Haaveilija20uusi

Joyce: onneksi olkoon! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja teillä on talvella pienokaisen tuhisemassa.

Pieniyuu: juu kyllä se kieltäminen on pakko olla jonkinlainen suojautuminen... Harmi ettei teillä ole tärpännyt! Toivottavasti kova yrittäminen ei luo stressiä ja kitkaa asian ympärille! Neuvolaan kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä jos haluatte tutkimuksiin, ei ne teitä syö.

Täällä ei ole ollu mitään kummallista. Oikeastaan vauva asiat ei sillai omalta osalta ole päässä pyörineet kun olen hoitanut ystäväni vauva asioita 😁 ja auttanut häntä ymmärtämään tulevaa... Aika mukavan "seesteinen" fiilis on muutenkin nyt jonkin aikaa ollu. Kierto menee vissiin jossain 20 päivässä parhaillaan ja rinnat onkin ollu jo arat melkeen viikon joten voi olla lyhyt kierto muutenskin....

Tsemppiä kaikille yrittämiseen, tai ei niin yrittämiseen 😊

Haaveilija

Tervetuloa uudet, Joyce92 ja tttt sekä NeneC.

NeneC, tärppi voi hyvinkin tulla tilanteen rauhoittuessa. Tietenkin myös ovulaation löytäminen helpottaa täsmä "iskua" mutta toisilla sen etsiminen tuo vain lisä tressiä vauvan teko puuhiih. Tsemppiä kovasti teille yritykseen.

tttt, tiedämme hyvin tunteesi. Turhauttavahaan se on kun mitään ei tapahdu vaikka kuinka yrittää.

Joyce92, todella harmillista nuo sinun keskenmenot. Ne on aina rankkoja paikkoja ja niistä ylipääseminen voi viedä aikaa. Minullekkin kerrottiin keskenmenon yhteydessä sairaalassa että kolmannesta kekskenmenosta alkaa tutkimukset "mikä meni vikaan".... Tuo vauvahaaveiden taka-alalle työntäminen on tuttua puuhaa, sitten sitä vain huomaa ajattelevansa että olisko se mahdollista tai oisko se sittenkin tärpännyt kun kierto alkaa olla lopuillaan... Tämä on ollut minullakin kompastus kivi kun olen yrittänyt "rentoutua" asian suhteen. Ja eipä se kokonaan "unohtaminen" tunnu onnistuvan kuin kovassa kiireessä ja hässäkässä....

Pieniyuu, ehdottomasti kannattaa soittaa ja pyytä tutkimuksia. Itse soitin noin vuoden yrittämisen jälkeen paikalliseen neuvolaan josta sain sitten lähetteen mieheni kanssa eteenpäin tutkimuksiin. Emme kuitenkaan halunneet jatkaa tutkimuksia alku kartoitusten jälkeen vaan päädyimme että "luomuna" tulee jos on tullakseen. Ja nyt kun ole normaaleissa gyne tarkastuksissa käynnyt niin on lääkärit aina sanonut että jos haluamme niin saamme koska vain lähetteen tutkimuksiin uudelleen koska yrittämistä on takana jo se noin 5 vuotta ja 1 keskenmeno (kesken menon jälkeistä "yrittämistäkin" takan jo 11kk, tosin lääkäri sanoi että keskenmenosta fyysinenkin toipuminen voi kestää jopa vuoden (siis sillai että kroppa edes pystyy raskauteen, toisilla taas tärppää heti keskenmenon jälkeen)..

Kuulumiset täältä. Kovasti olen koittanut olla ajattelematta koko asiaa mutta niin se oli taas viimekierron lopulla parin päivän ajan "jännitys" olisko se kuitenkin nyt sit... Noh eihän se tietenkään ollut. Ympärillä on paljon vauva uutiasia ollut ja toisinaan se ärsyttää todella paljon kun kaikilla muilla tuntuu olevan niin helppoa mutta sitten taas välillä ajattelen että luojan kiitos meillä ei ole pientä lasta tässä kaikessa härdellissä. Välillä tuntuu että olen muutenkin saannut aivan tarpeekseni lapsista kun saaa vääntää ja kääntä tuon meidän teinin kanssa (ei kummankaan biologinen). Eilen kuitenkin näin pienen vauvan, ikää 3kk, ensin tuli "inho" ja ajatus että yyyööökkk en haluuu, en tykkää yms kieltinen reagtio, kuitenkin tapaamisen jälkeen myöhemmin päivällä aloin miettimään asiaa uudelleen et olishan se aika ihanaa kuitenkin. Tajusin myös että tuo pikkuinen vauva oli sen ikäinen kuin olisi meidän esikoinen ollut tässä vaiheessa jos kaikki olisi mennyt hyvin....

Joten niinkuin huomaaa hyvin ailahtelevalla meiningillä näiden asioiden suhteen tällä mennään. Epäilen että inho ja se etten ärsyyntymys ja haluttomuus lapsen saantiin on vain eräänlainen suojautumis mekanismi vaikka jossain tuolla takaraivon perukoilla on se alkukantainen halu saada pikkuinen.

Tällästä tänään,

Haaveilija

Pieninyuu, ymmärrän varsin hyvin turhautuneisuutesi. Meillä oli myös viime keväänä/kesänä sikäli sama tilanne että aloimme miettimään elämää ilman omia lapsia ja suunnittelimme tulevaa "erilailla" sitten tulikin se raskaus ja keskenmeno...

Ihmettelen että ette ole päässeet mihinkään tutkimuksiin. Minulle sanottiin keskenmenon yhteydessä että ekasta keskenmenosta ei vielä aloteta mitään eikä yleensä tokastakaan, tosin joskus poiketaan tästä ohjeesta mutta kolmannesta keskenmenosta pääsee tutkimuksiin missä yritetään selvittää miksi tulee keskenmenoja...

Pieninyuu, outoa että vuoden yrittämisestä ei ole päässyt jatko tutkimuksiin. Meidän suunnalla on ainakin niin että vuoden kun on yrittänyt niin sitten saa lähetteen.

Keskenmenoon sain vain jotain lappusia mitä keskenmeno käytännössä on ja miten pitää toimia. Muuta apua emme siihen saaneet vaan "itse piti selviytyä".

Kirsi42, tervetuloa mukaan joukkoon. Harmillista että nykyisessä suhteessa/liitossa ei ole tärpännyt.

Täällä on eletty hiljais eloa, niin hiljais eloa että en täälläkään ole ehtinyt käymään. Menkatkin juuri oli ja meni. Tosin nyt oon kyllä heittänyt hanskat tiskiin ja saa koko vauva haave jäädä. Itella oma pitkäaikais sairaus on päättänyt että nyt pistetään meijän elämään vilskettä sairastelemalla.

Mitä teille kuuluu?

Haaveilija

Tervetuloa "joukkoon"  Pieninyuu! Kyllä se vuosikin on jo aika pitkä yritys aika. Monella kun tärppää vuoden aikana. 

Oletteko käynneet lapsettomuus tutkimuksissa?