Faith

Kannatan. Dynastiaa alkaisin katsoa.

Näen kerrostalojen pihoilla iltamyöhään leikkiviä lapsia, tupakoivia miehiä, pastellinvärisiin collegevaatteisiin pukeutuneita naisia joilla on permanentti. Näen farkkutakkisia nuoria kulkemassa kuulokkeet korvillaan, kuulokkeista kulkee johto farkkujen vyölenkistä roikkuvaan korvalappustereoon. Näen ihmisiä jonottamassa elintarvikekioskin luukulla. Puhelinkoppikin näkyy kadunkulmassa.

Tällä hetkellä luen Daphne du Maurierin romaania Serkkuni Raakel. Olen vasta sivulla 50 eikä nimihenkilö vielä ole astunut tarinaan.

Pari viikkoa sitten luin Daphne du Maurierin kertomuskokoelman Kauhunkierre. Siinä on viisi kertomusta, joissa on jännitystä, psykologista kauhua, yhdessä scifiä. Tykkäsin erityisesti kertomuksista Kauhunkierre sekä Vain ennen keskiyötä. Tunnelmallisia ja erikoisia tarinoita. Olen aikoinani nähnyt Kauhunkierteestä tehdyn elokuvan Don't Look Now (1973), ja elokuvasta muistiini painunut vaikuttava miljöö elävöitti nyt lukukokemustani. Tarinassahan seikkaillaan Venetsiassa.

Englantilaisessa trilleriminisarjassa Quiet as a Nun on useampi nunna keskeisinä hahmoina. Tarina sijoittuu luostariin. Sarja perustuu Antonia Fraserin saman nimiseen romaaniin.

Söin palan eilen tekemääni jauhelihapizzaa uunissa rapeapohjaiseksi lämmitettynä, sen kanssa join lasillisen kofeiinitonta kahvia.