Hazel15

Kuukautiset tosiaan alkoi eilen illalla. Mieheni ärsyyntyi mun masisteluun ja "ei tästä mitään tuu" -puheisiin, ja saatiin sitten riitakin aikaan kaiken kukkuraksi. Mua harmittaa, että oon nykyään suuren osan kuukaudesta iloinen ja jos nyt en optimistinen niin ainakin neutraali, niin eikö mulla hitto vie ole yhtenä päivänä kuukaudesta oikeus kunnon itkuihin ja itsesääliin? Tuntuu että saisin tuntea ja näyttää vaan sopivimmat tunteet, ehkä vähän itkeä sivistyneesti mutta vain sen verran ettei toiselta mene fiilis yrittämiseen. Nyt myös tuntuu oikealta vältellä läheisten vauvojen, lasten ja raskaana olevien näkemistä, sanokaa pliis te ettei se tee musta huonoa kummitätiä tai ystävää? :(

Mietin, pitäiskö mun ottaa taukoa näistä palstoista. Säikähdin, että jos olen antanut samanlaisen kuvan kuin yritys päällä -ketjulaiset, että pahoittelen nopeasti ja puhun sitten itsestäni :( se ei todellakaan ole tarkoitus!! En tiedä onko tämä ihan oikea ketju mulle, kun kohdunulkoinen ei periaatteessa edes ole keskenmeno ja koen ettei mun kokemus ollut ihan niin musertava kuin teidän muiden.. (tai no, oli se kyllä aika musertava. Ja kun siitä seurasi vielä munanjohtimen menetys ja alentunut hedelmällisyys). Tai tarkoitan sitä, että en osaa keskustella keskenmenosta niin syvällisesti, koska oma kokemukseni oli kuitenkin aika erilainen. Ehkä mun omin paikkani olisikin joku "vuoden yrittäneiden mutta ei ihan vielä lapsettomien" -ketju...!

Hei muuten, katsoitteko eilen A2: Kehitysvammaisiltaa? Tulee tänään iltapäivällä uusintana, voin lämpimästi suositella :) vuorotellen sai itkeä ja hymyillä, vähän nauraakin. Sain myös vahvistusta sille, että jos kuulisin odottavani kehitysvammaista lasta, haluaisin ehdottomasti pitää sen. :´)

Kuukautiset alkoi jälleen, nyt yk 11 (listalla oli vahingossa vähän turhan korkea lukema). Oikeestaan mut voisi poistaa listalta kokonaan, mun on tullut kirjoiteltua tänne sen verran vähän. Yritän myös, jos pystyisin tässä kierrossa jättämään pois ovulaation tikutukset, kiertopäivän miettimiset ja ehkä jopa näiden keskustelujen lukemisen (voi olla vaikeaa kun lukeminen on kuulunut päiväohjelmaan jo monta kuukautta :) Tsemppiä kuitenkin teille kaikille, ootte ihania <3

Pahoittelut ja voimia Hope ja Ritu rankkojen ja surullisten kokemusten jälkeen :( hyvä, että ootte löytäneet tienne tänne vertaistuen luokse.

Elowena, kysyit kohdunulkoisen oireilusta. Hyvä, että kipu jo helpotti! Vastaan kuitenkin, jos tiedosta on joskus jollekin hyötyä, ja itestään on aina kiva puhua :D Elikkä oireilu alkoi kun olin about 7. raskausviikolla. Mulla kipu ei ollut yhtään tuollaista pistävää, vaan "laajaa", tuntui oikeastaan kaikkialla muualla vatsalla paitsi ylhäällä.  Sitä kesti muutaman päivän, välillä koveni ja välillä vähän helpottui. Aluksi laitoin sen ruuansulatusvaivojen piikkiin, kun en tiennyt olevani raskaana.. Tummaa vuotoa tuli ihan vähäsen, luulin sitä kiinnittymisvuodoksi silloin. Lopulta ilmeisesti vatsaontelossa oleva veri aiheutti sen että en pystynyt olemaan kyljellään ja tärinä sattui, ja olo oli tosi hutera. Jälkeenpäin olen ihmetellyt, että olin kipeämpi oikeelta, vaikka raskaus oli vasemmassa tuubassa.. Oikealla oli kylläkin iso kysta, joten varmaankin se kipuili enemmän kuin itse raskaus. Ymmärrettävää, että kaikki kivut ja epämääräiset tuntemukset nyt pelottaa sua, toivottavasti raskauden edetessä pystyisit olla aina vaan rennommalla mielellä. Oot ajatuksissa huomisen suhteen, varmasti jännittävä päivä!

Mulla menossa kp 27, ja äsken huomasin ihan pientä värjäytymää alkkareissa :( sinänsä outoa, koska kaksi viikkoa sitten ovistestit näyttivät ihan puhdasta negaa, ja luulisi että jos en ovuloinut ollenkaan, kierto venyisi.. toisaalta hyvä vaan jos kuukautiset tulee ajallaan, onhan sekin jotain. Kovin surullinen en vielä osaa olla, selvästi alan olla aika turtunut tähän :( on hyvä, että tänne voi sitten tulla purkamaan, kun kovin pettymys ja suru iskee.

Nitan kirjoituksesta bongasin paljon tuttuja ajatuksia! Osuvasti sanottu esim. se masun kanssa sohvalla makoilu :) yrityksen alussa ajatteli paljon tuollasia ihania mielikuvia, mutta nyt ei oikein uskalla haaveilla itseään säästääkseen..

Kävin viikko sitten esittäytymässä mutta en ole sen jälkeen kirjoitellutkaan, mua ei varmaan enää kukaan muista :D Meillä siis eka yrityskierto kohdunulkoisen raskauden jälkeen menossa. Ei oikein mitään raportoitavaa, en saanut ovulaatiotesteistä kunnon viivoja joten toiveet tämän kierron suhteen hyvin alhaalla.

Onnea Lefemme!! :) sun plussa todellakin tuo toivoa ja iloa! (täytyy myöntää että myös ihan vähäsen tunsin kateutta ;) Isot onnittelut myös muille raskautuneille ja Nitalle kihlauksesta :)

Seppo07: kiva kuulla sinusta! En tiedä mitään varmaksi tuosta hcg:stä, mutta jos miettii että herkkä raskaustesti näyttää yli 10 arvot, niin onhan tuo moninkertainen siihen nähden. Ja voinut jo maanantaista kaksinkertaistua. Maallikon järjellä ajattelisin, että kohdunulkoinen ei ehkä oireilisi noin alussa, mutta se on vaan mun omaa päätelmää. Ehkäpä kyseessä voi olla esim. kysta? Ultrattiinko sua silloin kun kävit lääkärissä? Hyvä kun lääkäri huomenna soittaa, toivottavasti löytyisi jokin selitys ja kaikki menisi hyvin <3

Hazel15 kp 21/27? yk 10 (yk 1 ku jk)

Ai niin, yksi juttu vielä. Siltä varalta, että taustalla lueskelee naisia joilla on ollut kohdunulkoinen raskaus, haluaisin vinkata sivustosta www.ectopic.org. Brittiläinen, luotettavan oloinen sivusto, josta olen itse saanut kohdunulkoiseen liittyen kaipaamaani yksityiskohtaista tietoa ja tukea. Tuota kannattaa kyllä lukea sillä varauksella, että jotkut suositukset näyttäisi olevan erilaisia Briteissä ja Suomessa. Esim. seksi- ja yrityskielto taitaa siellä olla paljon pidempi, kuin mitä Suomessa suositellaan. Eli kannattaa mennä sen mukaan mitä oma lääkäri on sanonut :)