eikkuli80

Eli jos ottivat pissasta, niin ei se apteekin tikkutestiä kummempi ole. Toisen lapsen kohdalla mulla näytti testit negaa tai ihan haalean haaleaa viivaa toista viikkoa, sen jälkeen en enää edes jaksanut testata kun neuvolan täti sanoi että kyllä se sitä on! Ja vauva syntyi 9kk:den päästä :)



Verikokeessa pitäisi mun käsityksen mukaan näkyä pian sen jälkeen, kun alkio on kiinnittynyt kohtuun.

Meidän perheen kumpikaan aikuinen (olemme korkeakoulutettuja), ei saavuta suomalaisen keskiarvopalkkaa (joka on 2500e/kk), lapsia on kaksi, yksi auto (joka ostettiin kokonaiskulutuksia silmällä pitäen diesel, nyt näyttää hullun hommalta kun diesel on vuodenvaihteen jälkeenkin noussut jo 25c/litralta! Esimerkki: auton tankkaus maksoi syksyllä vielä 55¿/tankki. Nyt maksaa 66¿.) molemmat käy töissä. Laskin, että minun olisi ihan sama tai tuottavampi olla ansiosidonnaisella työttömyysrahalla kuin käydä töissä ja viedä molemmat lapset hoitoon. Syksyllä viivan alle jäi jopa miinusmerkkinen luku, kun minulla oli pitempi työmatka.



Kaupungin suhtautuminen tuntuu myös välillä todella utopistiselta. Maksan kahdesta lapsesta päivässä 19¿ hoitomaksuja (ovat kyllä pph:lla pienessä ryhmässä, mikä on hyvä asia). Silti tulee usein tilanne, että pyydetään hommaamaan joko toiselle tai kummallekin lapselle jokin muu hoito päivän ajaksi, kun esim. a) lapseni ovat liian pieniä jotain tapahtumaa varten, johon muut osallistuvat b) päivähoitaja aikoo pitää vapaapäivän/sairastuu eikä varahoitoon mahdu - yhden kerran kieltäydyin varahoidosta kun en voinut laittaa lapsiani 7. ja 8. paikalle varahoitotädin luo! Olivat vielä lähdössä retkelle kaupungin keskustaan. Eli joskus homma tuntuu aika vastuuttomalta!



Ajattelin, että nyt kun kerran hinta nousee, niin minä alan sitten soittelemaan joka ainoasta nytkähdyksestä, mihin on aihetta. Tässäkin kuussa tähän mennessä, mikäli päivät, joina lapset eivät voineet meistä johtumattomista syistä olla hoidossa, olisin säästänyt 38¿ päivähoitomaksuja, joka on meidän keskituloisessa perheessä aika iso raha, vastaa yhtä kauppareissua!



Ylipäätään olen sitä mieltä, että päivähoidosta pitäisi laskuttaa vanhempia vain ne päivät, kun lapsi on hoidossa, ei esim. sairaspäiviä. Maksaahan Kela aikuistenkin sairastamisesta korvausta, miksei lapsia voisi sisällyttää jotenkin samoin????? Edes ihmisiksi laskea?????



Niin ahtaalle joka tapauksessa on ajettu meidänkin perhe, että 63¿:n kuukausikorotus tuntuu. Varsinkin kun kaikki muutkin lapsiperheen elämään vaikuttavat hinnat koko ajan vain nousevat, paitsi lapsilisät ja reaaliset palkat!



Haaveissa on kolmas lapsi ja ehkä vielä neljäs, mutta mietityttää, että kuinka helvetin pitkään maksuputkeen sitä itsensä lykkää, jos jokainen on 3-4 vuotta päivähoidossa ennen koulunalkua... IKINÄ ei ole rahaa käyttää mihinkään muuhun kuin ruokaan, pakolliseen autolla liikkumiseen (kun täällä maaseudulla ei ole edes sitä joukkoliikennettä!), hoito-, vakuutus-, lämmitys-, sähkö- ja vesimaksuihin. Vaatteetkin ovat niin käytettyjä, että joskus huvitellaan laskemalla päälläolevien vaatteiden yhteenlaskettu ikä. Menee usein paljon yli varsinaisen iän... (ollaan 28 ja 29v)



