eikkuli80

Siis mikä siinä multitabs-raskausvitamiinissa on, sillä se auttoi jo ensimmäisestä tabletista lähtien pahoinvointiin??? Eilen olin tosi huonovointinen, näihin aikoihin tein kauppareissun ja kävelin hammasta purren marketin läpi toivoen, ettei ketään tuttua tulis vastaan koska jos olisin joutunu suuni avaamaan niin oksa olis lentäny! Samalla reissulla hain niitä vitamiineja ja otin heti kotona ensimmäisen, yllätys yllätys, iltapäivästä lähtien ei enää ollut mitään hankaluutta! Toisen otin illalla ja tänään aamullakin pystyin toimimaan ihan normaalisti! Nyt oon jo ajanu nurmikonkin!



Jos nää näin hyvin auttais, niin eipä tarttis vielä hätäillä raskauden paljastumista =)



Mitään muuta tänne ei kuulu. Eilen kävin kurkistamassa ystävän 2-viikkoista vauvaa ja kuulin taas semmosen synnäritarinan tuolta meidän sairaalasta, että harkitsen tosiaan hankkiutumista synnytyksen lähestyessä lähemmäs jotain toista sairaalaa...



t. eikkuli 7+2 (tai 7+6, tekis kyllä mieli elää tämän lukeman mukaan!)

Esikoista odottaessani mies tuli muutaman kerran mukaan äitiysneuvolaan sydänääniä kuuntelemaan ja loppuvaiheessa kun alkoi olla remppaa. Kaikissa kolmessa ultrassa hän oli myös mukana, samoin perhevalmennuksessa sekä synnytyksessä. Tämä olikin vielä helppoa, kun ei ollut muita huolehdittavia! Asuimme suurkaupungissa ja miehen osallistuminen oli ihan luonnollista. Toista odottaessani mies kävi yhden kerran äitiysneuvolassa ja huomasin, että pienen paikkakunnan terveydenhoitajalle se ei aivan luontevaa ollut. Sen jälkeen mies ei enää tullutkaan mukaan. Yhdessä ultrassa hän oli mukana, ne olivat aina arkena klo 8-16 välillä, muissa kävin 70km:n päässä synnytyssairaalassa yksin ja kerroin kuulumiset ja näytin kuvia. Synnytykseen hän osallistui, mutta lähti pari tuntia vauvan syntymän jälkeen kotiin olosuhteiden pakosta. Nyt on kolmas kerta, mitään ei olla vielä puhuttu mutta olettaisin että tuskinpa montaa kertaa mies lähtee mukaan, ultriin varmaan mielellään kun synnytyssairaala taas vaihtuu ja täällä ultrat voidaan hoitaa ilta-aikaankin. Toivottavasti sentään synnytykseen pääsisi, äitiysneuvolassa en ehkä häntä niin enää kaipaakaan, mutta tietysti mies saa osallistua kaikkeen mihin tahtoo. Tärkeää on kuitenkin että kahden jo olemassa olevan lapsen hoito ei käy hankalaksi. Ehkä tärkeisiin päätöksiin haluaisin miehen kuitenkin mukaan, koska jos itse on toista mieltä hoitavan henkilökunnan kanssa niin miehen sana on tarpeellinen tuki, muuten saattaa äidin mielipide jäädä varjoon!



äiti, lapset 2 ja 4v sekä "kalle" rv7

Kotiuduin juuri alkuraskauden ultrasta. Eloa löytyi! Tosin koin minäkin muutaman silmänräpäyksen kauhun hetkiä, kun lääkäri kysyi hetken hiljaa ultrattuaan, että kuinkas pitkä se kuukautiskiertosi olikaan, vastasin ja kysyin, että onko siellä eloa, ja onko se ehkä pitemmällä jo, johon lääkäri että ei ole, siis elämää on kyllä. Mutta viikot vastasivat vasta 7+0, tosin +-2d eli ei tämä 7+4 niin mahdottoman kauas kuitenkaan heitä. Ihan mahdollista, että on kuitenkin noin. Alkion pää-perämitta oli 10mm. Verenpaine mitattiin ja tuon jälkeen olikin sitten huiman korkea, eipä ihme :/



La siirtyi sitten 28.1. kun lääkäri kysyi, kumpaa haluaisin noudatettavan, niin ennemmin tätä, sillä jos vointi pysyy hyvänä niin voisin olla ~vuoden loppuun töissä.



Että semmosta tänne!



Ai niin, niistä sykerajoista, ihan oikeasti pitävät paikkansa, en tosin muista että mikä se perimmäinen syy on. Kai vaikuttaa jotenkin istukan verenkiertoon ym. Eli syytä on ottaa oikeasti rauhallisemmin... Olin itsekin jo lähes unohtanut koko asian, kunnes raskaana oleva fysioterapeuttiystäväni ystävällisesti muistutti asiasta viime viikolla.



