Faith

+25,1

Illalla ja yöllä ikkunat auki, päivisin kiinni.

Ainakin se ihmisjoukko, johon itse kuulun, tekee.

Viime päivinä olen katsellut australialaisen SBS Insight -kanavan keskusteluohjelmia. Kyseessä on Australian versio Ajankohtaisen kakkosen teemailloista. Siis alun perin televisiossa suorana lähetettyjä keskusteluja ajankohtaisista teemoista. Keskustelijoina on asiantuntijoita, kokemustuntijoita, kansalaisaktivisteja. 

Kanavalla on valtava määrä ohjelmia vuosien varrelta.

Tuo resilienssikeskustelu on hyvä, samoin eilen katsomani jakso Hearing Voices jossa keskustellaan äänien kuulemisesta, siis siitä psykologisesta / psykiatrisesta ilmiöstä. En varmaan koskaan aiemmin ollut nähnyt keskusteluohjelmaa kyseisestä aiheesta. 

Jos minulle tulee jostakusta ihmisestä kielteisellä tavalla outo olo ilman, että hän on tehnyt tai sanonut mitään mihin se perustuisi, ajattelen että olen ennakkoluuloinen tai että heijastan häneen jotain omaa tunnettani tai että hän muistuttaa minua tiedostamattomalla tasolla jostakusta aiemmasta ilkeästä ihmisestä tms. En todellakaan hyppää siihen tulkintaan että tuossa ihmisessä on jotain pielessä ja minä intuitiivisesti vaistoan sen.

Minä tuollaisessa tilanteessa lähettäisin kortin ja jonkun pienen lahjan. Ripillepääsylahja voi olla vaikka elämänvaiheeseen sopiva mietelause- tai runokirja. 

Ujona ihmisenä en varmaan menisi juhliin kun talo olisi täynnä tuntemattomia ja olisin siitä kaveristanikin etääntynyt.