Faith

Toinen jakso on ollut tähän mennessä parempi. Ensimmäinen alkoi niin toiminnallisissa merkeissä ja suurten tapahtumien keskeltä, ettei ollut helppo päästä tarinaan sisälle. 

Olisikohan presidentti oikeasti noin yksin tuollaisessa tilanteessa kuin sarjassa esitetään? Eiköhän oikeasti presidentin ympärillä olisi luotettavia ulkopolitiikan ja puolustusvoimien asiantuntijoita joita hän voisi konsultoida kaikessa? Tuskinpa kesälomakausikaan olisi ongelmana, vaan aina olisi saatavilla ydinryhmä joka pistää asiat käyntiin.

Tein joitain vuosia sitten. Se oli ihan hyvää, mutta alkoi toki sulaa nopeasti ja olisi yksin pitänyt syödä se pois kerralla. Isommalle porukalle sopii jälkiruoaksi.

Kotitaloudessa 90-luvulla tehtiin uunijäätelöä. Jokaiselle 4 hengen ryhmälle oli varattu litra jäätelöä.

Välttelen nostalgisen haikeuden tuntemista. Ihan hetken kerrallaan ja harvakseltaan se on ok. Koen sen raskaaksi tunteeksi.

Minulla se ei johdu siitä että olisin tyytymätön siihen, miten elämä sittemmin on mennyt. Se on vain irrationaalista kaipausta. Irrationaalista sen takia etten kuitenkaan haluaisi palata niihin aikoihin vaikka keksittäisiin aikakone ja siihen tarjottaisiin mahdollisuutta.

Satunnaisessa järjestyksessä:

Jahti (2012)

Psyko (1960)

Vertigo (1958)

Solaris (1972)

Marttyyrit (2008)

Joistain em. elokuvista on sittemmin tehty jenkkiversio, ja ne ovat surkeita eivätkä missään nimessä tavoita alkuperäisten esteettistä ja filosofista hienoutta. Siksi laitoin vuosiluvut elokuvien perään.

Valitettavasti nykyaikana on yleistä, että jos omassa maassa ei viihdytä, lähdetään muualle. Sen sijaan pitäisi jäädä ja toimia sen puolesta, että omasta maasta tulisi parempi.