GrazyMay

Hei, TIKRU_78

Olen pahoillani keskenmenostasi. Oliko raskaus ensimmäisesi? Mulla ensimäisen raskauden keskenmeno aiheutti juuri tuon saman, rinnat eivät ole enää kipeät ennen menkkoja. Oviskivutkin hävinneet aika lailla, en oikein tunnista niitäkään, kun ennen ne taas olivat aivan selkeät. Nyt kiertoni oli vain viikon myöhässä, joten toivoa siitä, että se tasoittuu on ehkä olemassa. Omasta keskenmenostani on jo kohta neljä kuukautta. Toivotaan, että sulla olisi tärpännyt. <3

Kello on liian paljon; korjaan NELJÄS yrityskiertohan tämä on. :)

Musta on ihana lukea juuri raskautuneiden juttua, ajatuksella kohta minäkin. Kuinka se toivo sieltä on herännyt ja sen helvetin läpikäyminen, joillakin teistä vielä useaan kertaan, on kuitenkin vahvistanut ja usko uuteen ihmeeseen on herännyt. :)

ANHAA: mulla vähän samanlainen tilanne. Kaksi läheistä ystävääni ovat raskaana, lähes samoilla viikoilla kuin minä. Odotan koko ajan, että oman menetetyn esikoiseni laskettuaika menisi jo ohitse niin se ei muistuttaisi minua siitä, kuinka minullakin voisi olla lapsi. Viimeksi tänään minut valtasi pieni kateus niitä kohtaan, jotka saavat vauvansa. Mietin, missä vaiheessa raskauteni olisi nyt ja kauanko olisi enää laskettuun aikaan. Joidenkin korvaan se saattaa kuulostaa hölmöltä ja itsekkin siihen välillä havahtuu, että mitä hittoa mä nyt enää sitä mietin, mutta välillä se oikein ravisuttaa kehoa, niin pahalta se tuntuu vieläkin. Olisin antanut sille pienelle tähdet ja kuun taivaalta.

Itselläni tänään kp1 ja todella kipeä vatsa!! Tästä starttaa siis viides yrityskierto keskenmenon jälkeen.

Hei, Nelmira!

Jos olisin tiennyt, kuinka paljon naiset saavat keskenmenoja juuri ensimmäisessä raskaudessa, olisin todennäköisemmin pelännyt vielä enemmän mitä oikeastaan pelkäsin. Pahinta mielestäni on tuudittautua siihen, että ajatukseen, että ei se meidän/minun kohdalleni satu. Itse ymmärsin käydessäni läpi omaa keskenmenoani, että niin juuri, miksipä se ei olisi sattunut minulle? Shokki on valtava, vaikka olet sitä jo mielessäsi pohtinut, jos se kohdalle sattuu. Terveellä naisella, joka omaa terveet elämäntavat ei sinällään ole hätää. Keskenmeno on hyvin poikkeuksetta asia, johon sinä itse et voi vaikuttaa. Huoli on valtava, alusta saakka, ainakin minulla oli. Kuitenkin kannustaisin miettimään positiivisesti, uskomaan ja luottamaan omaan kehoon, se kyllä kertoo, jos jokin on vialla. Kannustan nauttimaan jokaikisestä raskauden sekunnista. Jäin kaipaamaan oireita, joita aluksi manailin. Antaisin mitä vain, saadakseni nuo oireet, uuden raskauden, terveen vauvan syliini. Lapsen saaminen on aina vaikuttanut niin helpolta. Lapsi saa alkunsa, kehityy, kasvaa ja syntyy. Valitettavasti matka on alkiosta terveeksi täysikasvuiseksi vauvaksi on hieman kimurantimpi, mutta täytyy osata myös luottaa siihen, että elämä kantaa. Sitä mä tässä harjoittelen. Tule kertomaan kuulumisiasi ja jos haluat purkaa raskaanaollessasi pelkojasi. <3

JONSTERI: Tulinpa hyvälle mielelle sun uutisista!!! <3 Luo uskoa tähän omaan tilanteeseen. Onnea teille molemmille!!!! Ja päivä kerrallaan!