Höpenö

Ihan ensiksi: Paljon onnea MILE82! :) 

Ja sitten toiseksi: varoitus, nyt tulee pieni valitusviesti, koska johonkin on pakko purkaa...

Nyt alkaa oleen kyllä to-del-la tukalaa tämä oleminen. Rv:t on nyt 38+4 ja mä niin jo tahtosin synnyttämään! Mutta ei merkkiäkään siihen suuntaan... Supistuksia tulee tosi harvakseltaan, osa ei oo ees kipeitä ja ne kipeet mitä tulee, on yksittäisiä, korkeintaan niitä tulee joku kolme-neljä ja se on siinä.

Mulla on oli reilusti ylipainoa raskaaksi tullessani, mutta hirveen hyvin on menny tähän asti ja painonnousu raskauden aikana ollu kohtuullista - tähän asti. Kahdesta aiemmasta lapsesta on viimeset viikot paino noussu tosi nopeesti ja niin se sit alko tästäkin nouseen ihan älytöntä vauhtia. Siis oon koko raskauden aajan syöny samalla tavalla, että siitä ei oo kiinni - tässä lopussa vaan kertyy kai nestettä sit niin paljon. Viimeks neuvolassa viikon aikana oli tullu vaatimattomat 1800g! o.O Lähtöpainoni oli tähän raskauteen 10kg enemmän kun edelliseen raskauteen (joka siis oli jo 11v sitten) - raskauskilot on mulla kyllä yleensä lähteny sit ihan ok pois, vaikka muuten onkin kiloja ollut, joten toivottavasti nytkin.

Lonkkakipuja mulla on myös ollu molemmissa edellisissä raskauksissani (11v ja 14v sitten) ja ne on ollu aika kovia loppuraskaudesta - mutta ei tällasia kun nyt on ollu n.viimeisen viikon. Mä en meinaa päästä kävelemään :( Joka asennossa sattuu, mutta erityisen pahoja on kävely, seisominen ja makuuasento. Eli istuallaan on helpointa. Yöt on tuskaa. Nytkin näkyy kello olevan vasta vähän yli kaksi - oon tähän mennessä nukkunu kaksi pätkää ja noussu siis kaksi kertaa pissalle. Nyt en pystyny enää menemään makuulle lonkkakipujen takia, joten tulin sohvalle istumaan. Oon koittanu nukkua myös istuallani sohvalla, mutta ei siitä oikein mitään tule. Pisinpätkä, jonka saan nukuttua putkeen enää on n.1,5t - yleensä herään pissahätään ja/tai lonkkakipuun n.tunnin välein.

Ja mä en oikeesti tiedä kuinka kuvailisin tota lonkkakipua...se on ihan h*lvetillistä. Vasen lonkka on siis ihan ok, mutta oikea on niin kipeä, että neuvolasta ehdottivat kynärsauvoja...en niitä sit kuitenkaan hakenu. Viikon ajan oon joutunu ottaan parasetamolia joka päivä ja ottaisin paljon enemmänkin, jos en ois näin lääkevastainen kuin oon.Liikkeelle lähtö on yhtä tuskaa. Eilisen sinnittelin ilman parasetamolia - illalla nukkumaan mennessä tuli itku. Ja mulla on oikeesti korkea kipukynnys! Tuntuu kuin oikeessa lonkassa ois puukko pystyssä koko ajan ja joka askeleella siihen lyötäis toinen puukko viereen... Ja koska lonkka on ilmeisesti jotenkin vähän vinksallaan kun lantion liitokset on antaneet myöten kohdun kasvaessa, niin ketjureaktiomaisesti kipu säteilee myös polveen. Synnytyksessä jännitän eniten sitä, kuinka pärjään ton lonkan kans! Kyllä mä me supistuskivut kestän, mutta kun aiemmissa synnytyksissä oon esim. ollu jalkeilla ja kävelly / heijannu itteeni seinään nojaten supistusten aikana niin pitkään kuin suinkin oon voinu, koska se on auttanu, niin nyt pelkään etten pysty muuta kun istuun tuskissani... Ja missä hiton asennossa mä ponnistan tän jalan kans?!

