eikkuli80

me kerrottiin lapsille (4 ja 2v) jo pari viikkoa sitten. Esikoinen ei ensin olisi malttanut pitää uutista sisällään, mutta nyt on aika hyvin sisäistänyt "salaisuuden". Haluaa jutella siitä aina meidän kanssa kun ei ole vieraita paikalla, eli tästä on tullut tavallaan perheen sisäinen yhteinen salaisuus :) (Onhan sekin tosin ihan mahdollista että mummot on jo hyvin perillä asioista... iik.) Itse halusin ottaa lapset mukaan, kertoa ihan avoimesti että äidillä on nyt huono vointi sen takia että vauva siellä masussa vaatii voimia jne. Ja tosi hyvin lapset on mukana, pienempi leikkisynnyttää nukkevauvansa monta kertaa päivässä...

minnikki: En ole mikään julkkis, edes paikallinen :D Mutta ylellä olin eilen. Ei siitä sen enempää ;)



(.) en käsitä, mistä tämä jatkuva NÄLKÄ tulee! Melkein kaduttaa, että ehdin laihduttaa tässä välillä, nimittäin tämä jatkuva syöminen tuo kaikki kilot taas takaisin. Ja jos ei syö, oksettaa... En ole vielä kertaakaan joutunut oksentamaan, lähellä on kyllä ollut, mutta tämä taitaa olla ennätys ettei vieläkään ole tarvinnut pönttöä halata. On tämä...



Huomenna sitten se alkuraskauden ultra. kun viimeksi kävin alkuvuodesta samalla gynellä, hän totesi, että ei kun uutta sarjaa alkuun! Nauratti vielä kotimatkallakin, oli harvinaisen mukava miesgyne. Tarjosi munasarjoista ultrakuvia, en ottanut ja sanoin että katsellaan ennemmin sitten niitä vauvakuvia... nyt menen sitten niitä katsomaan saman gynen kanssa :D



eikkuli ja enni 7+3

Voi höh, kun kirjoitin jo viestin ja vahingossa näppäsin harhaan, ei oikein vielä suju tämä kannettavalla näpelöinti, tulee liikaa harhalyöntejä.



Tervetuloa vaan mukaan, Limoviikuna ja muutkin uudet! Hyvin mahtuu mukaan :)



Mulla oli "pikkuisen" stressipäivä, tiesin nimittäin joutuvani televisioon... Aamulla tuskailin "hieman" liian ahtaiksi käyneiden housujen kanssa - ilmeisesti maha nyt sitten tosiaan pullahti, eilen illalla nimittäin juili enemmänkin kanssa. Muistaakseni edellisissäkin raskauksissa meni jotenkin siihen malliin, että välillä oli enemmän niitä kohdunkasvukipuja ja sitten hellittivät joksikin aikaa, palatakseen taas...



Alan uskoa, että olen todella raskaana. Kyllä nämä oireet yhteenlaskettuina siihen viittaavat: nuo ajoittaiset mahakivut, kuvotus, joka on nyt pahentunut - tänään oli vaikein aamu tähän asti. Rinnat on jonkin verran arat, nännipihat turvonneet (yäk, korostaa tätä turbonänni-lookia, minkä ovat kaksi imuuttajaa saaneet aikaan...) niin ja onhan ne kuukautisetkin yli 3 viikkoa myöhässä.



Silti jotenkin arastelen tämän asian kertomista. Tänään olisi ollut hyvä tilaisuus kertoa yhdelle hyvälle työkaverille, mutta en saanut suusta... Varmaan annetaan asian tulla oikeasti näkyviin niin että ihmiset todella huomaavat sen. Omalle äidillekään en saanut vielä kerrottua, en tiedä kauanko siihen pitää rohkeutta vielä kerätä! melkein toivoisin jo, että lapset vaikka vahingossa laukaisisivat totuuden mummolakäynnillä - siis tiistaisen ultran jälkeen, välttyisin itse kertomisen aloittamisen tuskalta :P



