Faith

Minä tuollaisessa tilanteessa lähettäisin kortin ja jonkun pienen lahjan. Ripillepääsylahja voi olla vaikka elämänvaiheeseen sopiva mietelause- tai runokirja. 

Ujona ihmisenä en varmaan menisi juhliin kun talo olisi täynnä tuntemattomia ja olisin siitä kaveristanikin etääntynyt.

Voi. Olin nuorena masentunut, mutta en enää ole. Konkreettisissa olosuhteissani ei ole tapahtunut muutosta, paitsi huonompaan (sain diagnoosin MS-taudista). Voin nykyään hyvin: huolehdin itsestäni, hoidan käytännön asiat järjestelmällisesti (masentuneena vitkuttelin kaikessa), harrastan ja nautin elämästä.

Lempirunoni Eino Leinolta on Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks. En tiedä tiedä onko se kaunein mutta se on niin syvällinen ja hieno.

Joskus syksyllä 1992-93 oli kivoja viikonloppuja kotona perheen kanssa. Olin yläasteella silloin. Alkuillasta syötiin yhdessä äitimme kokkaamaa hyvää ruokaa, esim. jotain lihapataa. Pöytä oli katettu kauniisti ja oli kynttilöitä palamassa. Ruoan jälkeen vanhempamme pelasivat keittiössä trivial pursuitia ja joivat viiniä, ja me lapset saimme viikonlopuksi ostetut karkit ja menimme katsomaan Disney-elokuvaa olohuoneeseen. Elokuvan jälkeen menin omaan huoneeseeni kuuntelemaan musiikkia ja kirjoittamaan päiväkirjaa ja haaveilemaan.

Olen nähnyt uutisotsikoita joissa sanotaan että kalorittomat limsat lihottavat. Oikea muotoilu olisi että ne saattavat lisätä syömishalua tms. Tuo muotoilu että ne lihottavat on käytännössä yhtä hölmö kuin se väite että jäätelönsyönti aiheuttaa hukkumiskuolemia.