Faith

Sanakirjan mukaan kiltteys on mm. kohteliaisuutta, ystävällisyyttä, huomaavaisuutta, hyväntahtoisuutta ja sävyisyyttä. Kyllä se voi ilmetä muiden auttamisenakin.

On näköjään suomalainen versio englantilaisesta minisarjasta A Mother's Son (2012), jonka katsoin joitain kuukausia sitten DailyMotion-sivustolta. Se ainakin oli aika hyvä. Täytyy katsoa tämä suomalainenkin.

Olen lukemassa jännitysromaania Au pair (Emma Rous). Sen kieli (tai suomennos ainakaan) ei ole kovin hyvää mielestäni. Tarina on ihan mukaansatempaava. Kirjan kohderyhmä on ehkä nuoret aikuiset, vaikkei sitä virallisesti olekaan luokiteltu siten. Toki sen osasin aavistaa, mutta silti halusin lukea mielenkiintoiselta vaikuttavan kuvauksen takia.

Meneillään on myös kotimainen novellikokoelma 24 yötä jouluun, jossa on 24 joulun aikaan sijoittuvaa dekkarinovellia. Luen niitä järjestyksessä yhden joka päivä jouluaattoon asti. Tähän mennessä noin puolesta olen tykännyt.

Olen sinnikkäästi yrittänyt kuunnella äänikirjana Charles Dickensin Joulun aattoa (Saiturin joulu) Areenasta. Äänikirjat eivät ilmeisesti ole minun juttuni. Tykkään enemmän lukemisesta. Tai ehkä kuuntelu vaatii totuttelua. Joulun aatto on kyllä hienosti toteutettu, kerronnan lomassa on tunnelmallista viulu- ja pianomusiikkia.

Hienoa että tuo Notre Damen uudelleen avaaminen järjestettiin tuollaiseksi (läntisten) maiden johtajien tapaamiseksi. Siellä on Macron, Trump, prinssi William, Zelenskyi ja ties keitä muita.

Toinen jakso on ollut tähän mennessä parempi. Ensimmäinen alkoi niin toiminnallisissa merkeissä ja suurten tapahtumien keskeltä, ettei ollut helppo päästä tarinaan sisälle. 

Olisikohan presidentti oikeasti noin yksin tuollaisessa tilanteessa kuin sarjassa esitetään? Eiköhän oikeasti presidentin ympärillä olisi luotettavia ulkopolitiikan ja puolustusvoimien asiantuntijoita joita hän voisi konsultoida kaikessa? Tuskinpa kesälomakausikaan olisi ongelmana, vaan aina olisi saatavilla ydinryhmä joka pistää asiat käyntiin.