Faith

En itse tykännyt. Kerran olen maistanut. Mitättömän maun lisäksi siinä häiritsee se ettei siinä ole oikein mitään terveellistä ja ravitsevaa.

Harrastan liikuntaa, olen jo aloittanut. Palasin eilen kotiin joulunvietosta eikä siellä juuri tullut liikuttua.

Tuhkimo (1950), Kaunotar ja hirviö (1991), Dickensin Saiturin joulu (sen eri versiot). Lisäksi englantilainen minisarja Mother Love (1989).

Viimeksi mainittu on minulle jouluinen koska se tuli tv:stä joulun alla kun olin ala-asteella ja se oli tosi mieleen painuva.

Mm. noita katson jouluisin mahdollisuuksien mukaan.

Mielestäni paras tapa suhtautua uskontoihin lasten kasvatuksessa on se, että vain kertoo lapsille uskonnosta ikätasoon sopivalla tavalla ja antaa heidän vapaasti esim. osallistua rukouksiin jos heistä tuntuu siltä mutta ei pakota mitään.

Tuolla tavoin ehkä todennäköistää sen että lapselle kehittyy terve ja myönteinen, omasta sisimmästä lähtevä suhtautuminen uskonasioihin.

Kristinuskossa pikkulapselle sopii kertoa vain vaikka että uskomme että on olemassa Jumala joka on luonut meidät ja joka rakastaa meitä ihmisiä. Esim. jouluisin lapset kuulevat aiheesta lisää kristillisten joululaulujen ja muiden perinteiden kautta. Lapset kyllä ovat vastaanottavaisia omilla hiljaisilla tavoillaan. Pakottaminen sen sijaan vain pahentaa asiaa.

Tällä hetkellä vettä, mutta meillä alkaa jouluateria puolen tunnin päästä, ja ruokajuomana minulla on kotikaljaa. Viiniäkin olisi tarjolla, mutta en halua hitustakaan krapulaa. Sitä paitsi kotikalja on hyvää varsinkin tällaisen perinteisen suomalaisen ruoan kanssa.