eikkuli80

Juu, ei kyllä kivaa ole se, että huolimatta asian positiivisuudesta kaikin puolin, nainen jouttuu yleensä kantamaan asiaan liittyvän tietynlaisen "häpeän", meilläkin sukulaiset totes kun toinen oli syntynyt, että eikö nämä jo piisaa vähäksi aikaa? Ja anoppikin ihmetteli, että kun ennen oli tavoitteena hankkia ne kaksi tenavaa ja piste (että vinkiks vaan, kun oli just tullu se kaks täyteen Että ei tee mieli kertoa! Ja kuitenkin toivois, että aika menis äkkiä että pääsis kertomaan kaikille! Töitten suhteen mulla on vaan aika kinkkinen homma, kun oon tämmönen määräaikainen sijainen ja jatko selviää aina tosi myöhään :( Ja täällä ainakin syrjitään aivan normaalitoimenpiteenä äitiyslomalle jääviä... mutta mutta, kun nyt vaan tän pari viikkoa selviäis taas.



2.raskaudessa olin käynyt eka neuvolassa rv 8+6. Nyt siis vasta 4+4, jos olen vielä laskuissa mukana... eli ei varmaan ihmeemmin kiire.



Koskahan ne oireet ilmaantuu? Hurjasti jostain syystä odotan, kun ei tunnu missään! Onhan ne aina merkki siitä kuitenkin, että jotain on käynnissä. 1.rask. aloin voida pahoin testipäivänä eli n. rv4-5, viime kerralla jo ennen testiä tuli yhtenä iltana ohut kuvotuksen tunne, nyt ei siis vielä mitään...



*ei-siis-yhtään-malttamattomana"

eikkuli

Ja voimia huolten kanssa painiville! Verenvuoto voi joskus johtua jostain muustakin, tosin kyllähän se ainakin alkuviikoilla säväyttää pahemman kerran. Toivotaan, että hälytys olisi kuitenkin ollut turha!



Kotiutui se mieskin viimein, oli mennyt vielä rengas paluumatkalla rikki, eipä ihme että viipyivätkin! Hän ainakin otti uutisen iloisesti vastaan, hänhän meillä on ollut pitempään valmis uuden vauvan tuloon, koko alkuvuoden hokenut että koska vaan... No, onneks mulla on 9kk aikaa :P



Mutta en saata oikein vieläkään uskoa, että menin keskellä kirkasta päivää vessaan, pissasin kuppiin ja tein testin ja ne viivat tulivat ihan kiltisti vaan! Ehkä sen takia että 2. lapsen kohdalla tein ainakin 8 testiä joista ei oikein tulosta tullut.



No, huomenna pitäisi sitten pokkanaamalla mennä töihin. Ja mikä pahinta, perjantaina on illanvietto, jossa olen jo vaarassa paljastua täysin ja kokonaan! MItähän ihmettä sitä keksii. Toivottavasti pahoinvointi ei ala vielä ainakaan kahteen viikkoon (mieluiten ei vielä silloinkaan!), nimittäin sitten pääsen vähäksi aikaa karkuun kesälomalle.



Lapsille ei kerrota ennenkuin asian voi paljastaa muillekin. Tosin yllätyin, kun meidän hoivavietin vallassa oleva 2-vuotias taputteli tänään äidin masua ja totesi että siellä ne vauvat kasvaa... enkä varmasti ole mitään asiaan viittaavaa maininnut ääneen lasten kuullen!



Mutta nyt syömään ja nukkumaan. Voi hyvänen aika, milloin sitä muuten pitäisi neuvolaa varata? Me ollaan muutettu viime kerran jälkeen, ei aavistustakaan mikä täällä on käytäntö. Sen tiedän, että äitipolin hoiviin joudun pitkäaikaissairauteni vuoksi varmaan alkumetreiltä, mutta ei tekisi aivan heti mieli ilmiantaa itseään ammattilaisillekaan.



eikkuli (myöskin kolmannen odottaja, kuten täällä oli joku muukin!)

Siis olen kolmatta odottava, joka ei vielä edes ymmärrä odottavansa - plussasin nimittäin vasta tänään! Vaikka vauvasta on puhuttu ja ajatuksissa annettu tilaa, silti pääsi yllättämään :x Muut ipanat on 4 ja 2v, poika ja tyttö.



