Hansuliini

Mulle se on Stadi, koska Tölikän mummu niin opetti. Isovanhemmista lähtien on perheen syntymäkodit olleet Stadin alueella. Identifioin siis itseni stadilaiseksi

Vierailija kirjoitti:

Kaikki te olette hesalaisia olitte sitten syntynyt siellä tai ette, tässä se taas nähdään kun yritetään olla parempia kuin muu suomi.

Stadilaisuus on perimä sama, kuin joku karjalaisuus täi hämäläisyys. Suku täältä ja ite oot täältä. Junantuomat hesalaiset taas voi olla mistä tahansa. Helsinkiläisiä taas on kaikki, jotka täällä budjaa. Stadilaiset on kuule nähny yhtä sun toista ja hesalaisilla taas avoin mieli, joten ei oo mikään ongelma tulla toimeen helsinkiläisinä. Koko Helsinkiä voi kutsuu Hesaksi. Stadi on Helsingin ytimessä. Esimerkkinä, vaik Stessi on Stadissa, mut Kaivantopuiston juoksuhaudat on Helsingissä.

Mitäs me sille mahdetaan, että ne junantuomat hesalaiset on niin hurmoksessa sivistyksestä, etteivät osaa muuta kuvata?

Oishan ne hyvät joo , jos ei böndeltä apaut miltIsi kääpiöö tunkis tänne joka päivä kuluttaa meidän gartsoja. Nyt, kun ei pysytä siel omal tontil, niin joka saa...nan kesä ne reppii auki fixaa niiden jäljiltä. Vetää väkisinkin kärtsän kurttuun, kun snajaa, että Sevettijärveläiset on siinä ajassa käyneet jo apossa, jonka sä nysväät, jonku olkiguugelin perässä.

Kieltämättä noi junantuomat on vähän omituista sakkia tällein stadilaisen silmilläkin.

Mikä toi raitsikka on? Epäilisin spåra tai steissi, mut en osaa kyllä sanoa varmaksi?

Kyllä mä tiedän, että ihmisiä asuu susirajan pohjoispuolella. Mulla on kavereita Tampereella asti

Mulla on tarkkaan katsottu Moovitista reitti, että oon oikeaan aikaan perillä ja se aikataulu kusee, jos en kerkee siihen tietyyn dösään.

Kyllä tarvii autoa. Millä muuten pääsis Sallaan huvilalle? Sitä paitsi julkisissa on liikaa niitä hesalaisia. Pakko välillä saada olla rauhassa.

Kyllä se ottaa päähän, että tänne tunkee puoli Suomea joka v..un aamu ja sen takia oma 17km matka töihin vie pahimmillaan aikaa niin, että nopeampaa oisin Sevettijärveltä ajanut apteekkiin, saanut palvelua ja jo matkalla takas.

Meillä on kyllä täällä ihan luonnonsuojelumetsää, jossa voidaan käydä kuuntelemas fogeleita ja muita öttiäisiä. Eikä toi Nuuksio tai Sipookorpikaan kaukana oo, jos tulee akuuttitarve leikkiä jotain Erä-Jormaa.

Paras aika täällä on juhannus. Kerrankin kaikki junantuomat painuu sinne böndelle ja saa olla rauhassa ilman, että joku huohottaa niskaan. Ei sitä joka kissanristijäisten takia jaksa hyppii. Ei pääsis koskaan sittaamaan.

On täältä joo kätevä lentää Rovaniemelle. Hyvin kulkee reittiliikenne, mut ihan sama 900km täältä on ajaa huvilalle, kuin sieltä tänne.

Ei ol kyllä mikään top ten kohde mulla Stokis tai Tallinna. Et ymmärän hyvin halua viettää aikaa mielummin täällä. Ihan painajaista olla jumissa jossain paatissa, jossa 900 spedee.

No eniten on tainnut jäädä vaivaamaan se, kun menin lääkäriin pitkittyneen flunssan takia ja ainoa vapaa lääkäri oli gyne.

