Hongatar
Seuratut keskustelut
Kommentit
Onnea plussanneille!
Tästä tulee vähän tunnekohun siivittämä tilitys, mutta mulla oli kp37/30-35 ja olin jo näkevinäni haamujen haamun aamun testissä, mutta niin vaan menkat alkoi illalla :/ Meillä ollut työstressin takia tosi nihkeetä yrittämistä tähän asti ja olo on apea, että saanko koskaan lasta.. Tosiaan loppuvuodesta 2020 tärppäs heti mut meni vko 7 kesken, ja sen jälkeen ei tärpin tärppiä. Yk 5 km:n jälkeen, ymmärrän ettei ole mahdottoman pitkä aika yrittää, mutta kyllä jatkuvat pettymykset turhauttaa... Onko muita joilla pidempää tuloksetonta yrittämistä takana? Entä onko joku käynyt gynellä asian tiimoilta ja jos niin kuinka pitkän yrittämisen jälkeen?
toivottavasti muille tulee positiivisia uutisia tässä kuussa :)
Heippa nuunulainen!
Hienoa että olet avarakatseinen myös muunkaltaisen vanhemmuuden suhteen, sillä sekin lisää mahiksia tulla vanhemmaksi <3 Ymmärrän ajatuksesi sijaislapsen "lainaamisesta", olisi tosi raskasta jos/kun lapsi uudelleensijoitettaisiin alkuperäiseen kotiinsa, kun on ensin saanut elää perhe-elämää ja tutustua lapseen. Itsekään en ole sen enempää perehtynyt sijaisvanhemmuuteen, mutta onhan myös pitkäaikaisia sijoituksia, että lapsi tapaa biologisia vanhempiaan esim vain viikonloppuisin. Uskoisin että elämän pitää olla raiteillaan ja monen kriteerin täyttyä että sijaisvanhemmaksi tai adoptiovanhemmaksi pääsisi (mikä on minusta vähän hassua, kun biologiseen vanhemmuuteen ei ole mitään kriteereitä tai vaatimuksia)...
Ihanaa että olet jo parempaanpäin menossa ja itsellesi armollinen. Suru ottaa aikansa ja saa niin tehdäkin :) Mielummin käsittelee asian kunnolla, niin ei jää sitten kummittelemaan. Myös minut ohjattiin "vauva.fi palstoille", kun tuttavapiirissäni ei (ainakaan tietääkseni) ole ketään vastaavaa kokenutta, ja olo oli yksinäinen kaikkien tunteiden keskellä. Ja koen itsekin saaneeni perspektiiviä ja jopa lohtua näiltä palstoilta :)
Meidän vauva-asia ei oo edistynyt yhtään, ollaan tosi poikki töistä ja se verottaa läheisyyttä. Tunteet seilaa, etenkin kun on menkat, mutta olen silti toiveikas ja luotan universumiin :)
Oletteko te vielä pohtineet "satulaan palaamista"?
Hei Mariia83!
Myös minulla on ollut hankalaa iloita ystävieni raskausuutisista ja tunnen olevani paska ystävä sen takia. Tänä vuonna kolme mun läheistä ystävää saa lapsen ja romanttisesti haaveilin että meillä olisi kaikilla saman ikäiset lapset, mutta nyt oon ainoa joka ei saa, ja oon ihan marttyyri sen vuoksi. Tietysti olen onnellinen heidän puolestaan, mutta tunnistan itsessäni vetäytyvyyttä kun en voi samaistua tai jakaa heidän kokemustaan henkilökohtaisesti. Toivottavasti opin itsekin joskus päästämään irti tästä raskautumisen pakkomielteestä että voisin olla onnellinen toisten onnesta.
Ihanasti ajateltu, että matkustelisitte vanhoina yhdessä ympäri maailmaa <3
Kauanko tuossa irtipäästämisen prosessissa meni kaiken kaikkiaan? Haitko koskaan apua ulkopuoliselta, esim terapeutilta? Näköjään vanha kansa tiesi paremmin :)
Hei Sibu!
Tuntuiko helpottavalta kuulla että munasarjat ja kohtu näyttivät hyvältä? Kävitkö ihan varta vasten ultraa varten gynellä?
Ja myös minä kuvittelin olevani heti uudelleen raskaana, varmaan siksi onkin ollut niin karvaita pettymyksiä, kun on ollut odotukset niin korkealla...
Mun mies on myös sanonut, ettei halua tietää kun on "parhaat päivät", tulee kuulema suorituspaineita! :D Mutta ymmärrän tuon turhautumisen, kun ei saa kumppaniaan mukaan "yrittämään oikeesti" luomuna, koska luonnollisesti jos siemeniä on koko ajan saatavilla, on parhaat mahikset saada tuloksia.. Lueskelin netistä että jopa 60% raskauksista päätyy varhaiseen keskenmenoon ihan huomaamatta, siis karkeasti puolet! Hassua kun miettii, miten paljon lapsia syntyy maailmassa, vaikka noin suuri prosentti kariutuu.
Kiitos tsempeistä ja sinnekin tsemppejä <3
Heippa Cremaster!
Ihanaa kuulla että asiat ovat sutviutuneet perheen perustamisen suuntaan :) Ikävää että aikaisemmat keskenmenot vielä kummittelevat mielessä. Ei ne välttämättä tarkoita, että seuraavat raskaudet päättyisivät keskenmenoon. Seuraavalla kerralla kaikki voi mennä putkeen jo ensiyrittämällä! Oletteko jo aloittaneet yrittämisen? Millaisia tunteita se herättää, pystytkö pysymään toiveikkaana?
Moikka Nuunulainen!
Niinhän se tuntuu olevan, ettei lapsia tekemällä tehdä :D Kuitenkin tärppää just kun sitä vähiten osaa odottaa.. Ihania uutisia että olette kuitenkin viemässä projektia eteenpäin, toivottavasti tärppää pian! Miten muuten kuuluu? Miten on tunnepuolen laita? Ainakin tuolla Vauva vuodelle 2021-2022 -ketjussa on joitakin keskenmenon kokeneita, mutteivät ole vissiin tälle ketjulle löytäneet.
Täällä ei vieläkään tärppiä, turhauttaa, mutta eipä auta kuin jatkaa yrittämistä :D Olen itsekin yrittänyt höllätä, enkä oo esim merkannut arvioimiani ovispäiviä tai päiviä jolloin "olen saanut siemeniä". Tilasin just ovistikkuja, josko se antais mulle mielenrauhaa että tiedän että sentään ovuloin. Mulla on kans fiilis että joku kävi kyydissä viime kierrossa, kun oli rintojen arkuutta loppukierrosta ja kierto pari päivää myöhässä (kp37/30-35). Mene ja tiedä, mutta sain siitä vähän toiveikkuutta :)