Lonkka kipeyty pikkuhiljaa ja sittenkin kun se oli jo aika kipeä, mä vielä tein kaikenlaista: maalasin keittiön kaapit uusiks, siivosin kaappeja jne. Mies sano jo joku aika sitten, että pitäis rauhottua ja levätä...mut en jotenkin osannu. No, nyt on pakko, ku en enää oikeen pytys tekeen mitään. Oon hidas ku mikä, kenkien laitto jalkaa on ihan tuskaa - ei ison vatsan takia, vaan oikeen jalan takia, jota en pysty kivulta nostamaan :/

Oon ollujo pari viikkoa tosi malttamaton muutenkin ja ihan valmis synnyttämään...kova hinki saada tämä pieni syliin. Nyt tän olotilan kanssa oon entistä malttamattomampi - tulis jo! Toivottavasti ei ainakaan kauheasti mene yli - laskettu on siis 8.5 eli 1,5vko:n päästä. Esikoinen meni 2vko yli ja käynnistettiin, toka tuli ilman käynnistelyjä viikoilla 40+4. Voi kun tämä tulis jo pian...

Muutoin mun vointi oiskin ihan ok ilman tota lonkkakipua. Virtsankarkailua on ollu nyt viime aikoina aika paljon (*huokaus*) ja se nukkuminen on haastavaa jatkuvan pissahädän takia, mutta nuo nyt on pieniä juttuja! Vatsan jaksan kyllä kantaa ja olo ois tosiaan muutoin ihan hyvä - ellei jalka ois niin jumalattoman kipeä ja huonosti toimiva.

Sorry, kauhea valitusryöppy...mutta mä kyllä varotin heti kärkeen, että sellanen on tulossa. Jotenkin tuntuu siltäkin, ettei sais välittää eikä valittaa kivusta, koska syyhän on maailman parhain ja tärkein ja rakkain! Mut multa hajoo pää, jossen saa välillä vaan antaa tulla... Kyllähän mä kestän mitä vaan tän oman rakkaan pienen eteen - vähän vaan nyt ottaa koville. Kunpa tämä ihana pieni syntyis pian <3 Pinnasängyn mies kasas toissapäivänä ja nyt onkin sit kaikki valmiina :) Paitsi sairaalakassi on pakkaamatta...jospa sen saisin pakattua huomenna :)

Toivottavasti te muut jakselette hyvin! Tsemppiä kaikille raskauden loppumetreille!

Mulla streptokokki-näyte otettiin sairaalalla kun kävin sillä liikehälytyksellä synnytysvastaanotossa - jos sitä ei ois otettu siellä, niin se ois otettu viimeisellä neuvolalääkärikäynnillä, joka oli pari päivää sitten. Mä en siis ottanut sitä itse, vaan lääkäri otti ja vain emättimestä. Näyttää siis käytänteet vaihtelevan tässäkin asiassa vähän paikasta riippuen...

Mitäs muille Toukomammoille kuuluu? Mulla alkaa olo olla tosi tukala lähinnä lonkkakipujen takia, muuten ihan ok. Lonkat on vaan niin kipeet, ettei oikeen mitään saa tehdyksi, autoon meneminen ja sieltä nouseminen on ihan tuskaa, makuulla lonkkakivut vaan pahenee ja kävely on hankalaa. Helpointa on istua....meinaa tulla aika pitkäks, ku niin paljon istuskelee :D Yöt on NIIN pitkiä...nukun tosi huonosti, pätkissä ja levottomasti noiden kipujen plus jatkuvan pissahädän takia, että yöt tuntuu aivan loputtomilta. 

