eikkuli80

voisin tehdä tällaisen " listan" :



- ponnistusvaihe: Ehkä huvittavaakin, toka kerralla kun olimme jo sairaalassa ja juuri ennen vesien menoa ehdin sanoa kätilölle, että ei mua tässä muu hirvitä kuin se ponnistusvaihe... niin ne vedet meni sitten minuutin sisällä siitä ja kivut alkoi ja pian se ponnistusvaihekin. Syynä pelkoon on eka synnytys, jonka ponnistusvaihe kesti kai toista tuntia, virallisesti 36min ja päätyi imukuppiin. Eli minuutin ponnistusvaiheet on mun kohdalla haave vain... toinen ponnistusvaihe oli muistaakseni 18 min.



- vauvan vaurioituminen, eka kerralla sitä ei osannut pelätä mutta toisella kertaa oli päällimmäisenä ajatuksissa, varsinkin kun raskaus oli kestänyt 2 viikkoa yli la:n ja paino-arvio oli yli 4kg.



- oma vaurioituminen, jota eka synnytyksessä tuli koettua riittävästi. Tästä syystä pelkään myös imukuppia hysteerisesti... ja pelkään osaltaan myös liikaa puuttumista synnytykseen, etteivät puuttumiset enää osaltaan hidasta kivuliasta loppusuoraa tai aiheuta äidille lisärepeämiä.



- Se, etten saisikaan lasta rinnalle heti synnytyksen jälkeen. Eka synnytyksessä niin kävi, toisessa ei onneksi. Itkin kai niitä kyyneleitä vielä toisellakin kerralla, että miksei näin voinut olla eka kerralla.



- tietysti myös henkilökunnan osuus jännittää. Eka synnytyksessä oli tyly kätilö, josta jäi paljon toivomisen varaa. Käytös oli tosi ala-arvoista. Nyt toisella kertaa ei kätilöä tarvinnut jännittää, mutta sitten kun huoneessa tuli käymään virolainen miesgyne, niin toivoin todella ettei tarvisi hänen apuun turvautua... eikä onneksi tarvinnutkaan. Vaikka mistä sitä tietää, miten hyviä neuvoja olisi osannut antaa ;) eikä tietysti tositilanteessa varmaan niin hölmöjä mietikään.



Tietysti myös se jännittää, miten asiat alkaa sujua synnytyksen jälkeen. Onneksi minun kohdalla toinen synnytys paikkasi ensimmäisen jälkeen jääneitä henkisiä vaurioita. Ja kun on kerran ollut liki invalidi noissa " luonnollisissa" toimituksissa kuukausien ajan, niin tietysti sitä jännittää ja pelkää ja toivoo parempaa ja pelkää pahinta. Mutta näköjään niinkuin voi yhdelle äidille syntyä erilaisia lapsia, niin voi näköjään olla myös täysin erilaisia synnytyksiä.

Eka raskaudessa lähti lapsivedet tihkasemaan aamuyöllä 38+1. Luultavasti kalvot puhkastiin lopullisesti sitten ponnistusvaiheen alussa n. 18 tuntia siitä kun tuo tihkuminen oli alkanut, kun vauvan päähän laitettiin pinni, koska mulla ei ole asiasta enää sen kummempaa havaintoa. Toka raskaudessa limatulppa alkoi vuotaa 41+1, supistukset alkoi viimein 41+5 ja vedet meni 1,5 tuntia ennen vauvan syntymää, 4,5 tuntia supistusten alusta ja oltiin jo sairaalassa. Eli tässä tuli kokemus molemmista " ääripäistä" kun vauva kuitenkin on ollut ns. täysiaikainen kummallakin kerralla...



