Faith

Avara luonto, Hercule Poirot ja erilaiset brittiläiset jännitysminisarjat.

Kivaa. Syön kohta päivän herkkuannokseni eli 30 g tummaa suklaata. Samalla luen jännitysromaania.

Maistoin noita juuri. Ne ovat kyllä lähellä sitä alkuperäistä (söin niitä teininä ihan koko ajan, joten tiedän mistä puhun), mutta maussa on eroa. Vaikea kuvailla mikä se ero on. Voisiko olla että alkuperäisten maku oli suklaisempi? Jotenkin syvempi maku niissä oli. Nämä uudetkin ovat kyllä herkullisia! Tykkään rommin mausta.

Ulkonäöltään tämä keksi on alkuperäisen kaltainen, paitsi halkaisijaltaan pienempi ja toisaalta hieman korkeampi. Lisäksi alkuperäisten rommitäyte oli ruskea, näissä täyte on vaalea. 

Jotkut ovat sitä mieltä että näissä uusissa keksi on kovempi, mutta itse kyllä muistan, että niissä alkuperäisissäkin oli kova keksi eikä sellainen pehmeä kuin jaffaleivoskekseissä. Suutuntuma voi olla erilainen siksi, että keksiosa oli ohuempi niissä alkuperäisissä, koska koko keksi oli litteämpi. Näin ainakin muistelen.

On vanhuksenakin varmaan mukavaa se että on päivällä ollut ulkona hoitajan kanssa puistossa syksyllä ruskan aikaan, ja sitten tulee takaisin sisälle omaan kotiin (vaikka se olisikin palvelutalossa), syö lämpimän aterian ja käy sohvalle viltin alle juomaan teetä tai pikarillisen sherryä ja kuuntelemaan äänikirjaa. Avoin konvehtirasia tietenkin sohvapöydällä. Jos kipuja tai muita jatkuvia vaivoja ei ole niin en näe syytä miksi tuollaisesta ei voisi nauttia.

Tekisin kasvisruokaa jota söisin myös itse. Jos vieraat olisivat vegaaneja, olisi hieman vaikeampaa, mutta eiköhän sekin onnistuisi rajallisen ajan.