Liikehälytyksellä kävin synnytysvastaanotossa, kun tuo pieni ei viime viikolla ti-ke välillä liikkunut yli 12 tuntiin ollenkaan, tai ainakaan en sitä sitten tuntenut. Mulla on se istukka etuseinämässä ja sen takia liikkeiden tunteminen on ollut haastavaa koko raskauden ajan, mutta nyt viimeiset n.3vko oon tuntenut liikkeet kuitenkin aika hyvin ja selkeästi päivittäin, isoimmat liikkeet näkyy ulospäin jne. Mutta ti-ke välillä oli aivan hiljaista. Tein liikelaskentaa, tuupin vauvaa josko aktivoituis, mutta ei mitään. Ei liikkeen liikettä. Keskiviikkoaamuna sitte soitin synnytysvastaanottoon ja käskivät tulla heti. Ultrattiin ja olin sykekäyrällä n.30min, herättelivät vauvaa sokerilla (eli juottivat mulle mehua) jne. Vaisulla tuulella oli, mutta kaikki kuitenkin ihan hyvin: syke aluksi vaisu, mutta sitten piristyi (eli ilmeisesti nukkui), lääkärin mukaan "kaunis syke" :) Napanuorassa virtaus normaali ja vaikkei vauva oikein liikkunut pieniä raajaliikkeitä lukuunottamatta ultrankaan aikana, niin lääkäri bongasi pitkän hengitysliikesarjan ja totesi mulle, että "hengitysliikkeitä ei harjotella, jos joku on huonosti". N. 2t olin yhteensä siellä synnärillä ja tarkkaan kyllä tutkivat - ja onneksi kaikki hyvin! Sen päivän iltana vauva aktivoituikin taas ja sittemmin liikkeet on taas tuntunu normaalisti - mies totesi, että " se on vaan laiska, niin kuin isänsä" :D 

Samalla lääkäri teki sisätutkimuksen ja totesi, että tyypillinen uudelleensynnyttäjän kohdunsuu: kaulaa on vielä 3cm, mutta se on erittäin pehmeää ja sormelle auki. Ei ole vauva siis ihan vielä maailmaan tulossa, mutta selvästi kuitenkin siellä jo kohtu valmistautuu synnytykseen. Laskettuunhan (8.5) mulla on aikaa nyt reilu 3vko, rv:t tänään 36+4. Toivottavasti ei kauheasti ylikään menisi...  Harjoitussupistuksia on nyt ollut jonkun verran, kun aiemmin niitä ei ollut nimeksikään. 

Tsemppiä kaikille toukovauvan odottajille - ei oo kauaa enää... :)

Kun 14v ja 11v sitten sain poikani tulin hyvin nopeasti raskaaksi - esikoinen oli ns. vahinko (yksi suojaamaton kerta kolmen vuoden parisuhteen aikana) ja toista kun alettiin tekemään tulin raskaaksi heti ekasta kierrosta, mutta se meni kesken - sitten tuli yhdet menkat välissä ja sitten nappasi :)

Nyt vanhempana on ollut huomattavasti hitaampaa - itseasiassa luulin jo, etten tule enää raskaaksi. OIen nyt uudessa parisuhteessa ja kovasti toivoimme yhteistä lasta, mutta ei vaan alkanut kuulumaan. Keskustelimme jo adoptiostakin... Mutta 1v10kk ehkäisyn poisjättämisen jälkeen natsasi ja nyt laskettu aika 8.5.2014 :) Melkein kaksi vuotta meni raskautta toivoessa ja ehdin jo tosiaan heittää pyyhkeen kehään...mutta näin se elämä yllättää :) <3

Kiva lueskella muiden kuulumisia - miksen mä löytäny tänne aiemmin..? :) Kirjottelenpa nyt omatkin kuulumiseni sitten...

