Faith

Ujona tykkäisin tuollaisista juhlista. Tunnelma olisi varmasti vapautuneempi kun voisi kulkea ja katsella ympäristöä. Jotain koossa pysyvää piirakanpalaa on helppo syödä seisoskellenkin sekä makkaraa. Säällä on myös merkitystä: ei saisi tuulla kauheasti eikä tietenkään sataa. Kutsussa pitää ohjeistaa laittamaan oikeanlaiset jalkineet.

Kutsuun voisi sisällyttää huomautuksen että tarkoitus on mökkeillä nyyttäriperiaatteella: jokainen tuo jotain. Toisaalta siinä taas kutsuttu saa itse päättää mitä tuo, ja vain suurin piirtein sovitaan tuomisista etukäteen etteivät kaikki tuo jotain samaa. Tarkat vaatimukset tuomisista ovat tökeröitä.

Tein tänään ihan äärimmäisen hyvää jauheliha-mustalinssi-kasvis-kvinoapaistosta jonka maustoin mm. juustokuminalla. Laitoin loput rasiaan jääkaappiin. Ihanaa että saan taas huomenna syödä sitä.

Rohkeus yrittää ratkoa itse ongelmia ja hoitaa vaikeitakin asioita, koska tekemisen myötä oppii. Mutta jos rohkeus yrittää puuttuu niin on vaikea oppia ja itsenäistyä.

Minä itsenäistyin parikymppisenä opiskelijana lyhyessä ajassa tosi paljon, kun oli pakko hoitaa omatoimisesti tärkeitä asioita. Olin muuttanut pikkukaupungista isoon kaupunkiin opiskelemaan, ja minulle tuli vakavia terveyshuolia (jotka vuosia myöhemmin todettiin MS-taudin aiheuttamiksi). Yhtäkkiä piti hoidella hirveästi asioita ison yliopistosairaalan kanssa. Enkä voinut pyytää vanhemmiltani apua koska he olivat kaukana ja tunsivat uutta asuinkaupunkiani vielä vähemmän kuin minä.

Sano hänelle että et oikein enää tykkää puhua puhelimessa mutta että viesteihin vastaat. Kirjallinen viestintä on helpompi tuollaisissa tapauksissa koska tunnelataus on vähäisempi.