Se katsoi mun lääkelistaa aloitti saarnan, että en saa syödä mun adhd-lääkkeitä. Perustelu sille vaatimukselle oli, että hänen poikansakaan ei syö ja sillä on paljon vaikeampi oireilu, kuin mulla on ja, että niitä syömällä kuolen. Sydän pettää ja kukaan ei hoida, kun ite oon lääkkeet syönyt. Sanoin, että kyllä mä ainakin neuron adhd-tutkimusten ajan syön, koska sieltä on mulle ne määrätty. (Siksi määrättiin, että dg ja lääkitys oli jo yksityiseltä ollut vuosia) Aattelin, että pääsen ulos sillä, että sanon syöväni niitä vaan tän tutkimusjakson, mutta ei. En saanut mihinkään väliin sitä toistoa keskustelua siitä krohinasta keuhkoissa vaan tätä keskustelua sitten käytiin 40min, kunnes vihdoin sain sen avaavan reseptin.

Seurauksena soitin ihan paniikissa neurolle, että pitääkö nyt lopettaa, kun lääkkeet, kun se lääkäri niin voimallisesti sanoi siitä. Pelotti, että sit katoo elämänhallinta taas. Neuron lääkäri sai kunnon rykärit ja tiuskasi, että luukkulääkärihän sen paremmin tietää, kuin kolme neuropsykiatria. Jotenkin sen neuron lääkärin hallitsematon reaktio laukaisi sen tilanteen. Vuosia kyllä varoin sitä lääkäriasemaa, etten vaan taas joudu sille samalle luukkulääkärille.

Hauskimpia on varmaan, kun olin jättänyt töissä sormen portin väliin ja sainkin omaan terkkaan nopeampaa ajan, kuin yksityiselle. Lääkäri oli ulkomaalainen ja yritin sille selittää, että kyse on työtapaturmasta, koska se jäi portin väliin töissä. Lääkäri kysyi multa, että mikä on työtapaturma, joten annoin esimerkin, että jos hän, vaikka kaatuu tossa terveyskeskuksen käytävällä ja loukkaantuu, niin se on työtapaturma ja vakuutusyhtiö maksaa, että minulla sormi jäi metellisen portin väliin minun työpaikallani ja siksi on työtapaturma.

Vastaaotto päättyi ja lähdin apteekin kautta röngeniin. Lääkäri oli määrännyt mun sormeen vain närastyslääkettä. Seuraavana päivänä luin sen lääkäritekstin ja siinä luki, että kaatunut terveysaseman käytävällä töissä ollessaan. 😀

Toinen hauska oli, kun oli silloinkin ulkomaalainen lääkäri ja olin lenkillä venäyttänyt jalkani. Selitin sille, että lenkillä niksahti ja tää kyselee, että onko reumaa tai kihtiä suvussa. Ajatelin olla vitsikäs heitin, että ei meillä sellaisia oo, kun meillä on vaan syöpää. Tää oli selvä ja sanoi, että mene röngeniin. Vähän outona mä pidin sitä, että röngenien ilmoittautumisessa käskettiin käydä myös labrassa ja röngenhoitajakin sitä korosti, mutta ajattelin, että kaipa se lääkäri tietää, että mitä tutkii, kun lenkillä nilkkansa nyrjäyttää ja kävin kiltisti. Tulokset soitti mun omalääkäri, joka ensin kysyi, että mikä mun tilanne on nyt ja mä totesin, että ei tässä mitään, että nilkka on parempi. Sit se paljasti, että siellä teksteissä luki, että oon tullut vastaanotolle syövästä johtuneen nilkkakivun takia ja määrätty fibromyalgiaan kipulääke. No labrat oli ihan tiptop. Ei ollut reumaa, eikä kihtiä ja joku syöpäarvokin oli ihan normaali. Munuaisarvot erinomaiset. Omalääkärikin myönsi, että aika eksoottiset tutkimukset on nyrjähtäneen nilkan takia tehty.