Mä oon sairastanut ihan hirveesti tän raskauden aikana :( Taas on flunssassa (kolmas puolen vuoden sisällä), lisäks on ollu yks raju mahatauti ja peukalon nivelissä niin paha mysteeritulehdus (syy siis jäi lukuisista kokeista huolimatta epäselväksi), että olin syksyllä kaksi yötä sairaalahoidossa. Neuvolalääkäri sano, että toiset ei sairasta raskauden aikana ollenkaan ja toisilla raskauden aikana vastustuskyky laskee - mä ilmeisesti sitten kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään (jipii). Oon syöny raskausajan monivitamiinia ja omega+d:tä koko raskauden, nyt muutama viikko sitten lisäsin myös maitohappobakteerit repertuaariin. Stressiä oon koittanu myös tietoisesti vähentää. Huolestuttaa lähinnä vauvan kannalta, että mitä tää jatkuva sairastelu tekee sille...lääkäri kyllä sanoi, että vauva on kyllä suojassa, että sairauksista kärsin vain minä. Mutta tällainen huolehtija kun olen... Vaikka ns. ylimääräisiä rokotuksia kohtaan hyvin kriittinen olenkin, niin otin tuon kausi-influenssarokotteen nyt sitten, kun tuntuu ihan kaikki taudot tarttuvan...ettei sit sitäkin saisi. Pari viikkoa piikin ottamisen jälkeen ex-mieheni sairastui sikainfluenssaan, joka sitten aiheutti myös keuhkokuumeen...ehkä ihan hyvä sitten, että piikin otin, kun en onneksi nyt siihen sitten sairastunut kuitenkaan.

Muutoin vointi on ihan ok. Vasen lonkka kipuilee ja kyllä tuo vatsa alkaa jo painaa. Mulla tuota ylipainoa oli jo ennestään, niin kyllähän tuo vauvavatsa aika raskaalta tuntuu jo kannella... Painoa on tullut tähän mennessä (rv 32+4) n.6kg, eli ihan kohtuullisesti :) Viime viikolla neuvolassa oli verenpaineet vähän koholla ja proteiinit yhdellä plussalla. MIttailin lainamittarilla viikonloppuna kotona noita paineita ja ne oli kyllä ihan hyvät :) Perjantaina kontrolloidaan rr ja proteiinit neuvolalla.

Hankinnoista: meillä on turvakaukalo ja vaunut jo oottamassa, ja pinnasänky on tiedossa, mutta vielä roudaamatta meille - saan serkkuni perheeltä pinnasängyn, kun he ei enää tarvii :) Vaatteita on jo iso kasa, samoin vuodevaatteet ja hoitotuotteita, hoitoalusta jne. Lelujakin (helistimiä ym) on jo ja mobile sängyn yläpuolelle. Osan oon hankkinu itse, (ison) osan on hankkinu mun äiti :) Itkuhälytin ja rintapumppu + joitain pienempiä hankintoja pitäis vielä hankkia, mut aika hyvällä mallilla on :)

Meillä on tosi pieni asunto ja ahdasta tulee olemaan. On maalattu kaikki huoneet uusiks, kun oli aika tummat sävyt aiemmin - maalattiin vaaleammiksi, niin tuo valoisuutta ja tilan tuntua. Välillä meinaa stressata tilan puute, mutta toisaalta koitan asennoitua myönteisesti: meillä on nätti koti ja sopu sijaa antaa, kyllä me pärjätään!

Muutoinkin meillä on hyvin stressaava elämäntilanne - en tylsistytä teitä nyt yksityiskohdilla - ja vaatii aikamoista asennoitumista, että ei aivan ahdistu... Tilanne on monimutkainen. Toivon asioiden ratkeavan jo alkuvuodesta, mutta nyt on n.7,5vko laskettuun aikaan enää, mutta asiat ei ole selkeytynyt yhtään :/ Tosi kovasti yritän asnnoitua myönteisesti ja ajatella, että kaikki kyllä järjestyy aina tavalla tai toisella...mutta pakko myöntää, että välillä ahdistaa ja stressaa aika kovasti. Viime yö meni valvoessa ja asioita mielessä pyöritellessä - vaikka eihän ne ongelmat sillä ratkea.

Oon kuitenkin hirmu onnellinen tästä vauvasta ja siihen koitankin nyt keskittyä - kaikki muu aina järjestyy jotenkin, eikös juu? :)

Ihanaa viikkoa kaikille!