Faith

Jännittyneisyys ihmisten ilmoilla ollessa voi johtaa hienoisesti pälyilevään käyttäytymiseen. Ja kun pälyilee, katse voi osua myös turvatarkastajiin jolloin saattaa syntyä katsekontakti vaikka sekunnin kymmenesosaksi. Se katsekontakti todennäköisesti laukaisee turvatarkastajassa halun tarkastaa kyseinen yksilö lähemmin.

Päivällä liikuntaa, sitten ruoanlaitto ja syöminen, illalla lukemista, elokuvan katselua, musiikin kuuntelua.

Nyt on meneillään voimaharjoittelu (kirjoittelen sarjojen lomassa tänne palstalle). 

Tänään yritän lukea loppuun jo yli viikko sitten aloittamani kirjan. Jostain syystä viimeiset 50 sivua tuntuvat raskailta. Kyseessä on tietokirja.

Kannattaa ihan reilusti vaikka pakottaa itsensä kävelylle. Ainakin oma kokemukseni on, että olo on paljon parempi sen jälkeen kun on tehnyt jotain terveyttä ja hyvinvointia edistävää tai hyödyllistä.

Viime aikoina olen nähnyt hyviä, siis onnellisia, unia. Olen kyllä nähnyt paljon painajaisia elämäni aikana, sekä pelkästään hirveitä tunnelataukseltaan että tarinallisen filosofisia ja opettavaisia.

Häpeän tunne joka on laajentunut ja jo aikoja sitten irronnut ja lipunut kauas mistään järjellisestä syystä on aika hankala asia hoitaa. Häpeällähän on paikkansa, se voi hölmöilyn jälkeen saada ihmisen toimimaan harkitsevaisemmin tulevaisuudessa. Mutta tuollainen laajentunut ilman syytä tunnettu häpeä on oma ilmiönsä.

Kristinuskossa annetaan ns. patenttivastauksena häpeän ongelmaan se, että Jeesus on sovittanut syntimme ja on täydellinen meidän vajavaisten puolesta. 

Ongelmana voi kuitenkin olla pelkkä häpeän tunne joka aktivoituu tyhjästä. Ehkä se kuuluu ihmisyyteen, siis osalla ihmisistä (jotkuthan eivät tunne häpeää edes silloin kun olisi syytä, mikä on huonompi juttu).

Kotirouvana oleminen on normaalia elämää, joka tosin Suomessa ei ole kovin yleistä. Tradwifena eläminen on kotirouvuuden tasa-arvopoliittisesti merkityksellisten aspektien provosoivaa korostamista sosiaalisessa mediassa osana ns. kulttuurisotia.