GrazyMay

Jonsteri: Juu, niin mä teinkin! Tänäänkin testasin ja hymynaama sieltäkin! :) Vatsa ollu tosi kipee tänään. Vähän niin kuin menkkakivut. Mulla ei oo koskaan ollu näin kipeet ovulaatio-oireet. Tarkoittaako se jotain? Tietääkö joku? Jouduin ihan särkylääkettä ottamaan. Mikä Jonsteri on vointi? Mitkä sulla oli suunnitelmat ultran suhteen? Jaksatko odottaa sinne 9-10 viikolle? Tsemppiä!! Mä niin odotan, että pääsisin tulemaan perästä teidän odottajien mukaan.

Kukkaistyttö88: miten sulla sujuu? Millanen mieli? :)

Hiiiih! Testasin tänään CB:n digillä ovisplussan kp17 (eli mulla on hieman myöhäsempi se ovis niinkuin viimeekskin kun tulin raskaaksi, aivan kuten ounastelinkin) ja nyt on tänään ja pari päivää aiemmin jo oltu aktiivisia +huomenna voimme vielä hyödyntää oviksen ennen kuin mies lähtee duunireissulle. Jännää!!! Sit pitää malttaa pari viikkoa odotella, olisko tämä nyt vihdoin meidän kierto! Nyt sormet ja varpaat ristiin! <3

Kiitos, kun saan jakaa ajatuksiani täällä!

Oviksista vielä: mulla oli tuossa edellisessä raskaudessa hedelmöittyminen tapahtunut kp18, joten muutaman päivän myöhässä se oli silloinkin. Emme silloin tikuttaneet tai edes kytänneet oviksia, kun ajattelimme, että saa pieni tulla jos on tullakseen. Nyt on pakko, jotta saisin edes vähän kiinni tuosta kierrostani.

Tänään jo tein yhden ovistestin, jossa viiva oli vielä haalea, mutta melkein näkyvissä, joten tikuttelen huomenna ja ylihuomenna vielä uudestaan. Vatsassa on ollut pitkin viikkoa sellasta nippailua ja kipua, joten toivon, että kierto olisi vihdoin tasoittumassa. Otin sellasen pitkän tähtäimen tavoitteen, että jos jouluun mennessä on tärpännyt niin olen ikionnellinen. Extraplussaonnea on, mikäli raskaudun aikaisemmin. <3

Weebee: onneksi sulla ei ollut mitään vakavaa. Kamalaa, miten luonto koettelee hermoja, jotka ovat jo riekaleina entisistäkin kokemuksista. Nyt voit taas hetken hengähtää.

Ihanaa viikonloppua kaikille! :)

Jonsteri: Mäkin haluun nuo oireet mitä sulla on!!! Hassua, että kitisin niistä silloin kun ne mulla oli ja nyt antaisin mitä vain, että saisin kipeet tissit, kauheet vessahädät ja pöntön halailua aamuisin. ;) Se on ainakin vahva merkki siitä, että raskaana olet ja siellä se pieni kasvaa kasvamistaan. :)

Mulla pitäis olla ovis tuossa sunnuntaina, mutta ajattelin sen ihan varmuuden vuoksi vielä tikuttaakin. Kierto on ollut sekaisin, joten voihan olla, että se siirtyy jälleen viikolla eteenpäinkin kuten edellisessäkin kierrossa, joka meni sit meidän osalta huti. MUTTA, jos se ovis nyt sattuu olemaan tuolloin sunnuntaina, niin onnea on se, että mies on silloin kotona ja voimme käyttää tämän oviksen hyväksemme. :)

Kävin juuri pari päivää sitten katsomassa ystäväni viikon ikäistä vauvaa ja olin pakahtua siitä tunteesta, kun sain sen pienen ihmeen syliini. Tuli olo, että voinko mä koskaan saada omaa tällaista pientä vauvaa?  Someday.

Mites te muut voitte? :)

Hei kaikki! Työt vie niin mennessään etten ole ehtinyt lukea kuulumisianne. Nyt ehdin!!  :)

Weebee & Jonsteri: mä uskon siihen, että kroppa kuuntelee ja elää ainakin osittain ajatuksiamme. Kaiken pelon keskellä, joka on enemmän kuin ymmärrettävää, yrittäkää ottaa pieniä hetkiä itsellenne, jolloin iloitsette hetken raskaudestanne, vaikka ihan salaa. :) Mun kätilö sanoi mulle ennen mun keskenmenoo, että olet raskaana ennen kuin toisin todistetaan. Te olette raskaana ja se on käsittämättömän hienoa just nyt!!! Voimaa ja tsemppiä, olette ajatuksissani.

Mä romahdin viikko sitten lauantaina. Olin juonut pari siideriä ja yhtäkkiä alkoi käsittämätön ja loppumaton itku. Itkin ja huusin jotenkin alkukantaista huutoitkua suihkussa, jonka seurauksena mieheni halusi jutella ja auttaa. Purimme tilannetta ja varsinkin minun pettymystäni itseeni ja siihen, etten kyennyt pitämään lasta sisälläni. Tiedän järjen tasolla, että syy ei ollut minun, en olisi voinut tehdä mitään toisin. Mutta omat ajatukset, kysymykset, joihin en ikinä saa vastausta ovat kupla, joka ilmeisesti poksahti viikko sitten. Hain myös apua psykologisesta vyöhyketerapiasta ja nyt olo on puhdistunut ja levollisempi. Viimeisimmän kierron yritys ei ajoittunut oikein, sillä menkat oli viikon myöhässä ja oletettavasti ovulaatiokin. Nyt kp 10 ja ajattelin alkaa tikuttelemaan ovista. Nyt olo on maltillisempi ja kuten jo totesin, levollinen. Kyllä me sen pienen lahjamme vielä saamme. Alan jälleen uskoa ja se on hyvä merkki. 

Paljon plussaonnea & plussanneille tuhansia tarrasukkia! Uskotaan siihen, että elämä kantaa, sillä senhän on pakko! :)