Faith

En valitettavasti. Joitain ihmisiä kohtaan lempeiden tunteiden tunteminen tulee helpommin, joitain kohtaan vaikeammin.

Lähimmäisenrakkaus taas ei ole pelkkä tunne, vaan ennen kaikkea käskyn noudattamista, Jumalan käskyn. On vaikeaa noudattaa lähimmäisenrakkauden käskyä, ja epäonnistun siinä jatkuvasti. Käsky kuitenkin on ja pysyy.

Kaikkia lähimmäisiä (= kaikkia kohtaamiamme ihmisiä ulkonäköön, hygieniaan, tekoihin, luonteeseen yms. katsomatta) on rakastettava, tulivatpa lempeät tunteet helposti tai vaikeasti tai ei ollenkaan. Käskyn vaatimustasoa ei milloinkaan alenneta jotta ihmisillä olisi mahdollisuus onnistua sen noudattamisessa paremmin. 

Nyt ulkona on vähän päälle 20 (täällä on 22) eli selkeästi viileämpää kuin 34 astetta. Itse pidän pöytätuuletinta ikkunalla puhaltamassa ulospäin lämmintä sisäilmaa, jolloin sisään käy ulkoa viileämpi ilmavirta siitä tuulettimen yläpuolelta. Ehkä laittaisin tuulettimen noin ja siirtäisin lapsen vuoteen siihen ikkunan eteen. Käyn itse välillä ihan vain seisomassa ikkunan luona kun haluan tuntea sen viileän ilmavirran.

Esimerkiksi sellainen joka ei ole nälkäinen aamulla ja jonka ateriarytmi painottuu myöhäisempään kellonaikaan. En monesti syö aamiaista, vaan ensimmäinen ateriani on päivän pääateria. Tykkään aamupäivällä harrastaa liikuntaa tyhjällä mahalla. Pääaterian jälkeen syön päivän toisen lämpimän ateriani eli iltapuuron 18-19 aikaan. Sen jälkeen syön jälkiruoan. Myöhemmin illalla vielä pienen illallisen.

Harrastan aika paljon liikuntaa ja annoskokoni ovat kohtuulliset, joten tämä toimii minulla. Olen hoikka enkä liho tällä tavalla.

Tämä on yksilöllistä.

Minulla ei ole masennusta mutta seuraava kokemukseni liittyy liikunnasta saatavaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Minulla ainoa liikuntamuoto josta saan sen kuuluisan liikunnan jälkeisen hyvän olon / euforisen tunteen on pitkät (vähintään 80 minuuttia) reippaat kävelylenkit. Minulle ei tule sitä juuri koskaan lyhyistä lenkeistä.

Onneksi ei tarvinnut. Joissain perheissä 80-luvulla vaikutti olevan jokavuotisena tapana että lapset menevät johonkin kesäleirille, ehkä se helpotti työssä käyvien vanhempien elämää. Minä ja sisarukseni saimme aina olla vapaasti kotona kesälomat.

Ekan luokan kouluvuoden päätteeksi tapahtui eräs asia jonka muistan vieläkin tosi elävästi. Kevätjuhlan jälkeen kun olimme palanneet luokkaan todistustenjakoon opettaja jakoi kaikille lomakkeen joka piti täyttää kesäsiirtolaa (= koululaisten kesäleiri) varten. Samalla opettaja ohjeisti että linja-autokuljetukset kesäsiirtolaan lähtevät silloin ja silloin koulun pihalta ja että lomake pitää ottaa mukaan täytettynä jne. Ymmärsin tilanteen väärin eli luulin että kaikki joutuvatkin menemään kesäsiirtolaan enkä pääsekään kotiin lomalle kuten oli puhuttu. Olin ihan itku kurkussa. Onneksi se ei ollut totta. Muistan kyllä että ne koulukaverit jotka menivät sinne olivat siitä tosi innoissaan. Jotkut oikeasti tykkäävät leireistä.