GrazyMay

KAZISKA: Mulla oli ovulaatio n. Kierron puolessa välissä eli kp17 ja normikiertoni on ollut sen 30 päivää tasan. Keskenmenon jälkeen on hakenut hieman paikkaansa, nyt edelliset menkat olivat myöhässä vain viikon. Uskon, et keho yrittää tasotella kiertoa niin, että se olisi jälleen sen 30 mikä se on aina ollutkin. Tuon ovulaation bongasin ihan ovistestillä ja peuhailtiin miehen kanssa kaksi päivää ennen, ovispäivänä sekä sitä seuraavana. Me ei olla koskaan aiemmin tuijoteltu noita oviksia, mutta mä halusin nyt testata, vaikuttaako oikea ajoitus asiaan. :)  Mietinkin siis, että jos oviksesta alkaa olla viikko niin jos olen hedelmöittynyt niin voiko nuo tunnekuohut ja liikutukset tulla jo nyt esille?  Mulla oli tuo keskenmennyt raskaus todella herkkää aikaa ja olin kovin liikuttunut mitä pienimmistäkin asioista. Siksi tämän hetkinen tunteiluni nyt mietityttää. Leukaan on myös ilmestynyt finnejä, joita minulla ei normaalisti ole. Voi, Luoja, jos olisinkin raskaana. :)

MINIMINÄ: Tervetuloa! :) mä en muista, että mulla olisi ollut kuvailemiasi oireita, tarkoitan vatsan kuumottelua, kun olin raskaana keväällä. Osa täällä ei ole kokenutkaan raskautta, mutta varmasti ne, jotka ovat kokeneet voivat jakaa kokemuksiaan. Mä en ole myöskään kokeillut koskaan tuota nupukkaa, sillä gyne sanoi joskus, että se ei välttämättä kerro koko totuutta. Tiedä sitten mikä on totta ja mikä ei. :) Toivotaan, että sä olisitkin nyt raskaana ja kaikki oireesi viittaisivat siihen! Plussatuulia siis sinulle! :)

KUKKAISTYTTÖ88: me ollaan aika samoilla kp päivillä, mulla nyt 24/30 (-33). Milloin ajattelit testata ensimmäisen kerran? Mä pohdin, että odotanko viikon päähän vai uskaltaudunko jo aiemmin. Mulla oli ekassa raskaudessa oireita kovastikkin  jo kaks viikkoa ennen kuin plussasin. Rinnat oli saamerin kipeät, samoin vatsa sekä väsymys oli järkyttävää. Olin niin kiireinen silloin, etten kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Sain plussan kun menkat oli viikon myöhässä. Jos odottaisin siihen saakka, niin odottelua olisi vielä kaksi viikkoa. Mun on vaikea uskoa, että mulla olisi oireeton alkuraskaus, sillä edellinen oli todella selkeäoireinen kun näin jälkikäteen miettii. 

Hei kuumeilijat!
Onnea plussanneille! :)
Pahoittelut niille, joiden kierto alkoi alusta. :/
Mulla on tänään ollut kamalan itkuinen ja herkkä mieliala. Olen liikuttunut pienimmistäkin asioista ja itkeskellyt vähän väliä. Viimeksi olin tällainen kun olin raskaana, mutta voisiko tuo oire olla jo näin varhaisessa vaiheessa esillä kuin kp22/30-33?
Muita oireita en ole huomannut, mutta rinnat on aavistuksen kipeämmät kuin normaalisti. Voi olla, että kuvittelen nekin. Mutta en yleensä ole näin itkuherkkä, sillä muutoin asiat on elämässä hyvin ja olen todella kiitollinen.
Osaisiko joku sanoa, mistä moinen mahtaa johtua, että ihan yhtäkkiä olen tämmöinen itkupilli?
Jokatoinen päivä uskon, että olen raskautumassa ja joka toinen päivä en usko raskautumisen mahdollisuuteen ollenkaan. Huh! Ja reilu viikko pitäisi odottaa, mieluummin enemmänkin. Saan muilta ihmisiltä ohjeita, että älä yritä liikaa taikka mieti liikaa.
Se on totta, mutta aika vaikeaa, sillä haaveilen niin kovasti omasta vauvasta. Vaikeaa on pistää vauva-ajatuksia pois tai taka-alalle kokonaan. :(

LEGOLATAR: mä voisin päivittää mun kiertoni lukemiin kp 20/30-33. :) Ovulaatio oli siis 7.-8.9. Mulla on hyvän ystävän häät tulossa viikon kuluttua viikonloppuna. Uskaltautuisinkohan testaamaan jo pe 19.9, mitä testi sanoo? Olisi ihanaa mennä juhlimaan häitä pieni salaisuus sisälläni. <3

KUKKAISTYTTÖ88: Kiitos, kovin lämminhenkinen ja positiivinen ryhmä. :) Luo uskoa omaan yritykseen. Meillä tosiaan aikalailla sama historia ja kohta jännätään miten meille käy tässä kierrossa.

