Hazel15

Isot onnittelut Elowena, ihanaa :)) toivon niin kovasti sulle hyvin sujuvaa raskautta!

Nita, mullakin pisti silmään Teroista googlettaessani tuo, ettei niitä saisi käyttää jos on selittämätöntä verenvuotoa. Varmaankin oikea päätös olla aloittamatta niitä nyt. Hyvä, että pääset lääkärille, toivottavasti siellä osataan kertoa mistä on kysymys. Vieläkö muuten oot vuodellut?

Tuosta Nitan mainitsemasta tauosta vauvan yrittämisessä: meillä oli parin kuukauden ajan kondomi käytössä malaria-alueelle matkustamisen takia, ja voin kyllä sanoa että tauko teki tosi hyvää mielelle. Oli niin rentouttavaa olla kyttäämättä oireita, ei tarvinnut toivoa ajan kuluvan nopeasti, ei ollut nousevia toiveita ja suuria pettymyksiä, ja sai sekstailla vain silloin kuin huvitti. Tavallaan voin suositella, mutta todellakin ymmärrän ettei yhtään kuukautta viitsisi hukata!

Itsellä ovistuskailut menossa: on jo kp 16, ja testit ovat näyttäneet puhdasta negaa ja viime päivät hyvin haaleaa, joka on vieläpä nyt haalenemaan päin. Oireista päätellen olisi ovis voinut tässä ollakin, mutta ei kai sitä voi mitenkään tapahtua jos LH ei kohoa.. :D Ääh! Vähän tuntuu että turha kierto tämä, tai ainakin melko säännölliset mukavan mittaiset kiertoni ennen kohdunulkoista taitaa olla historiaa.

Noh, nyt taidan jättää ovistestit tästä kierrosta pois, ja koittaa mahdollisimman paljon keskittyä siihen mikä lapsettomassa elämässä on plussaa. Saa käyttää vapaa-ajan mieluisiin asioihin, eli mun tapauksessa vaikka kuntoiluun, lukemiseen, riittävään nukkumiseen ja kavereiden näkemiseen. Parisuhde voi enimmän aikaa ihanasti. Ei ole rahahuolia ja voi suunnitella eksoottisia ulkomaanmatkoja. Toisina päivänä osaan olla tyytyväinen elämääni, mutta sitten taas, ketä mä oikein huijaan.. jättäisin nuo asiat milloin vain lapsen vuoksi :(

PS. Kiitos teille lämpöisestä vastaanotosta tänne :)

Moi! Tuppauduin jo tuonne Yritys päällä 2015 -ketjuun, mutta tulen vielä tännekin etsiskelemään vertaistukea. Olen vajaa 30-vuotias, ja haaveilen esikoisestamme. Ehkäisy jätettiin viime keväänä pois. Näitä ketjuja olen lueskellut jo monta monta kuukautta!

Viime kuussa menin muutaman päivän kestäneiden aaltoilevien vatsakipujen vuoksi päivystykseen, jossa todettiin kohdunulkoinen raskaus :( Se tuli yllätyksenä, sillä kuun alussa oli tulleet normaalin tuntuiset kuukautiset, eikä mulla ollut mitään raskausoireita. Olin vähän heikossa kunnossa, joten vietin yön naistentautien osastolla, ja aamulla tehtiin leikkauspäätös. Tähystyksessä poistettiin muutama desi verta vatsaontelosta, ja lähes revennyt munanjohdin. Gynekologi tsemppasi, että raskautumismahdollisuudet ovat hyvät, ja että jäljelle jäänyt munanjohdin pystyy periaatteessa nappaamaan toisen puolen munasarjasta munasolun, mikä kuulostaa kyllä ihmeelliseltä. Olen myös kiitollinen, etten tiennyt olevani raskaana ja ehtinyt iloita monta viikkoa, siinä mielessä tämä kokemus oli keskenmenoa armeliaampi. En oikein tiedä kuinka pitkällä raskaus oli (hcg 4000, mutta sehän nousee kohdunulkoisessa hitaammin kuin normiraskaudessa), mutta ainakin haluan ajatella, ettei alkiolla ollut vielä sykettä. Helpompaa niin.

