Faith

Kyllä kai melkein jokainen keskittyy omiin ongelmiinsa enemmän kuin muiden ongelmiin, mutta jotkut, kuten ap:n ystävä, tilittävät toiselle omista ongelmistaan liian paljon. Tällä palstalla on puhuttu ilmiöstä monta kertaa. 

Miten nämä supertilittäjät reagoivat, jos heille tilittää yhtä paljon? Pystyvätkö he kuuntelemaan toista yhtä paljon kuin vaativat huomiota itselleen?

Täytetyt letut. Täytteeksi joku kikherne-vihannestäyte, päälle juustoraastetta.

Linssi-kasvispihvit ja perunamuusi.

Hernekeitto.

Luen. Eniten kotimaista runoutta 1800- ja 1900-luvuilta. Minulla on paljon runokokoelmia, perin ne isotädiltäni, joka kuoli 90-luvun lopulla.

Luen vanhoja lempirunojani (joita on useita kymmeniä) yhä uudelleen, ja silloin tällöin vanhoista kirjoista löytyy joku uusi, jonka hienoutta en ole aiemmin tajunnut.

Ihan totta että eristäytyvän persoonallisuuden (skitsoidi persoonallisuushäiriö) ja hyvätasoisen autismin tai aspergerin oireyhtymän kuvauksissa on aika paljon samaa. On niissä kyllä erojakin.

Olen samaa mieltä tuon Eetun kanssa, ettei persoonallisuushäiriöluokituksista tarvitse välittää, jos pärjää ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on.

Tein joskus netistä löytyvän ammattilaisten laatiman persoonallisuushäiriötestin, ja vaikkei minulla sen perusteella ole mitään persoonallisuushäiriötä, eniten sain pisteitä juuri tuosta skitsoidista. Jostain autismitestistäkin sain hieman tavallista korkeamman pistemäärän, vaikkei minulla ole autismia.

Olen nyt pari kuukautta syönyt aamiaiseksi kaurapuuroa, jossa on pellavansiemenrouhetta, kurpitsansiemeniä sekä sokeroimatonta maapähkinävoita + pinnalla kanelia.

En ole koskaan aiemmin aikuiselämässäni harrastanut säännöllistä aamusyömistä. Nyt olen aloittanut sen, koska harrastan liikuntaa jo aamupäivällä / alkupäivästä, niin täytyy saada energiaa.