eikkuli80

että tietysti jos lapsi on kivulloinen ja sairas, ruoka ei mene tai oksentelee (se oli meidän esikoisella aika varma merkki korvatulehduksesta), on kuumeinen eikä kipulääkkeet auta niin sitten tietysti lääkäriin.

Miksi niitä antibiootteja kannattaisi ehdoin tahdoin syödä, kun useimmat korvatulehdukset paranevat itsellään? Meillä esikoisella oli 1½-2 -vuotiaana musitaakseni 6 korvatulehdusta, aina kun vietiin tk-lääkärille oli tulehdus. Mutta mutta, korvalääkäripä sitten viimein kun sinne päästiin sanoikin, että noin pienillä tulehdusta on vaikea todeta varmaksi sillä kalustolla mitä tk-lääkäreillä on käytössä (varsinkaan kun eivät käytä tympanometriä!). Korvalääkäri neuvoi reilun annostuksen Pronaxenia ja kehotti antamaan sitä (tulehduskipulääke) silloin kun arvelee, että tulehdus voisi olla ja vasta sitten lääkäriin kun tuntuu että sekään ei auta. Mutta muutaman päivän voi katsoa ihan rauhassa, ellei tenavalla ole mitään hätää tai se menee tulehduskipulääkkeellä ohitse. Näin meillä on menty, ja tuon käynnin jälkeen on syöty sinä keväänä enää yksi antibioottikuuri ja sen jälkeen ei yhtään - ja tästä on nyt yli vuosi aikaa. Syksyllä kun lapsilla oli paha yskä, vein molemmat tk-lääkäriin ja molemmilla diagnosoitiin korvatulehdus. Pienemmälle aloitin kuurin, koska oli niin kivulloinen, mutta isomman kanssa mentiin pelkällä Pronaxenilla kun ei mitenkään valittanut korviaan, ei ollut edes kuumetta. Ja korvat oli parin viikon päästä kontrollissa terveet.



Eli kyllä ne paranevat itsestäänkin useimmiten. Eri asia sitten tietysti, jos jatkuvasti tulee uusi tulehdus ennenkuin vanha ehtii parantua, silloin on liimakorvan vaara. Mutta se pitäisi periaatteessa huomata siitä, että lapsi on koko ajan räkäinen.



Sitäpaitsi tk-lääkärit määräävät sen kuurin vaikkeivat olisi varmoja. Kokemus kuukauden takaa 1-vuotiaan kanssa: kuuri määrättiin, vaikkei tk-lääkäri sanojensa mukaan edes nähnyt kunnolla tärykalvolle. Oli pe-ilta. Odotin ma-aamuun enkä aloittanut antibioottia, pronaxenilla ja panadolilla mentiin. Siihen mennessä kuume oli laskenut eikä tytöllä tuntunut olevan enää mitään erikoista. Kävimme kuitenkin yksityisellä korvalääkärillä asian varmistamiseksi ja hän totesi sen mitä jo arvelinkin: tytön korvat olivat täysin terveet eikä antibioottien aloittamiselle ollut aihetta.



Jos teillä on vauvavakuutus, yksityisen kulut saa sieltä pois. Minä en turhaa hyppyyttäisi tk-lääkärillä, luultavasti sieltä tulisi vaan useita turhia antibiottikuureja.



terveisin,

eikkuli ja pennut 3v2kk ja 1v

Oikein paljon onnea koko perheelle onnistuneen leikkauksen johdosta :) Ja kaikkea hyvää pikku Martta-kaiman tulevaisuuteen!



t. eikkuli ja martta

Ihmeellistä, että näille meidän huhtikuisille alkaa siunaantua pian pikkusisaruksia... tuntui niin käsittämättömältä kun tuolla vauvat- ketjussa ensin seikkailin kunnes tänne tajusin tulla ja siellä, hyvänen aika, on jo maailmassa tämänkin vuoden huhtivauvoja!!!



Että voiko siitä todella olla jo VUOSI!?!?!?!?!



eikkuli taas :)

Meidän Martalla tuli 18.4. vuosi täyteen, mutta kakkua ei olla sattuneista syistä johtuen saatu vieläkään... nimittäin tuona päivänä tytöllä oli liki 41 astetta kuumetta ja seuraavana päivänä jouduttiin sairaalaan Martan keuhkokuumeen takia ja oltiin siellä 3vrk suonensisäisessä lääkityksessä. Kokemus oli Martalle aika kamala, toimenpiteet, kanyyli päässä ja hanskat käsissä jne. mutta Luojan kiitos kaikki meni hyvin, tyttö parani ja äiti sai olla mukana koko ajan (ja kun Martta syö vielä tissiä, niin sain sängynkin sinne typykän viereen, näin se siis oli tarkoitettu; tämän takia tässä on nänniä venytetty vuoden verran... :P) Tuon operaation jälkeen tällä viikolla sitten iski vatsavirus, joka luultavasti tuli sieltä sairaalasta ja nyt on isoveli vuorossa. Mutta ehkä se äidin ja tytön tuplasynttärikakkukin JOSKUS ehditään syödä tällekin vuodelle!!!



Että sellaista. Muuten Martta on touhukas tyttönen, painoa oli (silloin sairaalaan mennessä) 9930g, nyt noin 9,7kg, pituutta en tiedä kun neuvolakäynti siirrettiin hamaan tulevaisuuteen. Alkoi kävellä 11kk iässä (jestas, aikaisemmin kuin vilkas veljensä!) ja nyt mennään jo tosi lujaa. Tukkakin kasvaa kuin ruoho, sitä on jo jouduttu leikkaamaankin :) Sanoja on tullut joitakin, KUKKA on mieluisin ja TIITTÄÄ (=kiittää), KIIKKAA, MAMMA (tarkoittaa tissiä!) jne. Uusin hauska harrastus on pihamaalla meno välikausipuku ja kumisaappaat jalassa (isoveljen peruja molemmat), sieltä vaan kun meinaa mennä suuhunkin kivet ja muut... Yöt meillä on olleet levottomia, käytiin vyöhyketerapiasta hakemassa siihen apuja ja tuntui tehoavankin, mutta sitten tuli tuo sairaalareissu ja nyt vielä eletään sen jälkeistä painajaisaikaa ja äiti ei saa olla kosketusetäisyyttä kauempana. Mutta eiköhän se tästä.



Syksyyn asti olen lasten kanssa kotona, sitten olisi ajatuksena päästä johonkin töihin. Mutta jos ei tärppää, niin sitten jatkan kotonaoloa... Pidetään tosiaan rinkiä täällä vielä, vaikka harvemmin ehditäänkään. Pitäisikö käyttää esim. aina samaa aloitusta, esim. huhtikuiset06, että löytyisi haulla paremmin? mitä mieltä olette???



kevätterveisin eikkuli ja martta + isoveli 3v2kk