Mutta nyt alan rauhoittua sänkyyn. Ensi viikko olisi tarkoitus enemmän pyhittää lomailulle, tämä eka lomaviikko on kyllä mennyt täysin hypätessä paikasta toiseen!



eikkuli + enni 7+2

Ensinnäkin hömpälle, luettelin tuossa nuo pahimmat vaikutukset, mitä vajaatoiminnalla voi olla vauvalle. Se on ensinnäkin jo ihme, että vajaatoiminnalla oleva raskautuu, koska vajaatoiminta jossain vaiheessa lakkauttaa kuukautisetkin - eli ovulaatiota ei tapahdu kun keho menee säästöliekille. (Itse en tätä "huomannut", koska kuukautiset eivät vain alkaneet synnytyksen jälkeen...) Lääkärini ihmetteli, kuinka olen raskaaksi tullutkaan (siis tämä nykyinen) mutta kai se ei niin harvinaista ole ainakaan jos vajaatoiminta on vielä "lievän" asteella. Toisessa lauseessa siunasi, kun kerroin että lapsi on ainakin tähän asti vaikuttanut olevan terve, että hyvä tuuri kävi. Tässäkin tapauksessa käski varautua henkisesti siihen, että koulusaavutukset eivät välttämättä tule olemaan parhaasta päästä, sen verran vajaatoimintaäidin raskaus kuitenkin verottaa vähintään :( Mieheni on lohduttanut, että meidän pikkuemäntä on niin iloinen, että se korvaa mahdollisesti menetykset älykkyydessä... tyttö ei siis kuitenkaan ainakaan vielä (2v) erotu mitenkään, kun ei oikein 4v. isoveljeensäkään voi verrata kun ovat tässä vaiheessa kuitenkin kehityksessä eri tasoilla menossa.



Raskaus muutenkin lisää tyroksiinin tarvetta. Lääkkeitä on 1mg ja siitä neljäsosan eli 25 mikrogr tabletteina, yleensä tuommoisen pikkutabletin joutuu vähintään lisäämään ja jo alkuraskaudesta. Sinulla on noitten arvojen perusteella ihan selvä vajaatoiminta, joten en ymmärrä (TAASKAAN!) mitä ihmettä lääkärit aikailevat! Tuttua on kyllä omaltakin raskausajalta, että palloteltiin lääkäriltä toiselle, tk-lääkäriltä äitipolille, sieltä endokrinologiselle eli sisäerityspuolelle, lopputulos: kukaan ei ottanut vastuuta hoidosta, tajusin vasta kun viikot vierivät eikä mitään tapahtunut, että kukaan ei todella tiedä, miten minua pitäisi hoitaa!!! Olin ainakin itse silloin niin väsynyt, pahoinvoiva ja henkisessä lamassa pelkojeni kanssa, etten ymmärtänyt enkä jaksanut ottaa selvää vaan luotin, että asiantuntijat kertovat mitä tehdä - vaan kun pyörittelivät vain peukaloitaan!!!



Jos haluat, niin käy lukemassa seuraavassa nettiosoitteessa keskusteluja kilpirauhasjutuista, siellä on pinonsa myös näille raskausajan jutuille - ja kysyä saa mitä mieleen tulee, kun kirjautuu sisään:



http://www.kilpirauhas.info/foorumi



Juuri tässä pari viikkoa sitten lueskelin sieltä linkkipankista, että odottavilta äideiltä pitäisi kaikilta tarkistaa kilpirauhasarvot, koska se on yksi tavallinen syy komplikaatioihin.



