Faith

Luulin että kaikki ihmiset elävät satavuotiaaksi elleivät kuole jossain onnettomuudessa tms.

Luulin että maito on suomalainen keksintö ja että mustikoita kasvaa vain Suomessa. 

Luulin että Suomi on objektiivisesti maailman paras maa niin että kaikkialla muuallakin ajatellaan niin.

Viime viikolla tilaamani pöytäkuusi + valosarja saapuivat tänään, ja ne ovat juuri sellaiset kuin toivoin. Valot ovat tarpeeksi kirkkaat joulukuusen valoiksi, sävy kuitenkin kauniin lämmin. Testin jälkeen pakkasin kuusen vielä piiloon, kuukauden päästä sitten pääsen sitä koristelemaan.

Eilen tilasin itselleni joululahjan, vanhan Grimmin kauneimmat sadut -satukirjan (1946). Meillä oli tuo kirja kotona kun olin lapsi. Sittemmin ahkerassa käytössä vuosikymmenet olleen kirjan lankasidonta hajosi. Nyt löysin satukirjan antikvariaatista ja tilasin heti.

Nyt saa kyllä tämä tuhlaaminen loppua. Toisaalta eipä tuo kirjakaan maksanut kuin 15 euroa.

Mukavaa tiistai-illan jatkoa kaikille!

Pyrin olemaan hyveellinen ja ajattelen usein hyveiden sisältöä ja soveltamista käytännön tilanteissa. Opettelen hyveitä Raamatusta. Raamatun opetuksista ja kertomuksista löytyy toki muitakin aloittajan mainitsemien lisäksi, esim. nöyryys, kärsivällisyys, lempeys ja uskollisuus. 

Raamatussa muistaakseni ei mainita sanaa hyve, mutta mielestäni se on käyttökelpoinen käsite kun elää täällä maailmassa ja toimii arjen vaihtuvissa tilanteissa.

Mielestäni tuo periaate sinänsä ei ole seurakunnalta väärin, koska uskovaiset haluavat jakaa syötävän leivän lisäksi myös Jumalan sanan leipää. 45 minuutin tilaisuus on kuitenkin ehkä liikaa vaadittu. Ruoka-avun tarvitsijoissa saattaa sitä paitsi olla sellaisia joiden on mt-ongelmien takia vaikea osallistua yhteistilaisuuksiin.

Itse järjestäisin tuon niin, että Jumalan sanaa, vaikka evankelioivan Raamatun jakeen, saisi aina kirjallisessa muodossa sen ruoan mukana, ja tilaisuuteen osallistuminen olisi vapaaehtoista.

Sekin, että jaetaan pelkkää ruokaa ilman mitään julistamista ja evankeliointia on arvokasta auttamistyötä.

Tilasin itselleni antikvariaatista vanhan Grimmin kauneimmat sadut 1 -satukirjan Rudolf Koivun kuvituksella. Kirjan alkuperäinen ilmestymisvuosi oli 1946.

Meillä oli tuo kirja kun olin lapsi, äitini oli saanut sen joululahjaksi lapsena 50-luvulla. Ajan mittaan kirjan lankasidonta hajosi, sivuja irtoili. Olen pelännyt etten enää löydä samanlaista. Kokoelmassa on kaikki sadut kerrottu juuri oikein, niissä puhutaan Jumalasta ja kristillisistä hyveistä. Ja se kaunis kuvitus...