Haaveilija20uusi

Mikä kamala olo tämä raskaus onkaan! Muistan että silloin kun oikein haaveili vauvasta ajatteli mielessään että kyllä siitä hyvästä vähän pahaa oloakin kestää. Mut entäs jos pahan olon kestämisen mittari on jo tapissa? Heikosta olosta alettu kärsimään jo viime viikon puolella mutta tällä viikolla homma mennyt aivan mahdottomaksi! Päivät menee sängyssä tai kylpyhuoneen lattialla! Vuorokaudessa ok olo on alkuillasta muutaman tunnin ajan!! Muuten on melkein koko ajan todella etova olo, niin ja on sitä ensimmäiset yrjötkin heitetty! Kaikkea tätä huonovointisuutta varjostaa keskenmenon pelko, viimeksihän kesken meni 6+6 ajalla ja nyt mennään 6+1 tällähetkellä. Pää alkaa olemaan niin väsynyt että osa päivästä kuluu itkun sekasin tuntein miettien meneekö tämäkin kesken, jos menee niin ah ihanaa olo helpottui, jos tämä kestää, kestänkö mä tätä olo mahdollisesti vuodenvaihteeseen asti???? Tämä pahoinvointi on kamala vitsaus raskaudessa! Haluisin niin iloita tästä hetkestä ja nauttia mutta olo on aivan kaikkea muuta!!!

Väsynyt Haaveilija

Kiitoksia paljon! Täällä kyllä käy kuulumisia kertomassa, jotenkin itselle sopivampi ryhmä.

Todella harmillista että ette ole saanneet apua asiaan. Toivottavasti kuitenkin tärppäisi ajan kanssa. Stressin väheneminen asian ympäriltä on useilla ihmisillä auttanut.

Täällä koitan jotenkin käsittää tätä tilannetta. Mies on vähän närkästynyt kun en ole yhtä iloa ja juhlaa vaan enemmänkin "no katotaan nyt, tässä ehtii viel tapahtuu vaikka mitä". Se on jännä kun on keskenmeno taustalla niin en vaan jotenkin usko että kaikki menee hienosti ja meitä olisi ensi kesänä kolme... nyt parisen viikkoa aattelin ottaa rauhassa jos asia edelleen painaa mieltä tällä tavalla niin täytyy varmaan neuvolassa köydä jutteleja jos tekisivät varhaisultran (rv8 paikkeilla)...

Haaveilija

Täällä myös yksi juuri plussan saannut hämillään oleva odottaja.

Meillä yritystä takana hiukan alle 6vuotta, takana myös reilu vuosi sitten keskenmeno. Tämä raskaus tuli täysin yllättäen. Toivottu mutta toivo menetetty vuosien aikana. Nyt sitten jännätään pysyykö matkassa loppuun asti vai miten käy.

Neuvolaan soittelinkin heti ja he laskivat että rv5 olisi menossa. Yllätyin myös siitä että ensimmäinen ultra on vasta rv10-12!! Tässä on aikamoinen odottaminen ja jännääminen siihen asti, jollei tietenkin mene omakustanteisesti ultraan ennen sitä.

Haaveilija

Tervehdys kaikille pitkästä aikaa. En tiedä onko täällä enään ketään kävijöitä mutta kirjoitanpa silti.

Meillä on ollut yritystä tosiaan jo melkein 6 vuotta, yhtä keskenmenoa lukuun ottamatta täysin tuloksetta. Perhe haaveista on aikalailla luovuttu ja elämä eletty eteenpäin, välillä vauvahaave nousee pintaan mutta väistyy entistä nopeammin pois tietäen että ei se enään taida olla "mahdollista" kun ei tähänkään mennessä ole.

Tässä kierrossa en ole miettinyt koko asiaa ja koska kierrot on aina ollut todella vaihtelevat en menkkojakaan odottanut millekkään tietylle päivällä. Tyypillisiä menkkojen alkuoireita olen seurannut; rintojen arkuus ja turvotus sekä vatsan vihlonta. Ihmettelin vain kun ei ne ota alkaakseen.

Noh testin sitten tein, eihän ne menkat ala kun testikin näyttää positiivistä! Koko juttu tuli täysin yllätyksenä ja on todella todella aluillaa, neuvolassa laskivat että viikolla 5 mentäisiin..

Nyt tässä sitten koitan tajuta mitä tapahtuu ja rentoutua. Päässä pyörii kymmenittäin ajatuksia, varsinkin kun yksi keskenmeno on takana. Yllätyin myös siitä että ensimmäinen virallinen ultra on vasta joskus rv 10-12!!! Tässähän joutuu odottamaan ikuisuuden että tietää juuri mitään!

Hämillään oleva Haaveilija

Ps. Olisi kiva kuulla myös muiden kuulumisia!

Kaikilla tuntuu olevan hyvin samanlainen tilanne. Tsemppiä kaikille yrittämiseen.

Itse olen alkanut miettiä pitäisikö tässä palata jonkin ehkäisyn käyttöön ja lopettaa koko vauva homma. Meillä kun sit "yrittämistä" on takana nyt 5,5 vuotta, se on pitkä aika elää odottaen ja jännittäen joka kierron lopussa mitä tapahtuu.