eikkuli80

meillä on neiti 1v2kk ja on puolen vuoden vanhasta nukkunut pihalla pakkasessa helteessä, sama meno saa minun puolesta jatkua. Poika 3v4kk nukkui 1,5-vuotiaaksi ulkona, kunnes meni päivähoitoon. Siellä alkoi päiväunet maittaa sisätiloissa, oli vissiin touhua sen verran enemmän ettei haitannut mihin päänsä kallisti. Ei siinä minusta ole mitään pahaa, vaikka lapsi paremmin nukkuisi ulkona. Saapahan raitista ilmaa ainakin, tietysti pitää olla riittävän lämmin. Muistan itsekin turhautuneeni jossain vaiheessa siihen, että aina piti lähteä esikoista ulos nukuttamaan, mutta ainakin nyt kun talossa on kaksi lasta, on paljon rauhallisempi laittaa pieni ulos nukkumaan ja isompi nukkuu sängyssään, jos siis nukkuu edes päiväunia joka päivä...

että monessakin tapauksessa ne lapset on pakko viedä sinne hoitoon, maksoi mitä maksoi ja vaikka rahaa sen johdosta jäisi perheen käyttöön vähemmän kuin vaikka äidin jäädessä työttömäksi ja kotiin lapsia hoitamaan. Kyllä työssäkäyvän sietorajoilla on kahdesta lapsesta maksaa 380e kuukaudessa hoitomaksuja, kun käytännössä käteen jäävä osuus palkasta on hitusen pienempi verojen jälkeen kuin työttömyysraha. Eikä meidän perhe ole todellakaan edes keskitasolla suomalaisten palkkavertailuissa. Totta on, että on asuntolaina ja auto käytössä. Mutta, työpaikat meille lisääntymisiässä oleville koulutetuille naisille ainakin ovat niin tiukassa, että silloin pitäisi heittää jalkaa oven rakoon kun jossain se ovi johonkin työpaikkaan aukeaa, jos ikänään aikoo mihinkään töihin päästä.



Muutenkin tämä on niin hullua tämä työmaailma, kun sitä olen pari viikkoa kurkistellut. Hirveästi töitä liika vähien ja ylikuormitettujen ihmisten harteilla, kun työkkärin kirjoilla roikkuu tuhansia ja taas tuhansia, jotka voisivat sitä taakkaa jakaa.

pääasia, että tuli edes joku kunnon ruoka syötyä sille illalle! Meillä saattaa monasti ruoat vähän vaihtaa järjestystä, vaikka iltapuuro pyritään pitämään viimeisenä. Johtuen juuri lasten ruokahalusta ym. Meidän lapset ainakin nukkuu sitten tosi huonosti yöllä (3v ja 1v), elleivät ole tankanneet riittävästi! Hedelmällä ei jaksa mihinkään, sen voi antaa ennemmin jälkiruoaksi, mutta ei riitä koko ateriaksi, ei edes iltapalaksi noin pienelle. Aikuiselle kylläkin suositeltavampi kuin nakkikeitto, mutta lapset on vähän eri asia ;)

joten tässä meidän homma lyhykäisyydessään: esikoispojalla rakas tutti. Syntyy pikkusisko, ikäeroa 2v2kk. Kuukauden päästä tutti hukkuu iltaleikeissä, nukahtaa hyvin, ei anneta takaisin. Viikko menee hyvin. Sitten ankarat vieroitusoireet. Päiväunet loppuu. Iltaunille nukahtaminen kestää 4 tuntia vaikka kuinka väsynyt. Itkee tutin perään. tätä kestetään 2kk. Sitten luovutetaan, annetaan tutti takaisin. vanhemmat ei siis enää jaksaneet, kun pieni vauvakin talossa. (esikoinen todella voimakastahtoinen). Heti alkaa lobbaus, tuttia vähän paheksutaan, ei anneta todellakaan kuin unille. joskus poika syö sitä " salaa" jos sattuu saamaan käsiinsä. Käytössä enää yksi tutti (kuten oli silloinkin, kun se oikeasti meni hukkaan eka kerran), joka otetaan aina pois näkyviltä ja ulottuvilta muulloin, paitsi uniaikana. Viritetään joulupukkikortti. Pojalla siis ikää n. 2½v. Koko syksy puhutaan, kuinka tutti annettaisiin jouluna joulupukille, joka veisi sen tonttuvauvoille. Palkkioksi lapsi saisi toivoa jotain kivaa joulupukilta. Poika empii alussa usein kun asia otetaan puheeksi, kieltäytyykin, mutta sitten alkaa myöntyä ajatukselle (=aivopesua!) Jouluna pukki saapuu. Lahjat jaetaan ja sitten pukki kysyy, onko lapsella mitään hänelle. Kerrotaan, että on ajateltu että pukki saisi viedä tutin tonttuvauvoille. Poika 2v 10kk kipaisee tutin yläkerrasta, työntää sen pukin käteen ja jatkaa touhujaan. Sen koommin ei meillä tuttia tarvittu. Tarinaa kerrottiin myöhemmin useaan otteeseen tutuille pojan läsnäollessa ja poika esitti hyvin ylpeää roolistaan. Tutti-itkua oli vähän aattoiltana, muttei enää sen koommin. Vaikka pikkusiskolle ostettiin samanlainen tutti, poika ei ole edes kiusattaessa suostunut maistamaan, vaikkei aikaa ollut kovin kauaa kulunut.



Eli: keksi juoni, käytä aikaa aivopesuun positiivisessa mielessä, mutta lempeästi. Toimii kun aika on kypsä.

Meidän tyttö nyt 1v1kk oppi 11kk vanhana kävelemään ilman tukea. Kun tyttö noin 9 kk vanhana alkoi kävellä tukea vasten, kävely oli ensimmäiset noin 3 viikkoa sellaista, että vain toinen jalka otti kunnolla maahan, ei siis kunnolla pystynyt taittamaan toisen jalan nilkkaa. Myös polvi oli hieman koukussa sen takia. Tulkitsin asian niin, että akillesjänne oli kireä ja harjaantumisen myötä venyi vasta niin, että kävely molemmat jalkapohjat maassa alkoi luonnistua. Tämän huomasi myös siinä vaiheessa, kun kävely ilman tukea alkoi onnistua, koska silloin toisella jalalla ei voinutkaan avittaa enää niin, että tasapaino olisi säilynyt. Ongelma poistui kuitenkin hyvin nopeasti. Käytä toki lääkärillä, jos siltä tuntuu. Mutta luulisin että tilanteessa voisi pari viikkoa vain tarkkaillakin ja odottaa, paraneeko asia itsellään. Olin toki itsekin huolissani, samoin mieheni, mutta kun asiassa tapahtui selvästi kehitystä niin ei viety lääkäriin, ja nyt ei mitään eroa enää olekaan.