eikkuli80

Meillä on hug-a-bub -kantoliina ja on ollut hyvä! Ostin esikoista odottaessani ja maksoi opiskelijabudjetilla painonsa kultaa, mutta tuli käyttöönkin. Ostin myöhemmin myös toisen pitkän liinan, joka on paksumpi ja leveämpi (en nyt muista nimeä mutta babyidean maahantuoma sekin) mutta jotenkin tuo huggis oli keveämpi ja kätevämpi siinä vaiheessa kun ylipäätään jaksoin vauvaa kannella, paksussa liinassa tulee niin turkasen kuumakin... Tokalle ostin rengasliinan, joka on lojunut käyttämättömänä koska en ikinä oppinut sitä käyttämään ja jostain tosi hyvästä alennuksesta tuli hankittua myös ergo-kantoreppu, joka sekin on ollut tosi vähällä käytöllä...



Liinan kanssa sitominen on opeteltava tekemään ja myös opittava tekemään siitä sopivan tukeva. Ja tietysti vauvan laitto on ainakin alussa oma hommansa. Aluksi näitä joutuu kieltämättä harjoittelemaan, mutta aika nopeasti se alkaa sujua jouhevasti kun ei luovuta. Liinan saa taas mukavan pieneen tilaan, mm. siinä huggiksessa on se oma taskunsa, johon liinan saa käärittyä ettei tarvitse mitään muita pussukoita. Ja liinan voi solmia valmiiksi vaikka takin alle. Toisaalta imetys voi olla hieman hankalaa ainakin ellei käytä imetyspaitaa, kun paita pitäisi saada nostettua alta pois. Täytyy ottaa huomioon myös sekin, että toiset vauvat viihtyvät liinassa toisia paremmin, tämä on huomattu meilläkin sisarusten välillä eroksi (jotkut eivät tosin näytä viihtyvän missään). Muistaakseni sillon v.2004 huggis oli fysioterapeuttien suosittelema kantokonsti joka oli äidin selälle parhaiten tukeva vaihtoehto.



Sanoisin, että ihan hyvään valintaan päädyt jos huggiksen hankit! Siinä tulee mukana opasvideokin, tosin paras keino on käyttää apuna jotakuta joka osaa sidonnat, niin että pääsee kokeilemaan.



No, tämä on minun kokemukseni, toisilla voi olla toisenlaisia. Kantorepuista ei hirveästi ole kokemusta, esikoista kuljetettiin ergossa muutama kerta mutta koin sen liinaa hankalammaksi.



t. eikkuli (pian 16rv :)

Käytiin tänään tutustumassa lasten hoitopaikkaan, jossa ovat siis ensi viikon. Sitten vaihtuu taas toiseen paikkaan, kun vakihoitaja on pitkällä sairaslomalla... Ihan hyvältä vaikutti tämä ryhmis, ajattelin kyllä että tässä oikein "ammattikasvattajia" kun täti tuumasi pihalla, että tuossa meidän nuorimmaisessa näyttäisi olevan enemmän vahdittavaa kuin niissä kuudessa muussa, jotka paikalla olivat tänään, yhteensä... no, miksei se näin olekin...



Sai kyllä miettimään, että millaisiahan aamuja on tulossa, kun tänään sitten viime tipassa vielä oksensin vessassa, kiitos nopeutetun aamurytmin :S Toivottavasti ei varsin joka aamu tarvisi sillä aloittaa päivää.



Mulla seuraava "etappi" jota odotan, on se hetki kun saa laittaa äitiysavustushakemukset matkaan! Sain ystävältäni, joka synnytti vajaa kuukausi sitten kaksoset, äitiyspakkausten kestovaipat ja totesin, että ainakin jossain kohdassa laatu on parantunut :) 1 kuori + 4 sisävaippaa /pakkaus, aika hyvin minusta. Tosin voisivat olla vaikka S-kokoa, kun tuo newborn käy äkkiä pieneksi.



Jess, huomenna on sitten kesän ensimmäinen palkkapäivä (= eka työttömyysraha viimein kolahtaa tilille). On sitä odotettukin... huomenna kun alkavat jo työtkin. Aion käydä ostamassa uudet rintsikat sen kunniaksi!



Mahaan ei kai mitään kummempaa kuulu. Ummetus kiusaa, mutta lähti ainakin tällä kertaa vielä sillä kun söin illalla viimeksi pussillisen luumuja (3vrk ed. kakasta joten alkoi jo haitata).



Nyt on edessä ilta yksin lasten kanssa, näyttää vielä siltä että sateeksi kääntyy joten saa nähdä onko suunnittelemamme pyöräretki tuhoon tuomittu. Toivottavasti ei, sillä muuten tulen kyllä hulluksi täällä neljän seinän sisällä!



eikkuli ja maha 15+6 (äitipolilla muuten noudattivat näitä viikkoja...)

Kirjoittelen tässä odotellessa, että mies toisi kaupasta jotain, mitä voisi syödä perunoitten lisäksi... oltiin muutama päivä reissussa ja mulla oli aamulla äitipolikäynti, miehen piti sillä välin käydä lasten kanssa kaupassa mutta mutta, kaappi oli ihan yhtä tyhjä kuin lähtiessänikin...