Onnea plussanneet! :) Ja tsemppiä kaikille kuumeilijoille. Legolatarin laskelma saa uskomaan, että jokainen meistä jossakin vaiheessa sen oman plussansa saa, toivottavasti syliin saakka!

Hei kaikille!

Haluaisin liittyä tänne jännäämään teidän muiden sekaan, mitenkä käy meidän lapsitoiveille. Bongasin täältä myös tuttuja muista ketjuista! :)

Tarinani lyhykäisyydessään tämä: Olen koko elämäni halunnut lapsia, mutta sen hetkinen mies ei ole lapsia halunnut tai suhde on muuten ollut mielestäni epävakaalla tolalla. Nyt olen naimisissa ihanan miehen kanssa, joka myös haluaa lapsia. Menimme  jouluna 2013 naimisiin ja annoimme saman tien lapselle mahdollisuuden tulla, kun haluaa. Raskauduin neljännestä yrityskierrosta, mutta sain keskenmenon ensimmäisen kolmanneksen lopulla. Pettymys oli suuri ja vieläkin parantelen haavojani. Mutta uusi yristys käynnistettiin heti km:n jälkeisen kierron jälkeen.Esikoinen toiveissa. <3

Nyt siis meneillään yk3 keskenmenon jälkeen ja ovis bongattu 4 päivää sitten sunnuntaina. Peuhattiin pe, su & ma. Oviskivut olivat kovat ja tuntuvat edelleen. En tiedä, onko se merkki......no mistään. Mutta en ole ennen kokenut näin kovia oviskipuja tai sen jälkimaininkeja.

Toiveet pitkästä aikaa korkealla. Rohkaisevia ja ennen kaikkea positiivisia ajatuksia kaikille.

Kiitos, että saan liittyä joukkoonne. :)

Kukkaistyttö88: Toivottovasti, olen jotenkin tosi hyvällä fiiliksellä suhtautunut tähän kiertoon. Mä otin Disperiniä, kun sekin kuulemma auttaa kiinnittymisessä. Ja ehkä lasillisen punaviiniä viikonloppuna, sillä sekin kai auttaa kiinnittymisessä, mikäli tuolla jotakin tapahtuu. Mullakaan ei oo ollut joka ovulaatiossa oireita keskenmenon jälkeen. Oviskipujakaan en tuntenut kahessa ekassa kierrossa oikein ollenkaan. Nyt oli kyllä ihan superkipee vatsa, joka on helpottamaan päin.

Jonsteri:Mulla saattoi kipeytyä rinnat ennen raskautta oviksen yhteydessä. Siksi en osannut epäillä heti raskautta, kun viimeksi olin raskaana. Sitten tajusin, että rinnat on olleet n. 2 viikkoa yhteen soittoon kipeät ja tein testin. Nyt km:n jälkeen rinnat ei oo olleet niin kipeet, ehkä ihan vähän arat, mutta ei mitenkään merkittävästi.

Ihan järkevältä kuulostaa tuo sun suunnitelma siitä ultrasta. Mäkin edellisessä raskaudessa soitin tosi ajoissa neuvolaan, kävin siellä, ja kokeissa ja ultrat jne...silti kaikki meni päin persettä. Jos raskaudun uudestaan, en osaa sanoa, miten itse toimisin. Osa minusta varmaan haluais tietää, onko siellä ketään ja taas osa minusta varmaan haluaisi olla menemättä ja olla raskaana, sillä niin kuin sanoit, saahan sen tuomion silloinkin ihan samalla tavalla, jos niin on käydäkseen.

Mä muuten käyn nyt sellasessa psykologisessä vyöhyketerapiassa. Uskon enemmän vaihtoehtohoitoihin mielen ja kehon eheyttäjänä. Se on auttanut tosi paljon noissa peloissa uutta raskautta kohtaan sekä auttanut mua käsittelemään tapahtunutta. Joten paljon valoisammilla fiiliksillä mennään kuin mitä silloin, kun aloin tänne ketjuun kirjoitella. Kiitos myös teille, jotka jaksatte innostua ovulaatioistanikin!!! ;) Moni hyvä ystäväkään ei niistä niin paljon innostu kuin te kuumeilijaystävät täällä!