Noh, täytyy nauttia tästä kun ehkä vielä viikko menee ennenkuin maksimaalinen raskauspahoinvointi alkaa :s



eikkuli

Ja olen vielä aivan pyörällä päästäni! Kuukausi sitten olin aivan varma, että olen raskaana, nimittäin ehkäisy petti, mutta menkat tulivat sitten ajallaan. Nyt sitten niitä ei kuulunutkaan perjantaina, kuten olisi pitänyt, olin tietysti varma että johtuu stressistä ym. mutta kun niitä ei tähän aamuunkaan mennessä ollut kuulunut, alkoi itää pieni epäilys... Onneksi tuli ostettua pari ylimääräistä testiä silloin kuukausi sitten! Ja vaikka keskellä kirkasta päivää testasin, niin viiva vaan alkoi hahmottua toisen viereen ja tuolla sitä olen käynyt kurkkimassa vessassa! Mieskään ei vielä tiedä, ehti juuri lähteä esikoisen kanssa autolla. Meillä on kolmas lapsukainen siis tulossa, vanhemmat ovat 4 ja 2v. mikäli tämä siis pitää paikkaansa... :) Ja miksei pitäisi, viimeksi en saanut millään edes plussaa kotitesteillä ja vauva vain tuli!



Koneen ääreen kipusin etsimään laskettua aikaa ja sellainen olisi sitten 23.1.



Mutta siis kuitenkin, uskomatonta! Ei edes tunnu yhtään miltään, vaikka yleensä pahoinvointi on alkanut viimeistään testipäivänä. Eikä muutenkaan mitään tuntemuksia, vaikka tietysti nyt olo on aika ällikällä lyöty... Vauva siis pääsi kuitenkin yllättämään ;) Tällä kertaa otamme hötkyilemättä eikä ulkopuolisille kerrota ennenkuin on ihan pakko...





:D eikkuli ja toukka, viikkoja vissiin 4+jotain

täällä kohtalotoverisi! Mulla todettiin autoimmuunitulehdus kun odotin toista lastani alkuvaiheissa. Luultavasti tulehdus oli kytenyt jo eka raskaudessa tai pitempäänkin. Mulla ne TPO-arvot huiteli yli 1000, tsh oli kuitenkin vasta 5,5. Koko toinen raskaus oli yhtä kitumista, väsymys oli aivan valtava. Lääkitystä ei aloitettu kuitenkaan, vaan " seurailtiin" endokrinologian puolella, mikä oli muuten suuri moka, ja raskaus vielä " paransi" tsh-arvoa. Synnytyksen jälkeen mulla oli paras ikinä otettu tsh, se oli 1. Puolen vuoden päästä se oli kontrollissa kuitenkin 60 ja aloitettiin kiireesti lääkitys, olin aika huonossa kunnossa silloin. Lääkityksen aloittaminen tuosta tilasta oli kuitenkin liika nopea, tuli kaikenlaista oiretta. Vuoden verran meni tasaantumiseen... siinä välillä myöskin tk-lääkäri väitti että väsymykseni johtuu jostain muusta (kun tsh oli 3,5 ja olin pikkuisen piristynyt jo, kahden lapsen kanssa itkien väsymyksestä päivät yksin kotona tietäen että parempikin olen todella ollut elämässäni!)



Vaihdoin yksityiselle, kun kuolema tuntui olevan lähempänä kuin kunnon hoito. Sain asioista selvillä olevan lääkärin, joka kertoi, että autoimmuunitulehdus menee kyllä ohi itsestään, mutta tuhoaa siinä samalla kilpirauhasta. Lääkitys olisi pitänyt aloittaa heti ekasta verikokeesta, kahta suuremmalla syyllä kun kyseessä oli autoimmuunitulehdus ja kolmantena syynä koska olin kerran juuri testannut olevani raskaana, sillä vauva TODELLA tarvitsee kilpirauhashormoneja kehitykseen! Selitys tuolle äkilliselle huononemiselle oli, että kilpirauhanen kertakaikkiaan romahti raskauden rasitukseen jälkeen ja siksi arvot olivatkin hyvät, hetken aikaa. Vauva oli onneksi syntyessään terve, mutta neurologisia oireita voi tulla myöhemmin juuri lääkitsemättömyyden seurauksena - juu, vaikka todella arvot eivät tuon " huonompia" olleet! Kehotti tulevissa raskauksissa lisäämään heti plussaamisen jälkeen lääkitystä itse ja menemään sitten vasta testaamaan arvoja.



Että kyllä meitä monella tapaa huijataan. En tiedä, mitä olisin tehnyt, jos vauva olisi tämän takia esim. kehitysvammainen? Syyttänyt itseäni kuolemaan saakka kun en saanut oikeaa tietoa. En ymmärrä miksi sitä pantataan, varsinkin kun kyseessä on näin tärkeä asia!



eikkuli, poika 4v2kk ja tytär ylihuomenna 2v.