...

Synnytyksessä jännittää toi jalka... Mä en oikeesti osaa kuvailla tätä kipua. Oikee jalka on niin kipee, että en pysty nukkumaan tai tekemään mitään, oon toisten autettava, wc-käynnit ym muut pakolliset liikkumiset on yhtä ähinää ja ulvahtelua, itku tulee pari kertaa vuorokaudessa silkasta kivusta... Jännittää, kuinka pärjään jalan kanssa synnytyksessä ja erityisesti se ponnistusvaihe, että missä asennossa pystyn ponnistamaan.

Päivät ja yöt menee niin hitaasti nyt, kun ei pysty mitään tekemään - eikä edes nukkumaan. Nukun muutaman tunnin vuorokaudessa n.tunnin pätkissä. Muutoin vain istun sohvalla...tv:n kattelu alkaa tosissaan ottaa päähän... Aika matelee ja tuntuu, ettei tästä tule loppua ollenkaan.

Ja sit on huono omatunto, kun valittaa tälleen, kun kaiken tuskailun syy on maailman ihanin ja tärkein...

Toisaalta koitan tsempata itteeni muistuttamalla, että torstaina viikot on jo 40+0 - eli todennäköisesti parin viikon sisällä meillä on nyytti sylissä! VAAN pari viikkoa, enintään - hyvällä lykyllä vähemmän - että kyllä se tästä!

Sairaalalaukunkin sain lopultakin pakattua... :) Että valmiina ollaan - alahan tulla, pikku pallero! :) <3

Hei vastaanpa nyt minäkin tähän... :) Mä oon 35v, no tän kuun 20. pv täytän 36v. Mulla on 11v ja 14v pojat edellisestä liitosta ja nyt ootan viimeisilläni kolmatta lasta - laskettu aika on 8.5. Mulla ei oo ollu mitenkään erityisen rauhallinen olo, tuntuu et olin paljon rauhallisempi sillon parikymppisenä ku sain pojat - nyt on sellanen"tieto lisää tuskaa" -tila, että vähän kaikki on huolestuttanut. Neuvolasta vaan rauhottelevat, että kun kaikki on menny hyvin ja suorastaan oppikirjan mukaan, että nyt vaan "koitat ottaa rennosti". Parhaani oon yrittäny..vaikka oonkin tainnu olla vähän hysteerinen odottaja välillä :D

Nyt oottelen synnytystä ja toivon että se alkais pian...mä niin ahtoisin tämän nyytin jo syliin <3

Täällä sitä kans yhä odotellaan... Rv:t tänään 39+1 ja malttamattomana ootan koska pääsen tositoimiin. Kävin kokeilemassa osteopaatin hoitoa ton lonkan kans, mutta ei se oikeen toiminu mun kohdalla. Tai toimi se jonkun verran, mut tosi lyhytaikaisesti: itse hoito tuntu pääosin ihan hyvältä, mutta osa liikkeistä sattu ja osa liikkeistä sattu niin paljon, ettei niitä pystytty tekemään. Osteopaatti totesi vaan, että "en mä ala väkisin runnoon" - jahyvä ettei alkanu, ku pari kertaa tutnu et henki salpautuu... Heti hoidon jälkeen jalka oli parempi ja kivulta oli ns. terä pois - valitettavasti tilanne palutu ennalleen muutaman tunnin kuluessa :/ Mutta sain alennustakin johtuen siitä, ettei kaikkia juttuja pystytty toteuttaan ja tulipahan kokeiltua! oon aika valmis kokeileen mitä vaan tän jalan kans... Neuvolassa olin keskiviikkona ja nyt olikin paino askenut melkein kilon viikossa :D Oon juonu tosi paljon vettä,kolmee litraa päivässä, niin ainakin toistaiseksi nesteen kertyminen on lakannu ja jopa osa nesteistä ilmeisesti lähteny liikkeellekin - edellisessä neuvolassahan paino oli noussu viikossa n.1800g ja nyt laskenut n.1000g :) Ihan hyvä juttu - enskerralla se on taas tietty noussu pari kiloa, ainakaan aiemmissa raskauksissa en oo lopulta voinu estää nesteen kertymistä millään konsteilla, vaan nesteet on sit lähteny synnytyksen jälkeen.

Sairaalalaukku on edelleen pakkaamatta :D Laukut on pyöriny eteisen lattialla jo pari viikkoa... Nyt mä huomenna koitan saada ne pakattua, lopultakin. Viimeiset hankinnat käytiin tekemässä tänään, juuri ja juuri jaksoin ton jalkani kans särkylääkkeen voimin. 

Seuraava neuvola-aika on ens torstaina, joka on mun laskettu. Jos sinne vielä ehtiikin meneen, niin toivottavasti ei sit enää ehdi tulemaan neuvolakäyntiä ennen vauvan syntymää... Ootan synnytystä väh'n sekaisin tuntein. Edelliset synnytykset on menny hyvin ja vaikka oon ollu todella kivulias, niin oon mielestäni kestäny hyvin aj kokemukset on ollu raskaudestaan huolimatta myönteisiä. Nyt toisaalta odotan innolla, toisaalta hermostuttaa tuo koipi, että kuinka sen kans pärjää. Ootan myös mielenkiinnolla sikäli, kun synnytys (ja lapsi) on mulle kolmas, mutta mun muehelleni ensimmäinen - mun kaksi poikaa on mun aiemmasta liitosta. Mun mies on pelastusalan ammattilainen, joten se ei hätkähdä ihan vähästä ja pysyy rauhallisena tilanteessa kun tilanteessa, mutta ainahan se on eri juttu, kun siinä tuskissaan onkin oma vaimo. Eikä se ole työnsäkään puolestaollut synnytystilanteessa koskaan - se sanokin mulle että hän on nähny vaikka mitä  ja todistanut monenn elämän loppumista, mutta syntymää ei ole ennen ollut todistamassa. Jänskää... :) <3