Faith

Ihailen 1970-luvun alun tyyliä, ja poolot kuuluvat siihen. Poolopusero ja sen kanssa kevyt neuletakki tai villamekko tai puolihame. Väreinä esim. beigeä, luonnonvalkoista, poltettua oranssia, sinapinkeltaista, havunvihreää, tummanruskeaa.

En itse pukeudu tuohon tyyliin enkä noihin väreihin, mutta jostain syystä tykkään siitä. Samaan aikakauteen kuuluivat myös romanttisen kauniit paitapuserot.

70-luvulla oli myös ihan karseaa muotia keinokuituisine retkuineen ja liian isoine kauluksineen. 

Sanakirjan mukaan kiltteys on mm. kohteliaisuutta, ystävällisyyttä, huomaavaisuutta, hyväntahtoisuutta ja sävyisyyttä. Kyllä se voi ilmetä muiden auttamisenakin.

On näköjään suomalainen versio englantilaisesta minisarjasta A Mother's Son (2012), jonka katsoin joitain kuukausia sitten DailyMotion-sivustolta. Se ainakin oli aika hyvä. Täytyy katsoa tämä suomalainenkin.

Olen lukemassa jännitysromaania Au pair (Emma Rous). Sen kieli (tai suomennos ainakaan) ei ole kovin hyvää mielestäni. Tarina on ihan mukaansatempaava. Kirjan kohderyhmä on ehkä nuoret aikuiset, vaikkei sitä virallisesti olekaan luokiteltu siten. Toki sen osasin aavistaa, mutta silti halusin lukea mielenkiintoiselta vaikuttavan kuvauksen takia.

Meneillään on myös kotimainen novellikokoelma 24 yötä jouluun, jossa on 24 joulun aikaan sijoittuvaa dekkarinovellia. Luen niitä järjestyksessä yhden joka päivä jouluaattoon asti. Tähän mennessä noin puolesta olen tykännyt.

Olen sinnikkäästi yrittänyt kuunnella äänikirjana Charles Dickensin Joulun aattoa (Saiturin joulu) Areenasta. Äänikirjat eivät ilmeisesti ole minun juttuni. Tykkään enemmän lukemisesta. Tai ehkä kuuntelu vaatii totuttelua. Joulun aatto on kyllä hienosti toteutettu, kerronnan lomassa on tunnelmallista viulu- ja pianomusiikkia.

Hienoa että tuo Notre Damen uudelleen avaaminen järjestettiin tuollaiseksi (läntisten) maiden johtajien tapaamiseksi. Siellä on Macron, Trump, prinssi William, Zelenskyi ja ties keitä muita.