eikkuli80
Seuratut keskustelut
Kommentit
Varmaan vm. 2002, ostettiin tarjouksesta syksyllä 2003 ja esikoinen syntyi seuraavana talvena. Nämä on menneet nyt kahdella, eikä isommin valittamista. Kuomusta pongahti jousi/ruuvi irti ja se meni takuuseen kun esikoinen oli n. 4kk, nyt toisella jalkapeitteen neppari irtosi. Mutta muuten ihan ok. Vähän se ärsyttää kun joutuu kumeja pumppailemaan, olisi sittenkin pitänyt ottaa täyskumipyörät... Nämä on tosiaan edelleen käytössä kakkosella rattaina. Välissä aion taas pestä kangasosat, tosin sitä kuomua on vähän hankala pestä... Niin ja kakkoselle ostettiin uusi patja sinne sisälle, varmaan tällekin kun ei maksanut montaa euroa paikallisessa lastentarvikeliikkeessä (ei ollut emmaljungan oma vaan yleismalli). En aio ostaa uusia, vaikka kyllähän tuo kuomun kanas nimenomaan alkaa olla jo vähän auringossa haalistunut...
muttei minulla ainakaan tähän saakka. Esikoinen syntyi 38+1 (kuukautisista 39+1) ja toinen 41+6. ensimmäinen oli poika, toinen tyttö, välissä 2v2kk. Jospa tämä tulisi jossain siinä välissä, niin olisin ihan tyytyväinen... Tosin tähän voi varmaan paljon vaikuttaa mm. äidin rakenne ym. sillä minulla molemmat lapsukaiset ovat pysyneet synnytyssaliin saakka "ylhäällä," pylly kylkiluissa asti, ettei ainakaan pelkoa että kohdunsuu olisi päässyt kypsymään liian aikaisin...
eikkuli 7+
Esikoisen kohdalla sitä np-ultraa ei siis edes tarjottu, rakenneultra oli minusta kovin aikaisin, 16+4. Kakkosen kohdalla np-ultran ajan sain vasta 13+6, ja sitä np:a ei siis pitänyt mitata mutta ennen kuin ehdin kissaa sanomaan, kätilö oli sen siis jo mitannut! Eli vinks: jos ette halua niin sanokaa jo ovella... Rakenneultran ajankin antoivat äitipolilta vasta 23+6. Mutta kai siellä vielä jotain rakenteita sitten näkyi... Nyt varmaan sitten varataan vasta kun on tuo eka neuvola, joka menee siis sinne 10+ viikolle.
Mitähän vielä piti sanomani... tämä päivä on mennyt tosi hyvin ja olen hääräillyt pihassa koko päivän, mutta nyt alkaa tuntua pahalta... just otin toisen vitamiinin tälle päivälle, jos vaikka pian alkais auttaa!
Yks aivan järkky pahan olon aiheuttaja on yötunkkaisuus, meillä kun ei ole rintamamiestalossa (vielä) koneellista ilmanvaihtoa niin yöllä kun käyn alakerrassa syömässä ja sitten könyän takaisin yläkertaan, niin meinaa oksa lentää kun siellä ei mikään raitis ilma ole ja nyt on vielä niin kylmää ettei ikkunoita viitsi pitää yöllä auki... saas nähdä muutanko vielä olohuoneen sohvalle pahimmaksi ajaksi nukkumaan :/
No, mutta taas on päivä menty eteenpäin!
eikkuli
huomasin erikoisen yksityiskohdan, kun olen käynyt kaikissa kolmessa raskaudessa tasan 7+4 kuukautisista alkuraskauden ultrassa. JOKA kerralla alkion syke on löytynyt ja pää-perämitta on ollut 1cm eli 10mm. Esikoisen kohdalla laskettua aikaa siirrettiin viikolla eteenpäin, toinen vastasi viikkoja ja tätä kolmatta laskettua aikaa siirrettiin 4 pv eteenpäin. Lääkäri ja yksityisasema on ollut joka kerta eri. Esikoinen syntyi 39+1 kuukautisista (38+1 tuon ultran mukaan) ja toinen 41+6.
Eli aika vaihteleva on tämäkin "varma" raskauden keston määritelmä!
No niin, tulihan pönttökeikka eteen ensimmäisen kerran täälläkin :/ Mäkin oon heräillyt joka aamuyö siinä 4-6.30 maissa eikä unta millään, sitten oon käynyt syömässä jotain koska etova olo tulee aina. Tänään siis kuudelta... sitten kun viimein sain unen päästä kiinni (kello löi jo puoli 8), niin lapset tietty heräs, mutta onneks mies lähti niitten kans alakertaan. Tunti sitten könysin itsekin ylös, natustin aamuvoileipää ja maitoa ja samantien kävin ne palauttamassa vessanpönttöön... Sen jälkeen kyllä pystyin ihan hyvin jatkamaan syömistä, ja näin se on usein ollutkin. Mutta eihän tämä olo hurmaa! 2-v oli ystävällisesti sillä välin käynyt syömässä täytteet voileivän päältä ja pureskelemassa valmiiksi sen raskausvitamiinin joka odotti pöydällä. Isompi kysyi kun ruokapöydässä alkoi naama vääntyä, että äiti miks sä teet noin? Oon kyllä kertonu sille että äitiä oksettaa ja se johtuu siitä että vauva on mahassa.
Huomenna meillä ois häät 400km:n päässä, eikä saatu hotellista huonetta joten joudutaan yöpymään joko autossa tai teltassa. Mulle se olis ollut aivan sama, mutta nyt on vähän semmonen fiilis, että kiva kiva, mites ruokapuoli (ois niin ihana mennä valmiiseen pöytään!) ym. tässä tilassa... Varsinkin kun kaiken pitäis olla kylmää, mitä syö! Lapset onneks pääsee mummolaan. Mutta varmasti valvominen ja pitkät matkat kostautuu vielä pahemmalla ololla...
No, ei kai tässä auta kun ruveta siivoamaan. Mies jo heilutti imuria kun nousin, eikä näyttänyt olevan mitenkään iloisella mielellä, mutta jospa oisin vähän säälipisteitä saanut tuosta eka yrjöstä...
eikkuli 7+3 (tai 8+0, täytyy mainita kun oli ennätys että tähän asti pääsin ennen eka pönttökeikkaa...)