Voisin mielelläni maksaa enemmän veroja jos maksut pienenisivät. Ruotsissa asuva sukulaiseni oli aivan kauhuissaan, kun kuuli paljonko joudutaan maksamaan päivähoitomaksuja. Hänellä oli vero% 33, päivähoitomaksu 120¿/kk ja päivähoitoon sisältyi kaikki vauvanvaipoista lähtien. 5-vuotiaat saavat " harjoitella" ryhmässä oloa tietyn tuntimäärän (olikohan 20h) viikossa ilmaiseksi. Minäkin suostuisin mielelläni tällaiseen järjestelyyn myös, vero% on tällä hetkellä 28 itselläni.



terveisin tuskastunut äiti

Hei,

minäkin ajattelin tuoda tukeni tilanteeseenne. Olin ekaluokkalaisen pojan ope tässä pari vuotta sitten, pojalla oli hyvin hankalasti aisoissa pysyvä I-tyypin diabetes. Vanhemmat oli joutuneet tekemään paljon töitä ja edelleen olemaan tosi tarkkana, se kai siinä on pahinta. Menetelmät ovat kuitenkin jo kehittyneet huimasti, kun esim. silloin kun tämä poika ½-vuotiaana sairastui, insuliinit imettiin lasipulloista ruiskuihin, jotka olivat vähän tujumpia kuin nykyiset helposti annosteltavat insuliinikynät...



Rohkeutta! Kaikkeen tottuu! Minäkin, piikkikammoinen, opettelin pistämään ensin itseäni, jotta osaisin pistää poikaa, mittaamaan ja tarkkailemaan verensokeria ja laskemaan ruoka-annokset. Tiukkojakin paikkoja tuli toki, mutta niistä selvittiin. Lapsi tottuu kyllä pistämiseen ajallaan, vaikka pahalta tuntuu aluksi.



Varmasti joudutte paljon kohtaamaan asenteita ja pelkoja, mutta kannattaa vaan selkeästi tuoda esiin, että jos tätä sairautta ei hoideta, siihen kuolee. Se herätti meidänkin koululla halua tutustua tilanteeseen. Tukiverkostoa kannattaa kehrätä kasaan, varsinkin vertaistukea, ja hankkia luotettava lapsenvahti jolle opetatte kaiken saman ja pidätte huolta että hän ymmärtää täydellisesti vastuun tilanteesta, kun jää kahdestaan lapsen kanssa. Silloin pääsette itsekin tuulettumaan.



Elämä jatkuu!



eikkuli

Eipä tuolta puremiselta tahdo välttyä edes kotioloissa :P sillä ainakin meidän lapset, 1v8kk ja 3v10kk toisinaan haukkaavat jos riita yltyy niin että keinot loppuu. Vanhemmalla puremisvimma tuli vasta kun nuorempi syntyi, lähinnä meitä vanhempia kävi puremassa. Nyt kun nuoremmalla on ollut puremisvaihe niin se on provosoinut isoveljeäkin... Ja mitenkäs pientä lasta kiellät " vuorenvarmasti?" Pienemmälle on meillä aina riittänyt että heti kun on puraissut, olen kiljaissut ja sanonut toruen lujasti että " ei saa purra!" Siinä on jo huuli alkanut väpättämään.



Niin ja meidän nuorimmaisella pureminen tuli päivähoidossa kun hän on 4-lapsisen ryhmän nuorin ja varmaan siellä vähän alakynnessä leikeissä (ts. muut ottavat kädestä jne.) ja siitä täti mainitsikin, mutta on ilmeisesti mennyt jo tähän mennessä ohi. 1,5-vuotiaana suunnilleen oli pahimmillaan.



Että kyllä se siitä. Vaikuttaa pahemmalta kuin lopulta onkaan... minuakin on purtu pienenä ja ihan ihmiseksi olen kuitenkin tullut. En tietenkään sano ettei olisi inhottavaa tai ettei sitä pitäisi pitää pahana, mutta asiasta ei ehkä kannata nostaa mahlojaan liiaksikaan.

kannattais ehkä kysäistä Siljalta...?