Faith

Kyllä kai syömishäiriöisellä, olipa hän alipainoinen tai ylipainoinen, voi olla ammatillista osaamista ja tietoa ravitsemuksesta. Onhan niitä suutarin lapsilla ei ole kenkiä -tapauksia joka alalla.

Johan nyt on kumma että Jumalasta puhuminen pyritään siivoamaan kaikkialta, jopa kirkon tilaisuuksista. Pitäisikö ihan tehdä laki, että kirkossa saa ja pitääkin puhua Jumalasta ja Raamatun kertomuksista. Kirkkoon astutaan omalla vastuulla, pakko ei ole tulla.

Lapsi voi saada suurta apua ja lohtua siitä sanomasta, että on olemassa Jumala joka välittää hänestä ja on hänen puolellaan esim. kiusaamistilanteissa.

Kaveritaidot on tärkeä asia mutta siitä voi puhua muualla.

Suuri osa klassisesta musiikista, jossa on libretto eli sanat, on hengellistä kristillistä musiikkia. 

Osan mielestä sisällä juokseminen kuuluu normaaliin elämisen ääniin. Minun mielestäni ei kuulu, koska omassa lapsuudenperheessäni oli sääntönä ettei sisällä saa juosta, juuri naapureiden takia.

Laita lappu ja jos se ei tehoa, niin valita isännöitsijälle.

Jos sekään ei tuota tulosta, niin laita korvatulpat aina kun töminä alkaa ja tarvittaessa kuuntele tv:tä, musiikkia tms. tulppien läpi sitten kovemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Tykkäsin. Oli hauskoja ja surullisia kohtauksia. Lähes puhumattoman isoisän tarina ehkä alkoi avautua loppua kohden, rivien väleissä.

Omaa perhejouluani elokuva ei kaiken kaikkiaan muistuttanut, mutta joitain tutun oloisia arkisia tilanteita oli, lähinnä äänimaailmassa. Yhdet koristelevat kuusta ja kuvaavat harrasta joulunviettoa videolle ja toiset taustalla kiistelevät jostain käytännön asiasta, kuten margariinista. Tuli mieleen että ehkä elokuvan tekijä oli kuunnellut perheiden kotivideoita oikeanlaista äänimaailmaa luodessaan.

Leena Uotila oli tosi hyvä roolissaan.

Kerrotko, mitä isoisän tarinasta sait selville. Mulla meni osa elokuvasta eilen vähän ohi niin pitää kattoa vielä Areenasta uudelleen.

Puolivälin jälkeen oli kohtaus, jossa isoisä oli yksin kotona ja hänelle tuli vieras, Seppo, nuoruuden ystävä meriltä. He halasivat pitkään eteisessä. Kun isoäiti tuli kotiin, isoisä ja Seppo istuivat vaitonaisina pöydän ääressä. Ajattelen niin että elokuvissa ei ole ns. turhia, randomeja kohtauksia, vaan että jokainen kohtaus on valittu siksi että se kertoo henkilöhahmojen tarinasta jotain olennaista. Minusta tuo kohtaus kertoi, että isoisä oli jäänyt kaipaamaan nuoruuden vapaata elämäntyyliään eikä ollut ehkä koskaan kokenut omakseen sitä johon oli lähtenyt, tavallisen perheenisän elämää siis. Siinä saattoi olla syy hänen poissaolevuuteensa ja alkoholisoitumiseensa.