eikkuli ja ipanat 2½v ja 4kk

Meillä Martta on nyt 3½kk ja oppi viime perjantaina käännöksen =) Ei vain enää muista miten käännyttiin toiseen suuntaan, joten huuto tulee jos a)ei pääse kääntymään mahalleen b) kun viimein pääsee eikä enää jaksakaan olla, niin kun ei pääse takaisin... Myös esineisiin ottaa hyvin kiinni ja helistimen kanssakin häärää jo pitkät tovit. Yöt menee semmosta 8-10 tunnin yhtenäistä unta (mistä jaksan olla joka päivä kiitollinen!!!!) kun illalla tankkaa ensin tissillä ja sitten vielä peukalolla loput ;) Mahavaivaa on ollut nyt enemmän, kakka haisee pahalta ja ummetustakin on. Painoa kotipuntarin mukaan yli 7,5kg, tasan 4kk sitten päästään puntariin (18.8.).



Ensi viikolla meillä alkaa taas siperia oikeasti, kun mies menee töihin. Työmatkat 50km suuntaansa, tulee mukaan kuvioon joten sitä se sitten on. Eikä mulla tietekään autoa käytössä päivisin. Muuttamaan aletaan ensi kuun puolella, saa nyt sitten nähdä koska. MIes justiin kasaa pahvilaatikoita eteisen täydeltä, voi voi...



Mutta vielä päästään pakenemaan mökille. Koko kesä mennyt tämän rivarin ***:n hidasta ulkoremonttia kuunnellessa...



eikkuli ja Martta + isoveli

Tyttö on nyt 3½kk, painoa 7,5 kg päälle ja täysimetyksellä mennään. Minä kiinnitin huomion tähän vatsan toimintaan koska ongelmat alkoivat SEURAAVANA PÄIVÄNÄ kun oli annettu se 3kk yhdistelmärokotus. Siihen saakka kakka ei haissut yhtään miltään, eikä liioin pierut. Sen jälkeen aivan kananmunamainen lemu tosiaan alkoi... Välillä on ollut 3-4vrk:n kakkataukoja ja hirveän tuskan kanssa kakkaaminen nykyään.



En voi olla miettimättä, johtuuko tuosta rokotuksesta.

Ihan aluksi PEPPINETALLE: Oliko siellä Reiman parkanon myymälässä edullisempia nuo reimatecit????? Täytyy kysyä jos vaikka saisi miehen sinne asti lähtemään reissuun, keskisellä ollaan joka tapauksessa lähdössä vielä käymään...



Meillä elämä meni vähän risaiseksi sen 3kk yhdistelmärokotteen jälkeen, Martalla on siitä lähtien ollut maha sekaisin :( Kakka haisee mädältä ja välillä on kovia ummetusjaksoja ja ilmavaivoja selvästi enemmän. Luulin ensin että johtuu esim. uusista perunoista joita olen syönyt, mutta välttäminenkään ei näköjään auta mitään. Onko muille tullut siitä varsinaisesta 3kk rokotteesta vaivoja?



Martta ei tosiaan vielä käänny paitsi mahalta selälleen - jos muistaa ;) Juttua tulee kovasti jos joku vain seurustelee ja vähän on vissiin nyt niitä rintaraivareitakin ollut, tai ainakin niiksi tulkitsen nuo huudot kun tissi on jo suupielessä.



Siivoukset meillä hoidetaan tätä nykyä tosi HARVOIN, kämppä kun on liika pieni ja tavaraa joka nurkka täynnä. Onneksi päästään muuttamaan 2kk päästä, sitten luulisi ettei ihan koko lattiapinta-ala ole käytössä ja siivouskin helpottaisi... Mies käytännössä hoitelee imuroinnit ja lattianpesut silloin kun niitten aika on, tosin viimeksi äiti kävi meillä pyörähtämässä ja siivosi koko kämpän... Päivät on aika täysiä, tuntuu että hyvä jos astianpesukoneen ehtii täyttää ja tyhjentää ja pyykit saada hoidettua.



Mutta nyt Martta huutelee taas jo kyllästymistään, pitää mennä!



eikkuli ja Martta 3kk1vk