Faith

En päässyt lukemaan juttua.

Se todella vaikuttaa olevan niin yleensä, että mitä pitempään on eristäytynyt sosiaalisesti, sitä korkeammaksi tulee kynnys lähteä taas ihmisten pariin. Erityisessä vaarassa ovat ne, jotka viihtyvät yksin.

Tilanne voi aluksi tuntua siltä, että kaikki on omassa hallinnassa.

Vierailija kirjoitti:

No pieniä juttuja sinänsä mutta sanonut että minun jutut on tylsiä ja taitaa alkaa puheenaiheet loppua kesken (ravintolassa), kuulemma narsistista ottaa itsestään selfieitä (otan joskus silloin kun olen laittautunut) ja joihinkin juttuihin että ehkä sinäkin kasvat joskus aikuiseksi (olen 29v), mm viimeeksi siitä kun otin liikaa ruokaa hotelliaamiaisella, mitä en sitten jaksanutkaan kaikkea syödä. Tässä nyt viimeisimmät. Ap

Minusta esim. tuo ensin mainittu on loukkaava ja täysin turha kommentti. 

Ihmisillä on erilaisia kommunikointityylejä eivätkä kaikki pidä samoja asioita loukkaavina, mutta jos tarkoituksena on elää yhdessä, pitäisi olla valmis muuttamaan omaa tyyliään kumppanin pyynnöstä.

Se tosiaan on tuossa suurin ongelma, että mies ei ota vakavasti sitä kun sanoit asiasta, vaan laittaa senkin sinun syyksesi.

Olin yläasteella jälki-istunnossa myöhästymisten takia. Meillä oli systeemi, että jokaisesta myöhästymisestä sai olikohan se nyt 15 minuuttia jälki-istuntoa.

Sellaisissa ryhmissä joissa ei ollut paria kaveriani, tulin valituksi aina viimeisten joukossa.

Nyt aikuisenakin, kun ei enimmäkseen kuljeta kavereiden kanssa, jään yleensä jollain tavalla ulkopuoliseksi ryhmistä ja porukoista silloin harvoin kun sellaisissa tilanteissa olen. Se ei harmita minua, koska pärjään hyvin yksin. Vain se oli opiskeluaikoina inhottavaa, jos jotain tehtävää ei voinut tehdä yksin ja oli ängettävä johonkin ryhmään.

Jos sinulla on joku ystävä tai muu läheinen, mene hänen kanssaan ravintolaan syömään tai vaikka elokuviin. Tai voihan noihin mennä yksinkin.

Itse varmaan ostaisin uuden vaatteen tai asusteen.