Hömpälle vielä: Hyvä, että sait lääkityksen alkuun, ihan oikeassa lääkäri oli, eli kunhan lääkitys aloitetaan, niin asia on hoidossa ja vauva voi kehittyä rauhassa! Hyvä juttu!



t. eikkuli ja kalle (kun tuo la vaihtui :) ) 7+0

Minulla on molemmissa raskauksissa (ja synnytyksissä) tilanne edennyt hyvin pitkälle ainoastaan noiden "menkkakipujen" myötä. Vasta lapsiveden mentyä on alkaneet tosi paljon kivuliaammat supistukset. Esikoisen kohdalla alkoi lapsiveden tihkumisella, jatkui kuvaamasilaisilla menkkakivuilla noin 12h ja (siinä vaiheessa minut oli jo patistettu sairaalaan) ja kohdunsuu oli 3cm auki. rv:t olivat tuolloin 38+1.



Toisessa raskaudessa alkoi tulla limatulppaa muutama päivä ennen synnytystä, se muuttui pikkuhiljaa verijuovaiseksi. Sitten viimein, 41+5 illalla hoksasin kun sain esikoisen nukkumaan, että ne menkkakivut tulevat alavatsalle säännöllisesti 10 min välein ja kestivät aina noin 1,5 min kerralla. Eli kannattaa käyttää esim, kännykän sekuntikelloa jos on sellainen. Tuntui tosi hölmöltä mitata niitä aikoja, kun olin jo kerran synnyttänytkin, mutta niistä huomasi kuinka säännöllisesti ne tulivatkaan. LÄhdettiin sairaalaan kun en saanut unta, seurailin vain tiheneviä jomotuksia alavatsalla (Tuntui aivan typerältä kun ne olivat tosiaan niin lievän tuntuisia ja ne eivät tosiaankaan tuntuneet missään muualla kuin ihan alamahalla!) Sairaalassa todettiin kohdunsuun olevan 4cm auki ja kaula hävinnyt (paikat olivat muutama päivä ennen täysin kiinni ym.), synnyttäjien vastaanotolla käyrällekään ei tullut supistuksia kun läpät olivat enimmäkseen ylävatsalla eikä jomotusten päällä. Niin vain sairaalaan tultuamme 3 tunnin päästä vauva oli käsissä!



Eli suosittelen kellottamista ja seurailemista, missään ei ole sanottu etteikö lapsi voisi syntyä jo ennen 38. viikon täyttymistä. Voihan tosin olla, että vielä kestää, mutta ajattele sitä niin, että kohtusi valmistautuu tulevaan haasteeseen.



t. eikkuli ja numero kolmonen, rv 7+3

Huomenna sitten ultraan, jänskättää! Minä hankkiuduin miesgynelle, ei kuulu tapoihin mutta tutut suosittelivat tätä (on vanhempi ja oikein herrasmies) ja niin uskaltauduin. Yleensä olen kyllä käynyt naisella. Sitä en tiedä, mitä äitipolilla tulee vastaan, eräs siellä oleva mieslääkäri on aiheuttanut minulle aikaisemmin semmoiset kauhut, että missään tapauksessa en hänen hoitoonsa haluaisi... Mahtaa olla sitten vastassa kun mennään synnyttämään :S jotenkin olen ajatellut, että jos hän on vaikka päivystämässä, niin marssin samaa tietä ulos, siis äitipolikäynneiltä (joita on odotettavissa).



Ruoan himoon, ennemmin syön suolaista kuin makeaa, mutta ruoan päälle pitäisi muka saada vielä jotain makeaa. Höh. Painoa tuli eka raskaudessa 20kg, toisessa saman verran. Nyt saa nähdä, ainakin kilpirauhasen vajaatoiminnan pitäisi olla eka kerran hoidossa. Nyt on varmaan jo pari kiloa tullut, kiitos jatkuvan syömisen... tänään kävin taas pitkästä aikaa uimassa ja ajattelin, että täytyy nyt vielä jatkaa ainakin kun ei ole mitään vaivaa. Tosin hyppäämiset pitää varmaan jättää väliin, tänään vielä menin monta kertaa iloisesti pää edeltä :) Ettei tosiaan liikunta jäisi aivan esan osille. Tosin sykerajathan ovat aika tiukat, max. 155 ja sitä ei saisi ylittää kuin hetkellisesti, eli minunlaiseni jotka menevät aina sata lasissa, pitää tosissaan oppia hillitsemään menohaluja.



Mutta nyt täytyy varmaan kömpiä nukkumaan. Jos vaikka vielä yhden voileivän vaikka söisi... lemppari on juustoruisvoileipä ja päälle vielä pari siivua valkosipulilohta, nam. Varmaan tuo viimeksi mainittu tosin alkaa olla kiellettyjen listalla...



Huomisiin!



t. eikkuli 7+3