Faith

Kotirouvana oleminen on normaalia elämää, joka tosin Suomessa ei ole kovin yleistä. Tradwifena eläminen on kotirouvuuden tasa-arvopoliittisesti merkityksellisten aspektien provosoivaa korostamista sosiaalisessa mediassa osana ns. kulttuurisotia.

Viime vuosina siellä on alkanut tulla otsikoita joissa vihjataan että on selvinnyt joku yllättävä terveydelle ja hyvinvoinnille haitallinen ruoka-aine tai tapa, mutta sitten se onkin joku itsestään selvä juttu. Esim. "Tämä ruoka-aine tuhoaa hampaat" ja sitten jutussa selviää, että kyseessä on sokeri. Tai "Eräs tapa vie yöunet" ja jutussa selviää että kyseessä on kahvin juonti illalla.

Lapsena kävin perheeni kanssa katsomassa edesmenneitten sukulaisten hautoja ja tuntui huikealta että jotkut heistä olivat syntyneet 1800-luvun puolella. Se että jonkun nyt elävän isovanhempi on syntynyt 1700-luvulla on melkein käsittämätöntä. Mutta on se täysin mahdollista, jos isoisä ja isä ovat olleet korkeassa iässä lapsen syntyessä ja sitten tämä pojanpoika on itsekin jo korkeassa iässä.

Tuossa esimerkkitapauksessa autoilijan tekemä vääryys oli se paikalta pakeneminen ilman, että olisi pysähtynyt varmistaakseen että jalankulkija on kunnossa, tarjotakseen apua ja selvittääkseen onnettomuuden. Se tölväisy sinänsähän oli ap:n mukaan vahinko.

Mutta joo, täytyy tunnustaa väärät tekonsa itselleen ja jos on uskovainen niin Jumalalle sekä mahdollisuuksien mukaan selvittää vääryys uhrin (ja mahdollisesti rikosoikeuden) kanssa jälkeenpäin.

Ehkäpä kaikkia eivät jää syyllisyyden tunteet vaivaamaan tietoisesti eikä edes alitajuisesti, ainakaan kovin herkästi. Jotkut taas tuntevat syyllisyyttä herkästi. Se on hyvä jos on herkkä omatunto, toisaalta pitää ottaa vastaan myös myös anteeksianto ja olla armollinen itseäänkin kohtaan.

Ehkä hän oli juuri käynyt keskustelun Trumpin kanssa ja saanut tältä odottamatta hyväksynnän jollekin idealleen. Siitä ilahtuneena näpytteli kommentin.