Äitipolilla tosiaan tuli käytyä enkä oikeastaan hullua hurskaammaksi tullut, se nyt selvisi että kerran/raskauskolmannes tarkistetaan meidät hypoäidit. Eli ihan hyvä, että sain sen lähetteen, niin kovan takana kuin se olikin! Kuukauden päästä noin suunnilleen on rakenneultra ja siitä kuukauden päästä seuraava tarkistus. Lääkäri ultrasi ja teki sisätutkimuksen, en tosin saanut paljoa kurkistella tv-ruutuun mutta sivusta jotain näin, pitkät jalat ainakin...



Olen tässä miettinyt, että tosi erilaiset käytännöt on eri kuntien välillä tuossa sisätutkimusten määrässä. Edellisessä paikassa oli omaksuttu käytäntö, että turhia ei tarvitse tutkia, niinpä aina edes äitipolilla ei ronkittu jos ns. perustutkimukset noin kerran / raskauskolmannes oli tehty. Nyt viikkoja on 15+ ja jokainen lääkäri, jonka olen nähnyt, on tehnyt myös sisätutkimuksen, eli kolmesti jo...



Mitäs muuta. Oksentelen edelleen pari kertaa viikossa, nyt tuli eka kerta reissussa kun jouduin laatoittamaan vieraan vessanpöntön... Äippähousut on vakikäytössä ja muut unohdettu, ekat taitaa mullakin jäädä pieniksi jo kohta!



Nyt tuli lihapullat, joten ei kun kastikkeen kimppuun!



t. eikkuli 15+5

kaksi henkilöä tukena. Mies ja ystävämme, joka opiskeli sairaanhoitajaksi/kätilöksi. Ensimmäinen kätilö suhtautui tosi nuivasti (ylipäätään kyllä kaikkeen), toinen otti hienosti huomioon sekä miehen että tämän "apulaisen" joka pääsi sitten vähän jotain tekemäänkin jälkivaiheessa. Että kyllä se voi olla mahdollista, mutta tietenkin varmaan eroja löytyy eri puolilla Suomea.

Täällä on nyt sitten yksi, jonka lähtökohta on jo ongelmallinen kuten joku sanoi, painonnousu on runsasta ja liiallista ja siihen vaikuttaa vielä kilpirauhasen vajaatoiminta, jota ei voi parantaa ja joka nostaa painoa heti jos syömisiä ei laske ja tarkkaile tai hoitotasapaino pääsee notkahtamaan. Eikä ne kilot katoa lääkityksellä vaan ankaralla työllä. Lisäksi tietysti ankara pahoinvointi, joka vuoksi on pakko syödä lyhyin väliajoin ellei halua oksentaa montaa kertaa päivässä.



Kyllä, kaikki se vaikuttaa, mitä suuhun pistää ja kuinka liikkuu. Minulla kyseessä on 3.raskaus, kaikkien kuvio on edennyt samaan tapaan. Painoa on tullut 20kg ja sitä kauhistellaan nyt kolmannen kunnan äitiysneuvolassa suunnilleen samaan tyyliin. Kukaan ei ole kehunut, että onpa hienoa, kun laihdutit lähes normaalipainoon tässä välillä ja aloit liikkumaan aktiivisesti, jopa juoksemaan! Tai että olet selvinnyt tässä välillä vaikeasta terveydellisestä tilanteesta suht tasapainoon. Ei, armoa ei anneta eikä lieventäviä asianhaaroja tunneta. Mutta kuten jo toisessa ketjussa sanoin, mua loukkaa sekin, että kaikenmaailman neuvolan sijaisetkin katsovat asiakseen arvostella painonnousuani. Kyllä mä sen tiedän, mutten tällä hetkellä voi enkä haluakaan tehdä sille mitään. Kyllä, siihen varmasti vaikuttaa kesäherkut, loma-aika ja se, että uimahallit ja jumpparyhmät ovat suljettuja kesällä. Minä en pystynyt jatkamaan juoksuharrastusta raskausaikana jo pahoinvoinnin takia.



Mutta tiedättekö, niin inhottavaa kuin tämä painontarkkailu onkin (ja siihenhän ei ole neuvolassa pakko suostua jos siltä tuntuu), niin pahempi kuin virassa oleva neuvolan th on eläkkeellä oleva sellainen! Meillä on nimittäin lähipiirissä yksi, jolla tuo´painontarkkailu (oman ja muiden) alkaa mennä aivan höppänätouhuksi. Että ei ole helppo ammatti sekään... Jostain syystä en ole jaksanut olla paljon yhteydessä sen koommin, kun raskaudestani kerrottuani hän kehotti syömään vain porkkanaa ja hedelmää ettei saavutettu painoni nyt vain pääsisi nousemaan :S Miksi, siis miksi ihmeessä ihminen ei edes tässä tilanteessa saa hemmotella itseään missään kohtaa, varsinkaan jos lienee "pulleuteen" taipuvainen??? vainko itsekurilla meitä raskausaikanakin mitataan ja pannaan arvostusjärjestykseen?



eikkuli, rv 15 tasan



ps. ja mulla tosiaan lähtöpainoon on jo 7kg lisää. Mutta kuten sanottu,en jaksa edes kummastua asiasta enää oman tilanteeni ja kroppani tuntien.