Haaveilija20uusi

Henzu, ymmärrän varsin hyvin kokemuksesi sekä eräänlaisen riittämättömyyden tunteen. Voin kuitenkin kokemuksesta kertoa että kun rauhoittaa tilanteen ja elää elämää. Se on tietenkin vaikeaa, itsekkään en siihen ensimmäisinä yritys vuosina pystynyt. Pitkä yritys/lapsettomuus kuitenkin lopulta kääntyi meillä ainakin siihen että elimme elämää ja se täyttti muilla asioilla ja suunnitelmilla ja aivan puun takaa on kummallakin kerralla raskaus tieto tullut. Oma ajatukseni kun on ollut että ei me mitän lapsia saada, nautitaan sitten elämästä näin!

Tsemppiä teille kovasti yrittämiseen, tai yrittämättä olemiseen.

Täällä hermoillaan pahoinvoinnin tasapainoilun kanssa malttamattomana odottaen ensimmäistä oikeaa ultraa (rv 11-13 paikkeilla). On kyllä raastavaa odottaa ja jännittää mikä on tilanne, tosin raskaus oireitahan on koko ajan että siltä osin luulisi kaiken olevan kunnossa.

Elättelin toiveita jo että tää olotila lähtis pikkuhiljaa helpottumaan mutta toiveunta se tais olla varsinkin kun tänään aloitettiin aamupalan oksentamisella päivä! Nyt menossa 8+4 joten oletettavasti tätä oloa saa kestä vielä useamman viikon, valitettavasti. Pää alkaa hajoamaan kun elää sängyn ja kylpyhuoneen välissä pahoinvoivana. Toiset päivät menee todella niukalla ravinolla ja todellista tuskailua on miettiä mitä syö. Jääkaapin oven kun avaa, pitää pitää nenästä kiinni, paistaa ei voi mitään ja monet monet muuut asiat pahentavat oloa!

Mitä muille täällä kuuluu?

Tuolla raskaus puolen keskusteluista löytyy...

Vauvahaaveita pyöritellessä aina mietti raskausoireita ja kaikkea sitä mitä raskaus on. Ajattelinkin nyt teitä muita varten kertoa omasta odottamisesta. Ennen raskaustestiä olo oli aika normaali, ehkä vähän seesteinen ei huolenhäivää mistään. Testinkin tein lähinnä että tietä menkkojen alkavan. Raskaustestin jälkeen noin viikko oli ihan ok olo, hajuaisti oli kyllä tarkka mutta ei ongelmia. Sitten alkoi pahoinvointi, etominen, ruokahaluttomuus. 6+? Oksensin ensimmäisen kerran ja nyt 7+? Oksensin taas. Heti raskaustestin aikoihin alkoi myös ilmavaivat, suorastaan muodostuin vappupalloksi iltaisin. Hyvin nopeasti alkoi myös vatsantoiminta heittelehtiä, ummetusta ja ripulia sekä turvotusta.

Ei ainakaan tämä alku raskaus ole ihanaa auvoista aikaa toivottavasti tämä tästä joskus helpottaa tai hulluus iskee!!

Täällä oli kyselty että koska kannattaa ultrassa käydä että mitään näkyy, mulla oli laskennallisesti 6+2 kun kävin sairaalassa ultrattavana kohdunulkoisen raskaus epäilyn takia. Ja hyvin näkyi että elävä puolisenttinen kaveri on aivan oikeassa paikassa mukana menossa. Sykekin näkyi kun lääkäri laittoi jonkun verenkiertoa tarkkailevan jutun ultrassa päälle. Nyt sitten vain odotellaan että pysyykö matkalainen mukana vai ei.

Onko täällä muita jotka kärsivät pahoinvoinnista? Itselläni alkoi reilu viikko sitten pahoinvointi ja viime viikko oli aika kamala, viikonloppua kohden vähän hellitti kun alkoi keksiä mitä syö milloinkin yms.

Haaveilija