Nyt menossa eka yrityskierto ku:n jälkeen, erinäiset vuodot kestivät aika kauan. Fyysisesti koen toipuneeni täysin, tosin tällä hetkellä ihmettelen puhtaita negoja ovistesteissä (kp 11 menossa, aikaista vielä mutta jonkinlaista haamua odottelin). Psyykkinen toipuminen vaihtelee päivästä toiseen, oikeastaan ihmeen hyvillä mielin olen ollut. Työtä se on kyllä vaatinut, on niin helppoa vaan katkeroitua ja masistella. Kärsivällisyys on mulla ihan nollissa, ja mielessä ei ole kohta vuoteen paljon muuta pyörinyt kuin tämä vauvaprojekti.. En näköjään ole mitään kaikkein helpoiten raskautuvaa sorttia, joten yhdellä munanjohtimella tahkoaminen voi kestää kaaaauan.

Kyselenkin, onko kuulolla muita kohdunulkoisen kokeneita? En tietenkään halua täyttää tätä ketjua pelkästään sillä aiheella, vaan koen samaistuvani kovasti myös keskenmenon kokeneiden kanssa. Tuntuu hyvältä kirjoitella tänne, itsellä on vielä iso tarve purkaa kokemustani, ja läheisiä aihe taitaa jo vähän kyllästyttää :D

Nita, mun mielestä tuo kuulostaa ihan ovisplussalta, ja rakastelujen määrä riittävältä :) tuosta tuhruttelusta en osaa kyllä mitään sanoa varmaksi..

Ainiin, tosiaan esikoinen on haaveissa, ja iältäni olen vähän vajaa 30 vuotta.

Moikka kaikille! Paljon kuumeilijoita on viime aikoina tullut lisää, mutta ehkä vielä yksi mahtuu.. :) Olen seurannut tätä ketjua jo lokakuusta lähtien. Ihan jännittää liittyä! Hassua, miten osa teistä tuntuu ihan vanhoilta tutuilta, vaikka te ette ole kuulleetkaan minusta :D

Taustastani sen verran, että ehkäisy jätettiin vuosien kuumeilun jälkeen pois viime keväänä. Aloitettiin kovin odotuksin, ja kuukautisten alkaminen tietty itketti joka kerta. Pikku hiljaa sitä alkoi turtumaan, ja asenne muuttui realistisemmaksi/pessimistisemmäksi. Viime kuussa minulle tuli kovia vatsakipuja, ja muutaman päivän niitä ihmeteltyäni oli pakko mennä päivystykseen. Siellä sairaanhoitaja kertoi, että raskaustesti oli positiivinen. Hetken jo iloitsin, mutta sitten selvisi että kyseessä olikin kohdunulkoinen raskaus :( (en siis itse ollenkaan osannut epäillä sitä, sillä pari viikkoa ennen kuukautiset oli tulleet normaalisti). Olin jo aika heikossa kunnossa, ja tähystyksessä poistettiin vatsaonteloon vuotanut veri, ja toinen munanjohdin, jossa raskaus sijaitsi. Positiivista oli, kun gynekologi kertoi, että myös toisen puolen munanjohdin pystyy nappaamaan munasolun siltä puolelta, jolla ei ole jäljellä johdinta. Lisäksi kuulemma kohtu ym. näyttivät olevan kunnossa.

Nyt ekat kuukautiset ovat menneet, ja koen olevani hyvin toipunut. Olen nyt tikuttanut ovista, mutta saanut vain puhtaita negoja. Se vähän huolestuttaa, että enkö vieläkään ole ihan palautunut :( Voihan olla, että kierto on vaan pitentynyt, ja olen kyllä vähän aikaisessa testeineni.

No, ei enempää minusta tässä vaiheessa! Haluaisin toivottaa erityisesti tsemppiäMelitalle kuukautisten alkamisen kanssa, olen samaistunut sinuun koska meillä on suunnilleen samat yk:t (taisivat olla ihan samat jossain vaiheessa, ennen kuin jäin jumittamaan yk kymppiin kohdunulkoisen jälkeen). Ceciljalle pidän myös kovasti peukkuja! Ainiin, jos kuulolla on muita kohdunulkoisen kokeneita (Nelmis?), juttelisin siitä mielelläni enemmän vaikkapa tuolla keskenmenon kokeneiden puolella.

Listalle voisi laittaa seuraavanlaisen rivin:

Hazel15, kp 11/27?, yk 10 (yk1 ku jk)