Mutta nyt vaan maanantaina marssit lääkäriin, sanot, että olet ottanut asioista selvää ja vauvan sekä omaksi parhaaksesi vaadit saada välittömästi "koe"lääkityksen päälle! Voit myös tulostaa tuolta foorumista esim. niitä helsinkiläisen sairaalalääkärin lausuntoja ja viedä ne mukanasi. Tk-lääkäreillä (myös äitipolin, myös ikävä kyllä sisätautilääkäreilläkin!) on usein varsin olematon kirjatieto koko kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai ainakin VAJAA tieto siitä, kuinka tulisi parhaiten hoitaa varsinkin raskaana olevaa äitiä jolla on akuutti autoimmuunitulehdus! Mitään kortisonilääkitystä ei saa ottaa, minullekin sitä joku äitipolilääkäri ehdotti sivulauseessa, siitä ei nimittäin ole tällaisessa tulehduksessa mitään apua! Ainoastaan tietääkseni akuutissa ns. subkliinisessä tulehduksessa siitä voi olla apua. Kortisoni sitä vastoin on vauvalle paha myrkky tässä vaiheessa. Mutta nyt et odottele yhtään, en siis halua pelotella, hengenmeno ei ole kohtaamassa sinua mutta vauvan parhaaksi eritoten se lääkitys on kiireellistä saada käyntiin heti eikä viikkojen päästä!



Mutta nyt nukkumaan, meni taas aamupuolelle kun katsottiin leffa tässä välissä...



eikkuli 7+2 jo :)

kun kävin lukemassa tuon edellisenkin pinon loppuun!



3xäippä74:lle: Onpa jännä että sulla on aloitettu aina uudestaan tuo epilepsialääkitys. mulle ei ole kummassakaan raskaudessa kukaan edes ehdottanut... ja ajokortinkin olen saanut 18-v. normaalisti, olin 14-v. silloin kun lääkitys lopetettiin asteittain. Sen jälkeen ei ole ikinä otettu aivosähkökäyrää, muistan hämärästi vaan että ne muutokset olivat "rauhoittuneet" mutta lääkäri sanoi, että kyllä sulla aina epilepsia näistä päätellen seuraa mukana. Mullakin on tuo vilkkuvaloherkkyys, se on ollut syynä useimpiin kohtauksiini ja vieläkin esim. discossa (silloin harvoin kun sellaiseen pääsee, *hirn*) strobovalot aiheuttavat välittömän pakoreaktion ulos... Olen kyllä aina sanonut, että jos epilepsia vielä tämän tautilitanian jatkoksi uusii, niin sitten saa panna itikan autoon ja viedä teuraaksi, ei musta sen jälkeen enää oo mihinkään. Mutta toivottavasti nyt ainakin lapseni saisin suht ihmisiksi asti ensin, jos nyt jotain voi toivoa tältä osin... Niin ja siitä lasketusta ajasta, mulla on eka syntynyt 2 viikkoa ennen la:ta ja toinen 2 viikkoa jälkeen, molemmat alkaneet luomusti, ilman käynnistämisiä tms. Eli kaikki on mahdollista tämänkin kanssa.



Mitäs muuta. Mulla siis pyörähti eilen 8.raskausviikko käyntiin ja pahoinvoinnin kanssa pärjää vielä aivan mainiosti! en tunne mitään tarvetta kertoa lähisuvulle raskaudesta niin kauan kuin pystyn sen piilottamaan, vaatteilla tai pahoinvoinnin paljastamatta ;o)



Noista alkuraskauden vatsakivuista, minulla niitä oli 1. ja 2.raskaudessa, mutta nyt tuntuu ettei oikein mitään. Rinnatkin olivat paljon kipeämmät, varsinkin 1.kerralla. Valkovuotoa mulla on kaikissa raskauksissa ollut runsaammin kuin aikaisemmin, siksi näin alussa aina olen kuvitellutkin kuukautisten alkavan milloin tahansa kun jotain tuntuu välillä "pulpahtelevan..."



Johonkin muuhunkin piti kommentoida, ainakin siihen että syön omega-3 -kapseleita, ne on tavallaan kyllä luontaistuotepuolelta. Niitä raskausvitamiineja olisi tarkoitus käydä ostamassa kun tässä saan aikaiseksi.



Mutta nyt kylvettämään ykkönen ja kakkonen, ovat remunneet hiekkalaatikolla puoli päivää ja sen näköisiäkin...



terveisin eikkuli ja "enni" 7+1 --3 päivää alkuraskauden ultraan...