Faith

Eivät ne ole väärin.

Omassa lapsuudenperheessäni oli vahvasti ns. perinteinen roolijako: äitini oli suurimman osan aikaa kotiäiti ja hoiti pääsääntöisesti kotityöt, ruokahuollon ja lapset, ja isäni kävi kodin ulkopuolella töissä sekä hoiti kaiken autoon, kodinkoneisiin ja pihatöihin liittyvän.

Vanhemmillani oli tässä hyvä tuurikin, koska kumpikin oli tyytyväinen juuri omaan vastuualueeseensa.

Jos taas pariskunnan molemmat osapuolet inhoavat vaikka kotitöitä ja molemmat mieluummin tekisivät pihatöitä, niin heidän pitää vain sitten jakaa molemmat vastuualueet kahtia tai löytää muu ratkaisu. Ei tuokaan mikään ongelma ole.

Jos pystyt niin kannattaa harrastaa päivittäin liikuntaa. Siis jos et jo harrasta.

Sitä varten ei tarvitse mennä mihinkään, ei edes ulos. YouTubesta nimittäin löytyy hyviä kotona tehtäväksi soveltuvia ohjattuja aerobic-sessioita. Hae sanoilla low impact workout, niin saat sellaisia joissa ei hypitä (alakerran naapurit eivät hermostu). Monet ovat kestoltaan vain 20-30 minuuttia eli eivät liian raskaita.

Ulkoilu olisi tietenkin hyvä, mutta sisälläkin voi tosiaan liikkua. Liikkumisella on yllättävän paljon vaikutusta mielialaan.

Ainoa tärkeä asia on, että teet työsi. Kunhan kohteliaisuussanat ja työhön liittyvä kommunikaatio sujuvat joten kuten, voit muun ajan olla hiljaa jos haluat. Ei kai tuossa muuta voi?

Noista vaihtoehdoista ei oikein mikään. Jos mysli olisi oikealla maidolla, niin ehkä se. Voileipä + maitokin on ok.

Pikku välipaloista, kuten hedelmä tai kourallinen pähkinöitä, nälkä vain yltyy. 

Yleensä suosin jogurttia ja viiliä välipalana. Maitotuotteiden rasva ja proteiini vievät minulla nälän hyvin.

Jos on terveet silmät ja näköhermot, niin näkee teknisesti oikein eli kyllä.

Näkeminen ei kuitenkaan pääty siihen, vaan aivot käsittelevät silmien ja näköhermojen välittämän kuvan. Ne aivojen alueet, jotka osallistuvat näköinformaation käsittelyyn eivät ole irrallaan muusta aivostosta, vaan kytkeytyvät mm. tunteita ja muistoja sääteleviin alueisiin. Varmaan kaikilla mm. oma ulkonäkö herättää välittömästi muistoja ja tunteita ja sitä myöten yksilöllisiä merkityksiä. 

Jotenkin näin olen aivoista kiinnostuneena maallikkona ymmärtänyt. Ihminen näkee siis paitsi silmillään, tavallaan myös aivoillaan.