Faith

Jos terveelliset elämäntavat (päihteettömyys, kofeiinittomuus, säännöllinen kohtalaisen rasitustason liikunta, monipuolinen ruokavalio) tai itsehoito (hengitysharjoitukset tms.) eivät ole auttaneet, niin varmaan kokeilisin jotain psykofyysistä terapiaa.

Jos sekään ei auta niin sitten masennuslääkkeitä. Ne kuulemma vaikuttavat välittäjäaineisiin siten että tunnereaktiot vaimenevat ja siten stressitaso laskee. Toki niillä saattaa olla kielteisiäkin vaikutuksia.

Bentsodiatsepiineihin en koskisi. Niiden kanssa riski on monella liian korkea että päätyy ojasta allikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Kävely ei laihduta eikä kohota kuntoa. Ellei sitten tosiaan kävele vauhdikkaasti jonkun 20 kilsaa päivässä.

Kyllä pitkät kävelylenkit kohottavat kuntoa, kunhan vauhti on reipas. Olen huomannut vaikutuksen kestävyyskuntoon selkeästi. Parhaan kuntovaikutuksen saa, kun reippaaseen säännölliseen kävelyyn yhdistää säännöllisen voimaharjoittelun (ihan kotona, vaikka kevyillä painoilla) sekä nopeat hengästyttävät liikuntapyrähdykset muutaman kerran viikossa (esim. portaiden juoksu ylös kerrostalossa).

Mutta laihtumisen kannalta ratkaisevaa on se miten paljon syö eikä niinkään liikunta.

Noista 1. ja 2. Ajatusmaailmassani ei ole käsitettä maailmankansalainen. 

En ole isovanhempi eikä tämä sovi elämäntilanteeseeni muutenkaan, mutta vastaan silti. Tekisin niin että ehdottaisin suoraan pojalle ja miniälle: "Mitä jos tehtäisiin ja syötäisiin yhdessä lounas kun tulen?" Sanoisin: "Päivä on jo pitkällä siinä vaiheessa kun pääsen perille, joten ruoka olisi paikallaan, ja olisi mukava syödä yhdessä. Mitä sanotte?"

Jotenkin tuohon tapaan. Minusta olisi ikävää jos en isovanhempana voisi aterioida yhdessä perheen kanssa.

Toissa kesänä. Se oli äitini tekemä kreikkalainen gyros kebab pitaleivän sisällä. Grillissä valmistettu, todella herkullinen.